Tekstit

Luopumisen aikaa

Kuva
 Vanhan blogini osoite yllä. Siellä on elämäni vanhoja merkintöjä, erillisillä sivuilla osittain samoja kuin tässä uudemmassa blogissani. Tässä blogissani olen muistellut elämäni ruumiillisia töitä, mutta erityisesti olen halunnut kertoa vaiheistani retkillä, niistä metsäretkiä eniten esillä pitäen. Tässä päivityksessä pyrin kertomaan, miten ruumiini kunto ja voimat ovat vähitellen ehtyneet niin, etten enää pystynyt sellaisiin suorituksiin kuin nuorena. Koskaan en ole ollut huippusuoriutuja, enemmän pidän itseäni tasaisena puurtajana, mutta jossakin vaiheessa puurtaminen hiljenee ja kerran loppuu. Tässä ovat kuvat syntymäkodistani Rajahoikasta, joka sijaitsee Pyhäjärven kunnan eräässä kulmassa, Pihtiputaan kunta toisella ja Haapajärven kunta toisella rajallaan. Moskuankankaan puolella oli silloin valtion metsää, josta kertovaa punavartista, vihreää merkkiä ihailin lapsena.  Alemmassa kuvassa on pitkäaikaisin kotini Karmala Pihtiputaan Muurasjärvellä. Pieni talo johon muutimme 1

Tapahtumia retkillä

Kuva
Otsikoin tämän "Tapahtumia retkillä," mutta ajattelen, että retkiin liittyviä tapauksia voisin kertoa, vaikka eivät retkillä tapahtuneetkaan. Mökki Karangan Kotajärven suunnalla  Ajattelen kertoa tässä retkitapahtumia joita muistan tapahhtumina, mutta en muista minkä retken yhteydessä ne ovat sattuneet. Kuvasin mökin Kotajärven suunalla, kun lähdin sinne ruskaa kuvaamaan. Koivuruskaa kuvassa on, mutta onko siinä aavistus muistakin ruskan väreistä? Katso ja kerro! Samalta retkeltä? Kurkiako siellä lentää? Kyllä. Rautatie muinaisen, kuivaneen Hinkuanjoen syvimmällä kohdalla. Kun nuorena luin amerikkalaisia kertomuksia, joissa kerrottiin kuivaneesta joesta, ei tiennyt että olen syntynyt ja osin kasvanut lähellä erästä suurimmista kuivaneista joista, joka on Suomen maaperällä. Olin nuori mies kun luin asiasta ensi kerran. Aikanaan valmistauduin tekemään kuvasarjan kuivaneesta joesta, mutta se loppui alkuunsa. Alemmassa kuvassa nuorta metsää muinaisen joen pohja

Kalastus

Kuva
  Tämä ei ole kalareissulta, vaan lomalta Pirttiniemessä. Lomailimme siellä vuorokauden, kyyditsin lapset kouluautolle. Kävin ajamassa lomittajalle vihreitä heiniä, palasin Pirttiniemeen ja soudin Arvonsaaren ympäri päiväkahvin jälkeen. Souturetken jälkeen palailimme kotiin, Kaisa valmistamaan ruokaa koulusta kotiutuville lapsille, minä hain autokärryllä lisää vihreitä heiniä lehmille. Blogin alkupuolella oli muistelma ensimmäisestä ongestani, sen jälkeisistä kalastuksistani en ole blogiini kirjoittanut. Aiheesta on moneenlaisia muistoja, siksi on paikallaan tuoda niitä esille.  Kalastelin kouluiässä harvakseltaan, mutta suurta innostusta en saanut. Oli muuta tekemistä ja kun nuoremmat veljeni kalastivat ahkerammin, ja saivat, olemattomia saaliita saaneena vetäydyin muihin harrasteisiin. Haaveilin kirjailijan urasta, vaikka en siihenkään jaksanut keskittyä.  Isä osti pari verkkoa ja kalasti niillä. Minä pääsin soutajaksi, pidin siitä, vaikka toisaalta vähän pelkäsin isän ää

Blogieni historiaa

Kuva
Yritän koota osoitteita ja muistoja muista blogeistani, jos haluat etsiä, löydät niistä tuttua ja vähemmän tuttua juttua. Keräilen osoitteita ja muistoja vähitellen tänne, koska tämä näyttää muodostuneen pääblogikseni.  Kun kuvasin nuo hiehomme, ei minulla ollut tietokonetta, enkä osannut sellaista käyttää. Saatuani ensimmäisen tietokoneen, en vielä osannut edes haaveilla omasta blogista, en tainnut tietääkään aellaisen mahdollisuudesta. Jonkin verran luin lehdistä eri kirjoittajien blogeja, mutta eivät ne ihmeemmin sytyttäneet. Saattoi olla niin, etteivät monet aiheet edes kiinnostaneet.   Olin opiskellut tietokoneen käyttöä kansalaisopistossa ja oppinut vähän alkeita. Kun sain ensimmäisen tietokoneen, olin utelias näkemään, mitä linkkien takaa löytyy. Ensimmäisenä löysin MSN keskustelufoorumin, siitä ohjauduin muille keskustelufoorumeille.  Pian halusin luoda oman foorumin oppiakseni ja kirjoittaakseni muistiinpanoja. Kauan en saanut sellaista pitää, jouduin lopettamaan, kosk

Ensiapuryhmään

Kuva
Aloitetaan kuvalla seikkailukurssilta Korpilahden Oravivuorelta, minun piti käydä puussa katsomassa sinne sijoitetun paperilapun sisältö. En ollut paljoa kiipeillyt puissa, siksi minua hirvitti edes yrittää. Autettuna pääsin oksiin asti, siellä huomasin että olin vienyt kameran mukanani. En halunnut kiivetä kahdesti, siksi heitin kameran maahan, jossa eräs ryhmän jäsenistä otti kuvan. Toinen kuva on Heinolasta, jumppari mittaa sykettäni kesken UKK-kävelytestin. Lomasurkeen maastoon oli järjestetty yllätystehtävä. Henkilöauton etupyörät oli ajettu osittain ojaan, ympärillä oli  kurpitsoita ja muita puutarhan tuotteita sekaisin sielä sun täällä. Pienen auton lavalla makasi nainen epämääräisessä asennossa, tiedottoman näköisenä. Kaksi ryhmämme naista kokeili pulssia ja kertoivat sen tuntuvan selvänä. Sen kuultuamme jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kun kukaan ei reagoinut, hönkäisin huolestuneena, että pitää soittaa 112 numeroon. Siihen "potilas" heräsi, no

Tunturissa

Kuva
Kotiseutuni ensimmäinnen retkipolku ja maisemat tunnettiin nimellä Lapin Sormi, koska maisemat monelta osin muistuttavat Lapin maisemia. Muuten muistuttavatkin, mutta tunturit täältä puuttuvat. Veljeni oli hankkinut mökin eteläisen Lapin alueelta ja hän puhui tunturiin menosta. Kielitajuni taisteli ilmaisua vastaan, ajattelin että pitäisi puhua menosta tunturille, sillä nousuahan sinne meno on. Ymmärsin veljeni ilmaisun heti, kun olin päässyt elämäni ensi kerran tunturiin.   Kun alemman maaston metsästä noustaan harvaan tai tiheään tunturikoivikkoon, on se menoa tunturiin, vaikka varsinainen kiipeäminen on vasta edessä. Ensimmäinen kuva on tunturilaaksosta, toinen laakson väliharjanteelta, ne antanevat käsitystä, millaista on mennä tunturiin. Tämä kuva on Jungannperältä olimme lähdössä meidän volvolla pohjoiseen hiihtolomalle. Halusin napata lähtökuvan ja tällainen siitä tuli. Välillä pysähdyimme kahvia juomaan ja taisimme haukata välipalaakin.   Hannukurussa näkyi oi