Maastomuistoja

Harjoitusmelonnan jälkeen Pate ehdotti, että laskettaisiin Lestijoki mereen asti ja sen jälkeen tarjoaisimme kyytejä turisteille. Ehdotus tuntui hyvältä, mutta epäilin taitojamme, eihän meillä ollutt kokemusta jokimelonnasta kummallakaan. Lupasin harkita asiaa, mutta lähdin vaimoni kanssa tutustumaan tulvivaan Lestijokeen. Siltä reissulta ovat ensimmäiset kuvat. Lestijoen tulvaa Aloin Lestijokeen läheisiä teitä ja katsoin silloin tällöin ja kuvasin. Yleensä kosket olivat loivia ja rauhallisia, mutta vuolaitakin paikkoja löytyi. Hirvitti kun näin sillan, jossa oli vajaa metri alituskorkeutta ja melko vuolas virta. Arvioin että siinä pitäisi harjoitella matalan veden eikä tulvan aikana. Jos laskija lyö vauhdissa päänsä siltaan, voi pelastajille tulla kire, jos lainkaan ehtivät apuun. Pate tuli meille polkupyörällä ja lähdimme aivan eri suuntaan. Onkohan minulla sieltä kuvia? Maantiesilta Lestijoen tulvaa Lestijoen tulvaa ja matala silta Hain Paten kanssa laina

Menin isän kanssa hakkaamaan halkoja ollesani 13 vuoden ikäinen, myöhemmin kirjoitin siitä runon.      Olin kolmentoista kun läksin isän mukaan metsätöihin, Propsien taapelointia, halonhakkuuta, havumetsän harvennusta. Isä teki inulle pienet sahanpokat, osti itselleen rautaisen kaarisahan, hyväksi havaittuaan minullekin. Joku  saattaisi puhua lapsityövoimasta, mutta niiden vuosien kokemukset haluan pitää mielessäni. Palstatien avaaminen umpimetsään varsitien kunnostus ja hevosenajotaito -- mistä olisin ne saanut ilman isän opastusta? Missä olisivat keskustelut ja elämänviisaus ilman hakkuupalstan pitkiä polkuja? (Runo julkaistiin antologiassa; Kotipiha on lähellä) Kuorman teko ja köyttäminen (yläkuvat) Alla tulevaisuuden toivoja Jakomies mittaa tukille katkaisukohtaa. Justeerilla sahatessa molemmat sahaajat vetävät vuorotellen. Työntämisestä ei ole hyötyä, enemmänkin haittaa, tuöllainen kapea justeeri ei tykkää työnnöstä vaan sujahta

Lähde Syväsalmen lähellä. Voi olla kuivana kesänä vedetön Metsässämme on yksi isohko lähde, isä minut sen luokse vei ensi kerran. Olin silloin noin 10 vuoden ikäinen, karsimme rankoja läheisellä mäellä. Oli helle ja kotoa viety juoma loppui, kävimme isän kanssa hakemassa lähteestä lisää kylmää vettä. Lähteessä oli silloin kaksi tai kolme erillistä, avointa silmäkettä. Niistä levisi vettä ympäristöön niin, että noin aarin alueella kasvoi vain sammalta ja varpuja. Lähteen vesi oli kylmää ja hyvää, join sitä mielelläni. Isäkin joi ja otimme pullolliset mukaamme työpisteeseen. Kun vesi loppui pulloista, lähetti isä minut yksin hakemaan lisää.   Osasin lähteelle, täytin pullot, mutta suuntavaistoni petti. Lähdin ja kävelin väärään suuntaan, vaikka oikeaan kuvittelin käveleväni.Nousin kankaalle, kun isää ei siellä näkynyt, palasin lähteelle. Onneksi osasin. Kaksi tai kolme kertaa kävin kankaalla, vaikka se oli mielestäni liian lähellä. Lopulta aloin järkeillä, tajusin että olin p