Maastomuistoja

Eerolan metsässä Kymiyhtiö tarjosi parempaa metsäpalstaa hakattavaksi Alvajärveltä. Eerolan metsään päädyimme metsän omistajien pyynnöstä, vaikka Hannes valitteli palstan vähäistä puumäärää ja maaston huonoutta, siellä kun hakattiin enimmäkseen suolla ojalinjoja. Valitsimme Eerolan metsän hakkuun, koska työn sijainti lähellä mahdollisti yöpymiset kotona. Lauantaina kävin siis katsomassa palstan, mutta kävelin siltä reissulta omaan metsään karsimaan puita Vilhon kaverina. Maanantaina avasin kotona moottorisahan bensiinisäiliön ja oikaisin mutkalle jääneen saumatiivisteen. Kellarin välikatolle kannoin pehkuja lämpöeristeeksi ja lapioin maata tuvan takana likakaivon päälle. Kolme täyttä päivää olin hakkuulla, perjantaina, pyhäinpäivän aattona, teimme lyhyemmän päivän metsässä. Vähän hakattuamme aloin miettiä, että teinkö reiän päähäni kun menin Eerolan metsään, jossa oli enimmäkseen osalinjojen aukaisua suolle, metsä harvaa ja puut lyhyitä. En sentään ratkaisua pahemmin v

Sunnuntaina aamupäivällä kävin retkellä Susijärven maisemissa, iltapäivän lepäilin. Maanantaina jatkoin kauran niittämistä, viimeiset kaksi sarkaa, illaksi ehdin seivästämään muiden avuksi. Tiistai oli sitten urakoinnin päivä. Maanantain iltana naulasin katon alustalaudoituksen valmiiksi, asetin paperia ja teräsverkon valulaudoituksen päälle. Tiistaiaamuna laitoin katon ulkoreunojen laudat, vielä kasasin muotin kolmelle katon kannatinpalkille ja taivutin muotteihin vahvistusteräkset ja lopulta pääsimme valamaan. Vilhon kanssa katon valoimme, yhdessä sekoitimme hiekan ja sementin lapiotyönä sekoituslavalla ja kostutimme sen. Vilho kantoi valmista massaa katolle, jossa minä sen tasoitin ja tiivistin. Koska kellari oli tarkoitus peittää oljilla ja maalla, valoimme tukevat, vahvasti raudoitetut kolme betonipalkkia varmistamaan katon painon kestävyyttä. Syksymmällä äidin mieli muuttui ja hän pyysi Martti Kokkia rakentamaan alustan huopakatolle, jonka sitten teimme, vaikka rakennuspuita e

Aatos-eno Ojalan Hannes oli lomalla ja neuvoi kysymään Heino Siekkiseltä, joka lupasikin hakkuuta, ensin Kallioperältä. Se palsta ilmeni niin harvaksi, että Heino arveli yhtiölle kannattavammaksi ottaa ne vähät rungot pohjapuiksi. Alvajärvellä löytyi kohtalaista metsää hakattavaksi, mutta kun se on kaukana kotoa, jouduimme majoittumaan yhtiön parakkiin. Perjantai-iltana olimme sopineet Heinon kanssa hakkuun aloittamisesta, lauantaina menimme veljeni Pekan kanssa katsomaan palstaa ja samalla pääsimme aloittamaan työn. Kotona vietetyn sunnuntain jälkeen menimme maanantaina eväiden kanssa jatkamaan hakkuutyötä. Lauantaina oli Aatos-eno tullut meille kylään ja sunnuntaina keskustelin hänen kanssaan erilaisista asioista. Minulle ja varmaan monelle muullekin, keskustelu Aatos- enon kanssa tuotti vaikeuksia, mutta molempien kärsivällisyydellä keskustelu onnistui. Eno toisti kärsivällisesti sanottavansa niin monesti, että toinen sen lopulta jotenkin ymmärsi. Syytä enon puhumisen vaike

Vala Kävimme ennen valapäivää tutustumassa Kuopion tuomiokirkkoon, jossa tulisimme valan vannomaan. Harjoittelimme marssijärjestyksen kirkkoon, tutustuimme istumapenkkeihin, joihin tulisimme istumaan, sekä valan kaavan ja sen mitkä osat siitä meidän kuului itse lausua ja millä sanoilla. Vaikka vala luettiin yhteislukuna, jokainen poika vannoi henkilökohtaisen, oman valansa muodossa: Minä vannon... Hyvin harjoiteltuna marssi kirkkoon ja vala siellä sujui hyvin. En muista kuka otti valan vastaan, tietenkin joku esimiehistämme, olisiko ollut prikaatin komentaja. Valan jälkeen oli juhla, muistaakseni sotilaskodissa. Niin oli 19 vuotias alokas poistunut ja tilalle tullut 20 vuotta täyttänyt sotamies. Muistiosta: Vanhan vala: Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että lataan ja ammun kunnes kentälle sammun. Muistiosta: Karkurit Päivämäärällä 4.12. karkasivat kaikki alokkaat PsstK:sta, eikä heitä ole sen jälkeen tavattu. Viralliselta taholta on ilmoitettu, että alokk

Tuntui etten ollut nukkunut lainkaan, kun käytävässä pärisi soittokello ja sen jälkeen kuului huuto: "Komppaniassa herätys!!!" Pian tuvassa törmäili joukko nuoria miehiä sinne ja tänne, kunnes ovelta kuului komento aamupesulle. Niin marssimme alikersantin opastuksella sekaisena joukkona pesuhuoneeseen, mutta tuskin olin kunnolla käsiäni ja kasvojani kastellut, kun jo tuli komento parijonoon ja takaisin tupaan. Ensimmäisenä aamuna ei meillä tainnut olla aamulenkkiä, joka sen jälkeen muodostui jokaisen aamun ehdottomaksi ohjelmaksi. Jokaisena aamuna marssimme myös ruokalaan aamupalalle, oikeastaan aamuteelle, joka olikin eräs mieluisimpia toimia minulle. Ensimmäisellä kerralla ruokalan tohina tuntui oudolta, mutta melko pian siihen tottui. Tottuivat myös muut alokkaat, ja tottumuksen mukana tohina väheni. Meille oli etukäteen jaettu pinkkoihin tarpeellinen määrä vaatteita, mutta jakajat eivät tienneet, minkä kokoinen mies oli tulossa. Osa saamistani vaatteista oli auttam