Retki, kauran seivästys ja kellarin katto

Sunnuntaina aamupäivällä kävin retkellä Susijärven maisemissa, iltapäivän lepäilin. Maanantaina jatkoin kauran niittämistä, viimeiset kaksi sarkaa, illaksi ehdin seivästämään muiden avuksi. Tiistai oli sitten urakoinnin päivä. Maanantain iltana naulasin katon alustalaudoituksen valmiiksi, asetin paperia ja teräsverkon valulaudoituksen päälle. Tiistaiaamuna laitoin katon ulkoreunojen laudat, vielä kasasin muotin kolmelle katon kannatinpalkille ja taivutin muotteihin vahvistusteräkset ja lopulta pääsimme valamaan. Vilhon kanssa katon valoimme, yhdessä sekoitimme hiekan ja sementin lapiotyönä sekoituslavalla ja kostutimme sen. Vilho kantoi valmista massaa katolle, jossa minä sen tasoitin ja tiivistin. Koska kellari oli tarkoitus peittää oljilla ja maalla, valoimme tukevat, vahvasti raudoitetut kolme betonipalkkia varmistamaan katon painon kestävyyttä. Syksymmällä äidin mieli muuttui ja hän pyysi Martti Kokkia rakentamaan alustan huopakatolle, jonka sitten teimme, vaikka rakennuspuita ei aivan tarpeeksi ollutkaan.

Kellarin ikkunaan ajattelin ensin valaa perunoille kaatoluiskan, mutta luovuin ajatuksesta kun laudoituksen tukeminen näytti vaikealta ja hitaalta. Tyydyin vain maalla muotoiltuun syvennykseen, joka täytetään oljilla ja peitetään hyvin talven ajaksi. Likaviemäri johdettiin kellarin lattian alitse, liitin siihen reiän kellariin valuvaa vettä varten. Kellarista alaspäin jatkoin viemäriä salaojaputkilla ja putkien loputtua tein riukusalaojaa rantakuivan reunaan asti. Toivoin niiden vetävän tarpeeksi ja toimivan salaojana kohdallaan. Ajattelin tosin mahdollisuutta kaivaa oja joskus auki ja putkittaa uudelleen, mutta siihen ei ole tarvetta ilmennyt. Varmaan rinteen jyrkkyys on eliminoinut pienentyneen putkitilavuuden vaikutuksen.

Kesä- vai syysseurat?

Elokuun lopussa järjestetyt seurat osuivat kesän ja syksyn rajalle, on siis makuasia, puhutaanko kesä- vai syysseuroista. Alkuaikana olivat Muurasjärven isot seurat kaksipäiväisiä, tavallisesti sunnuntaina ja maanantaina. Myöhemmin oli aloittaminen siirtynyt lauantaiksi ja sunnuntaista tullut viimeinen seurapäivä. Seurapaikkakin oli vaihdellut, alkuaikojen paikoista, nuorisoseuran talosta, koululta tai kodeista siirryttiin Harjulinnan valmistumisen jälkeen sen tiloihin.

Kun kirkko oli rakennettu Muurasjärvelle, pidettiin siellä Jumalanpalvelus, vaikka muuten seurat olivat Harjulinnassa. Sunnuntaiaamuna menin kahdeksaksi kylälle, kuskasin omilla keinoillani tarvikkeita Harjulinnaan, mutta myös Palokankaan Matin kaverina hänen autollaan. Veljieni kanssa järjestelimme juhlasalia, siivosimme ja asettelimme penkkejä kelvollisiin asentoihin. Kiirettä siinä meillä piti mutta selvittiin sentään. Saarnan loputtua tuli kirkosta lisää väkeä, tarjoilijoita ja keittiöväkeä, ja niin saatiin tarjoilupuoli kuntoon siksi, kun seuravieraat tulivat kirkosta väliajaksi ensin ruokailemaan ja väliajan jälkeen puheita kuuntelemaan. Minullekin tuli helpompaa niin, että sain kuunnella enimmät saarnat rauhassa.

Puinnit

Keskiviikkona aloitimme puinnin valmistelun. Aluksi tein kaksi kivirumpua että pelloille pääsee ajamaan hevosella. Niitin vehnäsarkojen alapäissä viljaa ajamisen tarvitseman verran, katsastin puintipaikan, tyhjensin sen ja jyvähinkalot asiaan kuulumattomista tavaroista. Illemmalla pääsimme puimaan, kaikki rukiit menivät koneen läpi ja yksi sarka ohraakin. Viimeistä kuormaa puidessa alkoi vihmoa vettä, lauantaina satoi tuntuvammin, eikä pystynyt puimaan. Perjantaina ja lauantaina kaivoimme veljien kanssa kellarin yläpäähän monttua portaita ja kellarin ”eteistä” varten, iltapäivää valvoin kuivurilla ja lajittelijalla.

Seurojen jälkeen maanantaina levensin ensin kellariin kaivamaamme rappumonttua, aloitinkin vähän portaiden sivun valua. Meille tuli Palokankaan Matti. Hän toi tonkalla jäänyttä seurakaljaa, mutta pyysi minua kotiinsa työhön. Kerroin haluavani neuvotella asiasta muiden, silloin puolukkametsässä olleiden perheemme jäsenten kanssa. Minä puolestani kiihdytin kotitöiden vauhtia, tasasin likaviemärin montun tuvan päässä, putkitusta vaille valmiiksi toisten marjareissun aikana. Marjastajien kotiuduttua niitin vehnää toista sarkaa, välillä asensin kotona olleet betoniputket valmiiseen monttuun ja lopuksi seivästin vehnää illan pimeään asti. Illalla meillä oli paljon vieraita, vaikka nukutti töiden antama väsymys, yritin valvoa vieraiden seurana.

Tiistain aamuna niitin vehnät, ne jäivät toisten seivästettäväksi, kun itse menin Koskelaan, Palokankaiden silloiseen taloon, tekemään Matin pyytämiä töitä. Koskelassa kaivoin öljysäiliömontun pohjaa, tasoitin sitä ja avasin koneen pyöreiksi jättämät kulmat niin, että öljysäiliö mahtuisi monttuun. Vesijohdon ojaa täytin, kun se työ valmistui, olisin ehtinyt muutakin mutta Inkeri ei tiennyt muita tehtäviä. Matti oli ansiotyössään Alvajärvellä, joten ei voinut minua opastaa. Notkelmasta löytyi suuri maavalli jonka tasasin.

Keskiviikkona saimme ohramme puiduiksi, vaikka sää näytti uhkaavan sateiselta. Aamulla aluksi purin kellarin katolta tukipalkkien laudoitukset, niin kohta tuli Hyppösen Tauno, tarkasti ja huolsi aluksi koneet. Koko huollon ja puinnin ajan seisoi suuri, musta pilven möhkäle paikallaan etelän taivaalla. Päiväkahvin aikana pilvi lähti liikkumaan ja tuli päälle, satoi hiljaa hetken, mutta pian puintia pystyi taas jatkamaan. Lopulta aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ei kauan kun taas alkoi sataa. Saimme sentään ohrat puiduiksi, mutta ei ehtinyt Tauno koneen kanssa kotiinsakaan, kun alkoi ensimmäinen ukkossade. Puinnin jälkeen kävin saunassa ja aloin kysellä pääsyä kuivurille. Siellä oli tungosta eikä jono edes liikkunut, kun sähkö oli poikki, ei kuivurin puhallinkaan pyörinyt. Sain kuivurivuoron vasta torstain illaksi, jyvien lämpiämisen estämiseksi avasin säkkien suut, että mahdollinen irtoava kosteus pääsisi paremmin haihtumaan.

Torstaina tein työtä taas Palokankaan Matille Koskelassa, klapusouvissa heittelimme, kannoimme ja pinosimme pilkkeet katon alle suojaan sateilta. Perjantaina oli Palokankaalla valupäivä, valmistin betonimassaa, jota Matti käytti valukohteessaan. Valutyön välissä ja loputtua heittelin tiiliä varastokasan lähelle. Lauantai oli sadepäivä, sain sentään aamulla asennetuksi renkaat likakaivoon tuvan taakse, viemäriä jatkoin vain neljän betoniputken verran, vajaan kolme metriä. Sunnuntaina kävin Vilhon kansa seuroissa Reisjärven kirkossa. Maanantaina otin uuden palstan Alvajärvellä, mutta viimeistelin kuorintaa entisellä. Vilho jatkoi kuorintaa tiistainakin, minä pyöräilin kotiin ja menin auttamaan Louhulan puinnissa.

Kellarin viimeistely

Keskiviikkoaamuna satoi, sateen aikana purin kellarin kattovalun tuet ja laudoituksen. Iltapäivällä puinti Juureisella, torstaina jatkoin kotona kellarin portaiden valmistusta, laudoitin ja valoin sivuseinät. Perjantaina oli taas puintipäivä Louhulassa, lauantaina jatkui puinti meillä, saimme kaurat ja vehnät puiduiksi. Aloitin tojalevyjen kiinnityksen kellarin seinään, sitä työtä jatkoin maanantaina Martti Kokin kanssa. Levyjen asennuksen jälkeen Martti rappasi hinkaloseinien sisäpinnat, niin oli kellari rappauksen kuivamisen jälkeen valmis perunoiden säilytykseen. Tiistaina aamupäivällä nostimmekin perunat, joten kellari pääsi heti käyttöön, iltapäivällä oli vuorossa kellarin vesikaton rakentaminen.

Kellarin katto on oma tarinansa, sitä kattoa ei ollut tarkoitus tehdä lainkaan, mutta kun äiti sai idean katosta, se piti rakentaa vaikka ei ollut varattuna parrujakaan siihen tarkoitukseen. Olin suunnitellut tekeväni maakellarin, peittäväni katon ensin oljilla, joiden päälle ajaisin maata painoksi. Tukipalkit ja raudoituksen olin mitoittanut ja tehnyt maan painoa kestäviksi. Kun eristysmateriaali vaihtui kevyemmäksi sahajauhoksi, olivat palkit ja raudoitus turhan tukevia, mutta eihän tukevuudesta haittaa ollut. Olipa valmiiksi kestävää, jos katto myöhemmin poistetaan ja tehdään tilalle maavylläys. Suurempi ongelma oli materiaalin, lähinnä parrujen puute, eikä lautojakaan ollut tarpeeseen nähden ylen runsaasti. Oli kuitenkin sen verran, että muutamia lautoja yhteen naulaamalla Martti kasasi harjaparrun. Takstuolit hän teki yksinkertaisesta laudasta, eihän lappeen leveys ollut kovin pitkä, niin saattoi olettaa yksinkertaisen laudan siinä kestävän, kuten kestikin. Torstaina 19. syyskuuta saimme Martin kanssa katon valmiiksi, aamupäivällä naulasimme aluslaudoituksen, sen jälkeen levitimme ja naulasimme mustan kattohuovan lautojen päälle. Useita vuosia kestänyt katto siitä tuli, pahin rasitus vuosien aikana olivat ihmisten jalat, kun katolle oli helppo ja houkutteleva mennä katsomaan järveä ja siellä soutelevia.

Samana päivänä saimme vehnät ja kaurat kuivurille, seuraavana päivänä, perjantain aamupäivällä sain hakea ne sieltä kuivattuina pois. Iltapäivällä aloitettiin peltojen kyntäminen, itse ajoin sängille huonoja pehkuja ja toin pihaan pari nauriskuormaa. Lauantaina rapattiin kellarin etuosa ja eteinen, välissä kävimme Muurasjärven kirkon vihkiäisissä. Sunnuntaina kotona luin ja kirjoittelin, maanantaina naulasin kellarin katon alle lautaseinää ja loin savea sivumonttujen täytteeksi. Iltapäivällä vein pyöräni kirkonkylälle korjattavaksi, paluumatkalla jäin Alvajärvelle parakille yöksi.

Resuvaatepelätin

Liekö ollut Alvajärven nuorisoa, poikia, tyttöjä tai molempia, jotka olivat rakentaneet ”pelättimen” parakin eteen. Laudoista tai riu'uista oli olivat naulanneet ristin, jonka olivat pukeneet vanhoilla, risaisilla vaatteilla kuin lintujen pelättimen. Pelättimen tarkoitusta aprikoimme, oliko tarkoitus todella pelotella meitä vai oliko kyseessä vastalause sille, että naapurikylästä tulee tekemään työtä jota kenties itse olisivat halunneet. Äiti piti mahdollisena, että joku tai jotkin tytöt olisivat halunneet huomiotamme. Ketään sen kummemmin tyttöjä, poikia kuin miehiäkään emme sen parakin seudulla nähneet. Ainoa mies kenet siellä näimme, oli lomalta työhön palannut Hannes Ruuska, työnjohtajamme, eikä hänkään osannut sanoa mitään pelättimestä tai sen merkityksestä. Hannes kertoi että yhtiöllä on yksi radio, jos haluamme kuunnella, hän voi tuoda sen meille. Erään päivän aikana radio oli ilmestynyt parakkiin, vieressä ohje sen käyttämiseen. Aikaistaessa paina ja paina sulkiessa samaa nappia. Helppo sitä radiota oli käyttää, kuuntelimme uutiset säännöllisesti ja joitakin kuunnelmia, emme juuri muita ohjelmia. Emme niitä kotonakaan kuunnelleet, ja parakilla oli hyvä säästää paristoja, vaikka varaparistot olivat vieressä ja ilmeisesti olisi saanut lisääkin.

Veimme kotoa mennessä maitoa hinkillä, muutamaksi päiväksi sitä riitti, aluksi kävin hakemassa kotoa lisää, mutta syksyn pimeinä iltoina ei ollut mukavaa pyöräillä pitkää matkaa soratiellä. Siksi kysyin ostaakseni maitoa Paanalasta, talosta jonka metsässä hakkasimme. Kesällä sieltä maitoa saimmekin ja haimme silloin, kun useiden päivien jaksoja olimme hakkuulla. Syystauon jälkeen emäntä kertoi, että isäntä oli kieltänyt tinkimaidon myynnin, koska lehmien ehdyttyä maitoa jäisi meijeriin mitättömän vähän. Etsin sitten toisen talon vanhan tien varresta, josta maitoa luvattiin ja josta sitä hain niinä viikkoina, joina hakkuuta Paanalan metsässä riitti.

Kun syksyn enimmät peltotyöt oli tehty, oli meillä enemmän aikaa ansiotyölle, pystyimme hakkaamaan useamman päivän jaksoissa. Yöt olivat pimentyneet, päivät viilenneet, niin oli mahdollista hakata yhden vuoron päiviä. Yöllä ei olisi nähnyt, päivisin olivat mukavan viileät työilmat. Syyskuun 23 päivänä, maanantaina, naulasin aamupäivällä kotona kellariin lautaseinää. Iltapäivällä vein pyöräni kirkonkylälle korjattavaksi, linja-autossa palasin parakille yöksi. Tiistaina parakille tuli Pekkakin, yhdessä teimme sen päivän ajan työtä metsässä. Keskiviikkona tuli Vilho kolmanneksi ja kolmisin teimme metsätyötä sen viikon ajan. Lauantaina satoi, metsään ei ollut menemistä, tein parakilla varren kirveeseen ja matkustin autossa kirkolle hakemaan korjatun pyöräni.

Sunnuntaina ajoin pyörällä Muurakseen, josta junalla Haapajärvelle seuroihin. Sen päivän olin seuroissa, iltajunalla ja pyörällä palasin kotiin. Maanantain aamupäivällä pyöräilin Alvajärvelle, metsään ehdin iltapäivän ajaksi, työskentelin siellä koko viikon ajan. Keskiviikkona sain valmiiksi ensimmäisen suuren halkopinon, siihen asti oli tullut vain pieniä pinoja tai pikkukasoja propsikasojen päälle. Torstaina tuli sahaan häiriö, puhdistin kaasuttajan ja polttoainesäiliön, illan lähestyessä sain taas sahata. Perjantaina onnistui sahaaminen, joka melkein loppui. Iltapäivällä valmistui toinen suuri halkopino, pinojen halkomäärät yhteensä 12 ja 13,5 m\2, siis melkoisia pinoja. Lauantaina sahasin vielä puolisen tuntia, kovasti urakoiden sain viimeisetkin halot pinoihin ja palstan hakatuksi. Kipeäksi siinä tulin, mutta kun palstan loppuminen oli näköpiirissä, en malttanut jättää mitätöntä määrää uuden käynnin aiheeksi. Kannoin työkalut parakille ja saman tien pyöräilin tavaroineni kotiin.

Kotityöviikkoja

Äiti lähti Sieviin suuriin seuroihin, ennen lähtöään hän käski käydä pyytämässä Palokankaan Mattia likaviemärin altaan asentamiseen. Kävin sunnuntaina siellä ja kerroin asian Matille, joka tiedusteli työn laajuutta, ja kuultuaan, että kyse on vain yhdestä kaatoaltaasta ja putkituksesta likakaivoon, hän sanoi että sinä osaat tehdä sen työn itsekin kun annan ohjeet. Niin Matti kertoi millä tavoin tiivistän tappuralla ja täytemaalilla eli kitillä valurautaputkien saumat ja mitä asioita siinä on otettava huomioon.

Maanantaina lapioin savea kellarin ympärille Pekan kantaessa hiekkaa betoniseinien vieruksille. Äiti oli vielä Sievin seuroissa, paikalliset isot seurat jatkuivat siihen aikaan yleisesti maanantain iltaan asti. Tiistaina kävin hakemassa kirkkoherran virastosta virkatodistuksen maamieskouluun hakemista varten, se oli ensimmäinen toimi kouluun hakemisessa. Tiistaina jatkoin saven luontia kellarin vaiheilla, asensin ikkunaan eli täyttöluukkuun puiset puitteet. Saven luontia jatkoin torstainakin, jolloin kävin postista hakemassa sinne saapuneen kirjalähetyksen, jonka olin tilannut kiertävältä asiamieheltä. Kirjan ensimmäinen osa käsitteli kristinuskon yleistä historiaa varaiselta ja keskiajalta, sen kirjan luin ja olen säilyttänyt. Toinen osa oli jotakin uudesti kastajien historiaa ja opillista propagandaa, sitä osaa en katsonut säilyttämisen arvoiseksi. Jos olisin tiennyt kirjojen aatemaailman, en olisi niitä lainkaan tilannut. Asiamiehen vakuuttelujen ja väitteen perusteella voitin epäluuloni ja tilasin.

Perjantaina ajoin Juureisen hevosella karjanlantaa kasvimaalle ja levittelin kalkkisäkit suolle. Lauantaina hajottelin lannat ja kylvin kalkit pelloille, jotka Turusen Kalevi kävi kyntämässä. Sunnuntaina kiersin kylää, kävin ainakin Herralassa, koululla, Helenillä ja Kotikunnassa, asioina maamieskouluun hakeminen ja ilmeisesti Asutusliiton jäsenkeräys. Helenin kaupasta hain osia moottorisahaan, osia joita tarvitsin maanantaina sahaa huoltaessani. Avasin ja rasvasin sahan kytkimen ja käynnistimen laakerit erikoisrasvalla. Tiistaina menin Pekan kanssa omaan metsään kaatamaan koivuja joita Pekka karsi. Karsimisen jälkeen katkoin rungot lyhyemmiksi, haloiksi tai rangoiksi. Keskiviikkona lähti Vilhokin karsimaan, samoin torstaina, jolloin jouduin itsekin kirveskarsintaan, kun sahaan tuli hetken sahaamisen jälkeen käyntihäiriö.

Perjantaina selvisi sahahäiriön syy, tulppa oli särkynyt. Vaihdettuani tulpan jatkoin sahaamista ja sain sahatuksi kaikki aukon puut. Tuulenkaatorunkoja katkoin sahapuiksi. Lauantaina satoi, kaivoin ja putkitin likaviemäriä sakokaivosta talon kivijalkaan asti. Hain Helenin kaupasta sahaan polttoainesuodinhuovan ja tulpan. Maanantaina asensin tuvan nurkkaan likaviemärin kaatoaltaan Matti Palokankaalta saamani ohjeen mukaisesti. Tiistaina ja keskiviikkona pääsimme taas metsään, eikä sadekaan häirinnyt kuin vähän tiistain iltapäivällä. Metsässä riitti vielä karsimista ja kasaamista, mutta moottorisaha sai olla rauhassa. Vielä torstaina ja perjantainakin olimme kaikki kolme veljestä omassa metsässä rankoja karsimassa. Lauantaina Vilho käveli suoraan omaan metsään, minä kiersin Eerolan metsän kautta, kävin siellä katsomassa hakkuupalstaa.

Kouluvalmisteluja

Kirkkoherran virastosta hain virkatodistuksen kouluhakemukseen, samoin lääkäriltä todistuksen terveydestäni. Radiohuollosta kävin pyytämässä pesukoneen korjauksen, samalla korjaaja aikoi esitellä maidonjäähdytintä. Sellaisen hankintaa harkitsimme, mutta ostopäätös siirtyi myöhempään ajankohtaan. Kun varmistus kouluun pääsystä aikanaan tuli, kävin tekemässä anomuksen valtion avustuksesta. Äiti tilasi Anttilalta ainakin nenäliinoja niin, että niitä on riittänyt vuosikymmeniksi ja varmaan riittää elämäni loppuun asti. Muut äidin koulua varten tilaamat ja ostamat vaatteet sen sijaan kuluivat loppuun ensimmäisen, siis kouluvuoden aikana. Perin vähän niistä jäi myöhempinä vuosina käytettäviksi.

Kun kouluhakemus oli viety postiin lokakuun puolivälissä, alkoi jännääminen kutsun saapumisesta tai mahdollisesta ilmoituksesta ettei sinne mahdukaan. Tiesin odotusajaksi pari kuukautta, mutta melkein huomaamatta se aika meni kun oli joka päivä mielekästä tekemistä.

Vertailua saadakseni olin tilannut maamieskoulun esittelyn Kansanvalistusseuran ja Pellervon kirjeopistoilta. Esitteet tulivat aikanaan, kurssit vaikuttivat kiintoisilta ja houkuttelevilta, mutta kun kutsu varsinaiseen kouluun aikanaan saapui, jätin ja unohdin haaveet kirjeopistoista.