Maastomuistoja

Mäkelän Konsta.    Isä oli saanut neuvon etsiä Keiteleen tien varresta Mäkelä niminen talo, jonka isäntä, Konsta Hakulinen neuvoisi uuden palstan metsästään. Saamamme ohjeen mukaisesti pysähdyimme ensin parin kilometrin päähän Korppisen keskustasta Keiteleen suuntaan, Honkamaa nimiseen taloon. Sieltä kysyimme kortteerimahdollisuutta, joka meille luvattiinkin. Samalla isäntä kertoi ohjeen, miten löydämme Mäkelä nimisen talon, jonka isäntä opastaisi uudelle palstalle.   Ajoimme Mäkelän taloon, joka löytyi tien vasemmalta puolelta, melkoisen tiheän metsän keskeltä. Talossa oli uudehko päärakennus, mutta edellinen ja sitäkin edeltäviä taloja seisoi vielä paikallaan, osa kohtuullisessa kunnossa, mutta enimmät rakennukset olivat ränsistyneet pahoin. Vaikutti siltä, ettei isännällä ollut aikaa tai halua sen enempää purkaa, kuin kunnostaakaan vanhoja rakennuksiaan. Kuulimme vanhapoika isännän asuvan kolmistaan kahden sisarensa kanssa, toinen heistä kulki läheisellä koululla keittäjän

Isä viipyi kauan.    Isä viipyi työn etsintämatkalla, ei tullut kotiin edes viikonvaihteen ajaksi.   Seuraavan viikon alussa joku kertoi nähneensä hänet Pihtiputaan markkinoilla, kantaen pientä maitohinkkiä. En enää muista, tuliko isältä lopulta kirje vai lähettikö hän muun kaltaisen sanoman. Tuli kuitenkin ohje lähteä taas Korppisen kylälle ja siellä Kanalanmäelle, josta isä oli saanut uuden hakkuupalstan, muistaakseni Toivo Hyväri nimiseltä Pohjanmaan Puu yhtiön työnjohtajalta.   Valmistauduin lähtemään matkaan pyörällä puolen viikon tienoilla, mutta saimme tiedon, että Turusen Kalevi tulisi kyntämään suotamme, myöhemmin pienenä eli yläsuona tunnettua aluetta. Siinä oli silloin lyhyet sarat ja maasta nousi runsaasti kantoja ja hakoja. Jäinkin odottamaan, keräsin ja kasasin nousseita maapuita Kalevin kyntäessä. Lauantaina kävin metsässä jatkamassa rankojen karsintaa, sunnuntaina iltapäivällä lähdin polkemaan Korppisen kylälle, jonne saavuin illan pimetessä. Muutaman kyselyn jälkeen p

  Varhain maanantain aamuna nousimme isän kanssa linja-autoon Muurasjärvellä. Ensimmäinen auto lähti silloin jo kello 6.00, joten hiukan ennemmin piti ehtiä Junganperän risteykseen. Se taas edellytti melkein aamuyön heräämistä, että ehti syödä pienen aamupalan kahvin tai teen kera. Sen jälkeen piti vielä kävellä se 3 kilometrin matka hevosen ja reen tekemää polannetietä, sekään ei ollut aivan helppoa pimeässä, kun oli eväät ja työkalut kannettava mukana. Ajan oloon kuitenkin selvisimme Pihtiputaan matkahuollon pihaan, jossa uteliaina etsimään ja kyselemään Korppiseen lähteviä autoja. Minkälainen olisi kylä, josta en ollut siihen mennessä edes kuullut?   Kahilaisen linja-auto sinne lähti, ajoi mutkaista metsätietä aikansa. Lopulta pysähtyi kylälle, jota isä oli kuljettajalta kysynyt. Kylällä oli uudehko kahvila, siinä matkahuolto, jotka olivat sen liikennöitsijän omistamia, joka huolehti linjaliikenteestäkin. Kylällä näkyi olevan hyvän kokoinen SOK osuuskaupan myymälä, posti ja pi