Maastomuistoja

Aloitetaan kuvalla seikkailukurssilta Korpilahden Oravivuorelta, minun piti käydä puussa katsomassa sinne sijoitetun paperilapun sisältö. En ollut paljoa kiipeillyt puissa, siksi minua hirvitti edes yrittää. Autettuna pääsin oksiin asti, siellä huomasin että olin vienyt kameran mukanani. En halunnut kiivetä kahdesti, siksi heitin kameran maahan, jossa eräs ryhmän jäsenistä otti kuvan. Toinen kuva on Heinolasta, jumppari mittaa sykettäni kesken UKK-kävelytestin. Lomasurkeen maastoon oli järjestetty yllätystehtävä. Henkilöauton etupyörät oli ajettu osittain ojaan, ympärillä oli  kurpitsoita ja muita puutarhan tuotteita sekaisin sielä sun täällä. Pienen auton lavalla makasi nainen epämääräisessä asennossa, tiedottoman näköisenä. Kaksi ryhmämme naista kokeili pulssia ja kertoivat sen tuntuvan selvänä. Sen kuultuamme jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kun kukaan ei reagoinut, hönkäisin huolestuneena, että pitää soittaa 112 numeroon. Siihen "potilas" heräsi, no

Ensimmäisiä töitä kotona oli heinien haku tienristeyksen suuresta ladosta. En muista kenen hevosella niitä hain, sen muistan että yllättävästi hengästyin heinätukkoja kasasta kiskoessani ja kuormaan nostellessani. Syksyn aikana olivat ruumiilliset työni olleet vähäisiä, pulpetissa istuessa olivat voimat lihaksistani huvenneet. Louhulan miehet olivat pyytäneet meiltä apua, kun olivat tehneet hankintakaupan Kymiyhtiön kanssa, eikä heillä ollut moottorisahaa. Äiti oli luvannut ja Vilho oli aloittanut työn minun koulussa ollessani. Vilho oli ahkera mies, mutta tarkkuutta vaativissa töissä epäonnistui usein. Olin luvannut sahan Vilhon käyttöön, kunhan huolehtisi ketjun kunnosta hyvin. Viilaus oli silti mennyt pieleen. Toisen puolen kouruhampaat oli Vilho viilannut liian vinoon ja siksi saha oli alkanut puoltamaan. Kiristin ketjun ja viilasin sen ohjeen mukaisesti, sahasin välillä, mutta piti viilata toisen, kolmannenkin kerran. Vasta vähitellen alkoi viilauskulma teräpuolelta lähest