Virtuaaliretkellä

Eräällä keskustelupalstalla minua pyydettiin järjestämään retki, sillä hetkellä en sellaiseen pystynyt, mutta lupasin vetää kuvitteellisen, virtuaaliretken. Kokeilen onnistunko valottamaan retkitunnelmaa ilman, että paljastan henkilöitä tai jotakin luvatonta. Ajattelin esitellä reittiä muutamien kuvien avulla.

Lähtöpaikaksi ilmoitin asuntomme Toukolantien päässä. Kevät teki tuloaan, koivut olivat lehdettömiä, kinoksia oli joka puolella, mutta ensimmäiset hankikelit ilmestyivät aamuin.

Harjulinna oli lähellä tietä, oikealla. Siinä on monet kyläjuhlat pidetty, monessa koulun joulujuhlassa olin siellä istunut.



Pieni koulu, vuonna 1949 rakennettu. Siinä en ole koulua käynyt, vain muutamilla voimistelutunneilla olen kokeillut sinne asennettuja laitteita.

Tämän koulun paikalla oli kylän ensimmäinen koulu, joka paloi sotatalvena. Ensimmäistä luokkaa käydessäni tässä olivat vanhan koulun uuni ja hormi, taisivat olla perustuksetkin. Kun aloitin toisella luokalla, oli uunit ja hormit purettu, käynnissä oli uuden koulun rakenustyö.

Mäntyjen takaa näkyy kylän iso koulu. Tässä opiskelin kansakoulua 7 vuotta, ja vielä 8 iltatunteina kerran, usein kahdesti viikossa. Rakennus tuli tutuksi sisältä.

Perinnetalo Kaitala. Kouluaikanani tässä toimi K-kauppa, toimi vielä kauan sen jälkeen. Muutamia muitakin kauppiaita oli remmissä K-kauppiaan lopetettua.
Talo ehti olla kylmillään muutaman vuoden, kunnes kyläläiset kunnostivat sen perinnetaloksi. Kannattaa käydä sisällä tutustumassa, jos ovi on auki.

Mieleeni muistui tarina kouluajaltani, kun Aino Mielityinen opetti pienessä koulussa ja Ainon mies oli kauppiaana Kaitalassa. Aprillipäivänä opettaja lähetti joitakin oppilaita ostamaan Kaitalasta Huopatossun siemeniä. Mitään aavistamatta moni oppilas lähti, vasta kaupassa selvisi, ettei sellaisia siemeniä ole olemassa eikä myynnissä. Useiden vuosien aikana oli puintipaikalla vitsinä, kun joku otti kourun alta rikkaruohon siemeniä kysyen, että nämäkö on niitä huopatossun siemeniä?

 Kelkkämäntien risteys, vaelluspolku erkanee sinne.

Rauhoitettu mänty.
Asukkaat pelkäsivät, että tien leventämisessä mänty määrätään kaadettavaksi. He hakivat rauhoitusta puulle ja saivat sen,

Rauhoitetun männyn tyvi ja rauhoitusmerkki

Kelkkämäjoensuu. Kelkkämä on lampi tässä joessa.

Kelkkämäjoki (tai puro) jatkuu. Kymmeniä vuosia sitten puron varren asukas oli rakentanut voimalaitoksen talonsa kohdalle koskeen. Luultavasti tässä on ollut sopiva paikka padolle, jonka avulla vettä säännösteltiin. Kylän keskustaan myytiin sähköä valaistukseen illan aikana ja ehkä aamuvarhain. Yöksi ja päiväksi patoluukku suljettiin ja sähkön myynti keskeytyi. Katkeilevan myynnin lisäksi kertoivat harmiksi, että valo oli kovin himmeä silloin kun sitä sai.

Luontopolku erkanee vasemmalle, viljelys eli peltotielle.

Latu siinä oli silloin aukeaa ja kuusimetsää

Pystykarsittua metsää, ojan yli tehty silta

Lähde 50 metrin päässä polusta. Tämä lähde on ollut tyhjä kuivina aikoina.

Karankajärvien kyltti ja Syväsalmen mökki. En tiedä miksi kahden Karankajärven välinen salmi on Syväsalmi, eihän salmi ole kovinkaan syvä.

Kävellään lankkusillalla Syväsalmen yli

Uusi reitti yhtyy vanhaan, Lapin Sormi reittiin Lapin Sormi merkkejä näktu vielä.

Vanha, Lapin Sormeen tehty viitta Suurijärvellä.

Nuori männikkö. Suurijärven majat.

Suurijärven laskujoen suulle tehty pato. Padolla nostettiin järven vettä, kun tukit odottivat lähtöä, padon sulku avattiin. Niin oli uitettaville tukeille enemmän virtaavaa vettä. En ole koskaan ollut uitoissa, nähnyt olen sen verran, että tiedän periaatteet ja käytännöt.Isäkin niistä kertoi.

Vaellusta jatketaan Suurijärven pitkospuilla, jotka silloin olivat siedettävässä kunnossa.

Hiiltynyt kelo Poskeisen lähellä

  Viitta Kotajärvi -- Kuivajärvi kannaksella.

 Harjuntakasen polun risteyksessä

Majavan jyrsintä

Kirves-Heikin kanavan esite.

   Kirves-Heikin kanava ja kävelysilta sen yli.

 Harjulta vuokrasi metsähallitus tontteja huviloille, tässä erään puretun huvilan peruskivet. Rakennetut huvilat saavat olla, uusia ei enää rakenneta.

 Tästä  virtaa vielä pieni puro Kotajärvestä Kuivajärveen. Ennen Kirves-Heikin kanavaa tässä on ollut pieni joki tai iso puro.
Nyt siinä on pitkospuut, ilman niitä olisi vesijuoksua pusikossa vaikea ylittää.

Viitta Matoharjun hiljentymistuvalle. Tupa on ollut tervanpolttajien kämppä, sitten pieni autiotupa, kunnes on kunnostettu ja merkitty hiljentymistuvaksi.
Nimi Matoharju kertooo, että mäellä on ollut paljon käärmeitä, joita kansa puhutteli nimellä mato.

Autiotupa tämä oli silloin, kun harjoitusvaelluksella hikoilun vuoksi vähensin siinä vaatteitani.

Tässä se hiljentymistupa on.

Kota Kuivajärven varaustuvan lähellä.

Kuivajärven varaustuvan piha.

Pohjapato Kuivajärvessä Eteläjoen suulla. Vaikka vesi virtaa tästä pohjoiseen, joen nimi on Eteläjoki. Nimi viittaa nimen antajiin, kylien ihmisiin, joiden asunnoista katsoen joki sijaitsee etelän puolella.

Opasteviittoja

  Tervanpolttajien tekosia. He kuorivat mäntyjen tyveen alueita, joihin vuosien aikana nousi pihkaa ja jalostui tervakseksi. Niistä polttajat pilkkoivat tervaksia, joista polttivat tervaa haudoissa tai tervahyteissä. Tervahauta on maahan kaivettu kuoppa, josta on johdettu putki alapuolelle sijoittuihin tynnyreihin. Hytti on kiinteä, tiilistä, joskus ehkä kivistä, muurattu rakennus. Siinä vastaavat tervan valutuksen ovat samankaltaisia kuin tervahaudoissakin.
Minulla ei ole kuvaa hytistä, eikä tervahaudastakaan.

Kaksi eri-ikäistä viittaa Koukkuselle?

Koukkusen tulipaikka ja kota.

Raatejärvi

Raatejärven autiotuvan nurkka ja uusi sauna

Raatejärven vanha tupa ja uusi sauna. Tuvassa olen vaimoni kanssa nukkunut yhden yön.
Kun sauna oli rakennettu, päätin käydä sitä kokeilemassa. Piha oli niin törkeässä kunnossa ja puolillaan ehjiä ja särkyneitä pulloja, että päätin lähteä pois saunaa testaamatta. Kuvan otin silloin.





 Lummelampi

Viitat Koukkuselle ja Iso-Vänttäläiselle

 Iso-Vänttäläisen länsirantaa

käärmeen kuvasin omassa metsässäni Metsä-Karmalan rajalla. Lisäsin tähän merkiksi, että on niitä Vänttäläiseenkin suunnalla.

Vihantaa Peuran Polkua

Peuran Polku jatkuu Kuruntiellä

Korsukylän päärakennus

  Korsuja Korsukylässä, hyviä majoja ainakin minulle.

Luonnonsuojelualue alkaa

Lehtosenjärvi

Vaiveroita ja juolukoita Lehtosenjärven rannassa.

Kaksi reittiä Koirasalmelle

Lehtosen laavu

Puu oli kaatunut polun yli

Lestijärven Karhunpiilo







Tähän virtuaalinen retkemme päättyi, kun osallistujat vähitellen katosivat. Mielessäni oli päästä ainakin Sysilammelle, siksi lisään kuvsn sieltä. Toteutin tämän virtuaaliretken siten, että ajoin autolla kohteiden lähelle ja kuvasin niitä kohtuullisen matkan ja ajan puitteissa.
Tähään blogipäivitykseen olen valinnut kohtuullisen otoksen ottamistani kuvista. Jos olisin lisännyt blogiin kaikki, tästä olisi tullut toivottoman pitkä.
Pyydän vielä lukijoita ottamaan huomioon, että kuvat ja selostukset ovat noin kymmenen vuoden takaa, moni kohde ja asia on muuttunut kuvaamisen jälkeen. En ole käynyt kohteissa vuosiin, en siis tiedä, mikä on muuttunut ja miten. Tiettävästi ainakin Lummelammen levähdys- ja tulipaikka on purettu, mutta jos käyt siellä, sitten tiedät varmemmin.

Sysilammen maja. Tältä majalta on muistoja, hauskoja ja vähemmän hauskoja. Jos haluat tietää, käy kuuntelemassa niin kerron.

Sinne vaelvimme joukolla sateessa ja märin vaelluskengin Koirasalmesta jatkamaan eräruokakurssia. Vaelluksen jälkeen oli ensimmäinen työni vaihtaa kaikki vaatteet ja kengät sekä sukat kuiviin. Ne olimme vieneet autokyydillä odottamaan, niin ettei kaikkia tarvinnut kantaa.

Tähän pitäisi lisätä kuvia Koirasalmelta, en vain muista onko niitä minulla. On pitkä matka käydä kuvaamassa, mutta jos onnistuu niin mikä ettei?