Maastomuistoja

( Aine äidinkielen tunnilla, syksy 1964)   Kynnön lopetus tekemällä vesivako: Kesäharjoittelu kuuluu olennaisena osana useimpien maamieskoulun oppilaiden ohjelmaan, vaikka jokaisella ei olekaan siihen mahdollisuutta. Harjoittelupaikkaa valitessani oli minulla muutamia toivomuksia sen suhteen. Ensinnäkin sen pitäisi edesauttaa kooltaan, koneistukseltaan ja viljelymenetelmiltään tyypillistä yksityistilaa. Toiseksi tuli toivomus uusista tuttavuuksista, siis paikka jossa on paljon ihmisiä, nuoria ja jossa on toimintaa. Kolmas, ehkä ratkaisevin vaatimus oli päästä lähelle kotia. Tältä pohjalta, ja tiedusteltuani asiaa eräiltä kokeneemmilta, päätin hakea Iso-Räisälän tilalle, jonne pääsinkin. Niin sitten toukokuisena aamuna odottelin työmääräystä, jonka pian sainkin. Harjoittelukausi alkoi väkilantojen levityksellä. Esimies oli miellyttävä tuttavuus, vain muutaman vuoden meitä harjoittelijoita vanhempi. Varmasti ja rauhallisesti hän ohjasi työskentelyämme, ei edes al

Alustus ja keskustelut Ensimmäinen keskustelutunnin aihe oli muistini mukaan harrastukset, en muista mitä kaikkia harrastuksia siinä käsiteltiin, mutta ainakin yksi keskustelukysymys koski ralliautoilua. Se oli ensimmäinen kerta kun kuulin sellaisesta autoilusta maininnan, kysyinkin alustajalta, mitä sellainen autoilu on ja sain tiedon, että se on kilpa-autoilua. Miten lie maailmani pysynyt siitä tiedosta erossa, myöhempinä vuosina tietoa on kertynyt, ei kuitenkaan kokemusta. En ole kilpailuihin innostunut, eikä ole ollut autoakaan, ja sitten kun on ollut, olen ajanut varoen niillä velkavetoisilla ajoneuvoilla. Koulun ensimmäisessä varsinaisessa keskusteluillassa käytin puheenvuoroja melko rohkeasti, siitä seurauksena minua ehdotettiin ja kannatettiin seuraavan alustuksen pitäjäksi. Aiheen sai valita itse, mutta se piti hyväksyttää iltojen vetäjällä, Seppo Härkösellä. Valitsin aiheekseni ”Miesten työt ja naisten työt.” Hiukan epäröiden kävin kertomassa valintani op

  Karvoskylän seuraretki oli jäänyt sairastumiseni vuoksi, kun tervehdyin, aloin seurailla ilmoituksia muista, lähialueella pidettävistä seuroista. Niin innostuin käynnistä Sievin Asemakylän seuroissa. Lähtöpäivä lauantaina oli tavallinen työpäivä, vaikka matkavalmistelut antoivat siihen omat lisämausteensa. Kävin kylällä, ehkä kassalta rahaa hakemassa, ilman sitä ei perillä selviäisi. Loput nauriit kannoimme kuoppaan äidin kanssa, peitin kuopan luukun ja lisäsin maata kuopan katolle. Niemeltä hain hiehon, pesin tuvan lattian ja kävin saunassa, syötyäni olin valmis polkupyörän satulaan. Ensimmäisenä iltana ajoin Reisjärvelle, Savolanniemen risteyksessä olleeseen nahkuri Hurmeen taloon.   Se Hurmeen talo oli yksi isäni vakituisista yöpaikoista matkoillaan. Kerran muistan siellä yöpyneeni isäni kanssa eräiden Reisjärven seurojen aikana, siltä pohjalta tiesin ja uskalsin mennä sieltä yösijaa kysymään. On paikallaan hiukan kertoa tietojani siitä, jota isä tavallisesti sanoi vain n

Seurojakin oli sinä syksynä, joulukuun 14 päivä olimme koko perhe seuroissa Partalassa. Lastasimme kaikki rekeen ja ajoin ensi kerran sinä talvena hevosella Jungan yli Kivilahteen ja takaisin. Mustoselta käsin kävin Vilhon kanssa seuroissa Tommerilla, saimme Mustosen Antinkin mukaamme.   Koska meillä oli taloudellisesti ahdasta, puutetta melkein kaikesta, erityisesti vaatteista, olivat hyväsydämiset ihmiset eri puolilla maatamme saaneet osoitteemme, ja lähettivät paketeissa vaatteita, joille meillä oli todellista tarvetta ja käyttöä. Ainakin kaksi suurta pakettia saapui jouluksi, ne hain hevosella samalla käynnillä. Sitten olikin hupaisaa toimia äidin apuna piparkakkuja tekemässä. Pekka ja Pentti pyysivät, että tekisin heille hiihtoradan edellisen talven tavalla. Epäröityäni lähdin hiihtämään pitkää rataa Hyppösen taitse kiertäen. Pusikoissa oli kovin vähän lunta, risut kiusasivat suksien alla. Kun vielä nenäni alkoi vuotaa verta, oli pakko lopettaa yritys ja palata kotiin. Hevos

  Matkaan lähdimme maanantain illalla, ajoimme linja-autoissa Haapajärvelle, jossa pääsimme äidin vanhojen tuttavien, Kämäräisten luokse yöksi. Aamulla varhain, kello kolmen tienoissa lähti Haapajärven asemalta ylimääräinen seurajuna kohti Kuopiota, jonne se saapui hyvissä ajoin ennen seurojen alkua. Muistan vähäjärvisen Pohjanmaan ihmisten ihastuneet huudahtukset, kun he näkivät kauniita Savon järvimaisemia. Niitä alkoi jo Haapajärvellä, mutta matkan edetessä maisemat komistuivat entisestään, kun ylitettiin järvien salmia eri paikoissa. Kun myöhemmin maisemia tarkkailleena niitä mietin, ensimmäinen salmen ylitys on Haapajärven Parkkilassa, toinen suuren järven salmi on Pyhäjärven Pyhäsalmi, josta sikäläinen rautatieasema on saanut nimensä. Kiuruvedellä, Iisalmessa, Lapinlahdella, Siilinjärvellä ja Kuopiossa, kaikissa on komeat järvimaisemansa. Kruununa kaikelle komeudelle voi mainita Kallan sillat Kuopion porttina, joista en silloin aavistanut mitään, vasta armeijassa niistä kuulin

  Toukokuun lähestyessä puolta väliä, alkoi rippikoulu tulla päätökseen ja konfirmaatio lähestyi. Kanttori opetti rippivirttämme, joka alkoi sanoilla: Suo Jeesus rakkaani, mun pitää liittoni, sun armos annoit mulle, kiitoksen tuon mä sulle, mua pidä suojassasi, ja hoida omanasi…   Joillekin pojille oli virren kahden säkeistön oppiminen liikaa, siitä kanttori piti eräänä aamuna puhuttelun: Teidän vanhempanne soittelevat ja sanovat, että teiltä vaaditaan liikaa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, kun kaksi lyhyttä virren säkeistöä pitäisi oppia ulkoa laulamaan.   Varonen herkistyi lopun lähestyessä, eräällä tunnilla hän hiljaisella äänellä kertoi jonkun sanoneen, ettei rippikoulua voi pitää kirkossa, pojat ovat liian villejä. Nyt sen kokeneena sanon kuitenkin, että voi, kun se järjestetään tällä tavalla, ettei pahimmat ole toisia villitsemässä. Sitten hän jatkoi: En tiedä, mitä olette oppineet ja ymmärtäneet saamastanne opetuksesta. Jos olette ymmärtäneet edes pienen osan, niin tulos