Perinnesavottaa

Menin isän kanssa hakkaamaan halkoja ollesani 13 vuoden ikäinen, myöhemmin kirjoitin siitä runon.

     Olin kolmentoista kun läksin isän mukaan metsätöihin,
Propsien taapelointia, halonhakkuuta, havumetsän harvennusta.
Isä teki inulle pienet sahanpokat,
osti itselleen rautaisen kaarisahan,
hyväksi havaittuaan minullekin.

Joku  saattaisi puhua lapsityövoimasta,
mutta niiden vuosien kokemukset haluan pitää mielessäni.
Palstatien avaaminen umpimetsään
varsitien kunnostus ja hevosenajotaito --
mistä olisin ne saanut
ilman isän opastusta?
Missä olisivat keskustelut ja elämänviisaus
ilman hakkuupalstan pitkiä polkuja?

(Runo julkaistiin antologiassa; Kotipiha on lähellä)





Kuorman teko ja köyttäminen (yläkuvat) Alla tulevaisuuden toivoja

Jakomies mittaa tukille katkaisukohtaa.


Justeerilla sahatessa molemmat sahaajat vetävät vuorotellen. Työntämisestä ei ole hyötyä, enemmänkin haittaa, tuöllainen kapea justeeri ei tykkää työnnöstä vaan sujahtaa mutkalle. Vedettäessä mutkaa ei synny, siksi vuorovedoin ja lepovuorossa ei vedetä eikä työnnetä, vaan annetaan justeerin liukua vapaasti vetovuoroaisen vetämänä.



Yläkuvassa työvölineenä teräksinen kaarisaha, yllä kahden sahattava justeeri. Kolmas kuva ylhäältä, erilaisia rekiä aisoineen.
Tukkikuorma tulee!


 Perinnesavotta Pihtiputaalla, hevosenkengän valmistus ja muotoilu




Rautainen hevosenkenkä muotoutuu




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virtuaaliretkellä

Kuva
Eräällä keskustelupalstalla minua pyydettiin järjestämään retki, sillä hetkellä en sellaiseen pystynyt, mutta lupasin vetää kuvitteellisen, virtuaaliretken. Kokeilen onnistunko valottamaan retkitunnelmaa ilman, että paljastan henkilöitä tai jotakin luvatonta. Ajattelin esitellä reittiä muutamien kuvien avulla. Lähtöpaikaksi ilmoitin asuntomme Toukolantien päässä. Kevät teki tuloaan, koivut olivat lehdettömiä, kinoksia oli joka puolella, mutta ensimmäiset hankikelit ilmestyivät aamuin. Harjulinna oli lähellä tietä, oikealla. Siinä on monet kyläjuhlat pidetty, monessa koulun joulujuhlassa olin siellä istunut. Pieni koulu, vuonna 1949 rakennettu. Siinä en ole koulua käynyt, vain muutamilla voimistelutunneilla olen kokeillut sinne asennettuja laitteita. Tämän koulun paikalla oli kylän ensimmäinen koulu, joka paloi sotatalvena. Ensimmäistä luokkaa käydessäni tässä olivat vanhan koulun uuni ja hormi, taisivat olla perustuksetkin. Kun aloitin toisella
Lue lisää

Lapin sormi

Kuva
Lapin Sormi reitin portti Sulkavanperällä. Nykyisin tuo metsä on peltona Kun Muurasjärven ja Kinnulan välille avattiin retkeilyreitti, se sai nimekseen Lapin sormi. Minua nimi hiukan suututti, että miksi tänne Keski-Suomeen omitaan Lapin tunnuksia. Myöhemmin opaskurssilla sain aiheeseen tarkennusta ja vahvistusta. Näitä Suomenselän harjanteita on kauan kutsuttu nimillä Lapin sormi tai caralappi. Myös etelämpänä, Satakunnassa on alue, jota on kutsuttu nimellä Satakunnan Lappi. Niillä perusteilla ymmärrän myös nimen Lapin sormi. Lapin sormen alku näytti hyvältä, mutta pian retkeily sillä hiipui. Kun retkeilyä haluttiin virkistää, nimi Lapin sormi jäi ja reitti nimettiin Pohjoisen Keski-Suomen retkeilyreitiksi. Samalla reitin alkupää siirrettiin Muurasjärven kylälle, Kaitalan varaston päähän. Siellä ovat opasviitat Karangan ja Kotajärvien alueille. Rantalouhikkoa Metsää Pirunpeltoa Suurijärven pitkospuuliittymän kivi Suurijätven kämppä Kai
Lue lisää

Erillisiä retkikohteita

Kuva
Mahdollisia retkikohteita, ensin sellaisia joissa olen käynyt. Sen jälkeen niitä, joissa olisin halunnut käydä. Rajahoikka, siellä olen syntynyt ja sieltä ovat vanhimmat muistoni peräisin. Muutin sieltä vanhempieni mukana vuoden 1946 marraskuussa, mutta monta muistoa on Rajahoikasta mukaan lähtenyt. Esimerkiksi matka Nivalan suviseuroihin kesä- heinäkuussa 1945. Piti oikein laskea, että voiko ihminen muistaa alle nelivuotiaana sattuneita tapauksia. Hataraa muistaminen on, mutta muistan istumisen isän edessä polkupyörän lasten istuimella ja junan saapumisen Haapajärven asemalle. Tämän kuvan on isäni ottanut kamerallaan. Tuohon oikeanpuoleiseen mökkiin me muutimme syksyllä 1945. Tuvan uuni veti huonosti eikä kamarissa ollut lainkaan uunia. Seuraavana kesänä tupaan muurattiin uusi uuni ja kamariin kakluuni. Ensimmäinen Karmala ja siinä asunut perhe. Kuvanut Johan Kantola, joka ei ole kuvassa. Uuden Karmalan rakentajat ja perhe.
Lue lisää