Hengellistä ja aineellista apua

Seurojakin oli sinä syksynä, joulukuun 14 päivä olimme koko perhe seuroissa Partalassa. Lastasimme kaikki rekeen ja ajoin ensi kerran sinä talvena hevosella Jungan yli Kivilahteen ja takaisin. Mustoselta käsin kävin Vilhon kanssa seuroissa Tommerilla, saimme Mustosen Antinkin mukaamme.

 Koska meillä oli taloudellisesti ahdasta, puutetta melkein kaikesta, erityisesti vaatteista, olivat hyväsydämiset ihmiset eri puolilla maatamme saaneet osoitteemme, ja lähettivät paketeissa vaatteita, joille meillä oli todellista tarvetta ja käyttöä. Ainakin kaksi suurta pakettia saapui jouluksi, ne hain hevosella samalla käynnillä. Sitten olikin hupaisaa toimia äidin apuna piparkakkuja tekemässä. Pekka ja Pentti pyysivät, että tekisin heille hiihtoradan edellisen talven tavalla. Epäröityäni lähdin hiihtämään pitkää rataa Hyppösen taitse kiertäen. Pusikoissa oli kovin vähän lunta, risut kiusasivat suksien alla. Kun vielä nenäni alkoi vuotaa verta, oli pakko lopettaa yritys ja palata kotiin. Hevosen ja lehmien hoito, niille heinien antaminen, veden kanto järven avannosta, sen kuumentaminen saunan eteisen rehukeittimessä ja appeiden valmistus hevoselle, olivat jokapäiväisiä puurtamisia. Erityisesti veden kantaminen kerta toisensa jälkeen kauemmaksi hakattavasta avannosta, tuntui ajoin turhauttavalta.

                 Koulun kuusijuhla

  Aivan yllättäen joutui äiti käymään lääkärissä Haapajärvellä, reissu ei kauan kestänyt, kun sen Siekkisen taksilla joutui ajamaan, ja lääkärissäkään ei tarvinnut kauan jonotella. Eläinten hoitojen ohella olin saanut pajurekeen pohjalavan ja lautalaidat paikallaan. Niin sitten ajoimme illaksi hevosella kylälle, työväentalo Tarmossa pidettyyn koulun kuusijuhlaan. Tavanomaisten laulujen, leikkien ja näytelmien lisänä oli kylällemme uusi näytös, tuokio hulavanteen pyöritystä vyötäröllä. En muista, kuka oli se taituri, joka oli moiseen uskaltautunut. Hienosti se hetki meni, kun esiripun takana oli aloittanut, hetkeksi vain raottivat näytöstä esiripun raosta, joka kohta sulkeutui niin, että lopetuskin meni yleisöltä piiloon.

 Jossakin metsässä, kantojen keskellä oli Tähti puuhun sidottuna juhlan ajan. Kun irrotin hevosen puusta ja lähdin kääntämään, tarttui reen jalas kantoon, keikauttaen reen sivuttain kumoon. Vaikka Tähti oli vanha, ja tavallisesti hidas, piti se kuusijuhlista palatessa, useiden hevosten letkassa tosi kovaa vauhtia. Liekö sillä aikanaan Vimpelissä ravia ajettu, ainakin kilpailuvietti viittasi sellaiseen mahdollisuuteen. Vauhtia riitti silläkin kotimatkalla, hiukan minua pelotti, vaikka viimeisenä letkassa ajoimme. Eerolan tieltä Savikon sillalle laskeuduttua, otti reki melkoisen sivuluisun risteykseen mutkassa. Melkoinen työ minulle oli hevosen hillitseminen Kivelän risteykseen noustessa, siinä pelotti, että Tähti hyppää edellä ajavan rekeen. Onneksi sellaisesta sentään vältyimme.

Joulukuusen sain hakea Kekkosen metsästä, siitä mihin he myöhemmin tekivät peltoa. Samalta alueelta olin alakouluiässä karsinut isän kanssa kuusten latvoja heinäseipäiden raaka-aineeksi. Silloin siellä oli Voitto Varis isäntänä, mutta kun asiansa menivät huonosti, joutuivat luopumaan tilasta, ja myöhemmin siihen tulivat Alma ja Jalmari Kekkonen Siilinjärveltä. Jalmari lupasi kuusen, lähtipä itse sitä antamaan. Oli aiemmin valinnut sen itselleen, mutta sitten löytänyt paremman.

 Kuusen pystytettyäni opettelin äidin ohjeiden mukaan keittämään rusinasoppaa. Lääkepaketti piti hakea matkahuollosta, mutta se tulikin postissa, onneksi sen sentään sain sieltä. Heiniä hain niittyladosta, hoidin lehmät ja lypsin Omenan, joka taisi olla silloin ainoa maidossa ollut lehmämme. Lisää maitoa hain Kiviseltä, niin sitä riitti joulupuuron keittämiseen. Äidin ohjeiden mukaisesti sitten riisipuuroa keitin, muta niinkin arkinen puuha, kuin kumikengän paikkaus piti hoitaa. Myös aamulla odotti lehmien hoitaminen ja lypsytyö, Vilhon kanssa, äidin opastuksella valmistimme aamiaista. Joulun pyhinä saatoimme sentään hiljentyä juhlan viettoon, vaikka normaalit eläinten hoitorutiinit toki hoidimme.