Tien tekoa ja kinkerit
Tehtävikseni muotoutui ajotien, niin sanotun varsitien kunnossa pidon lisäksi katsoa ja raivata tien uria palstalle. Silloin ei kukaan ajatellut, että hakkuumiesten tulisi katsoa ja avata ajourat. Ne olivat ajomiesten tehtäviä, sitä minä opiskelin ja harjoittelin. Vaikka olimme kesällä ne halot hakanneet, oli talven tultua meidän katsottava palstatien paikka. Usein sillä parhaalla uralla, mistä vähiten tarvitsi kaataa puita pois, oli kesällä tehty pinokin. Päiväkirjassani on usein merkintä, että pino piti purkaa, onneksi olivat useimmiten vain kuutiometrin, eli motin kokoisia pinoja. Uran viereen vain halot, että pääsi avaamaan tien linjaa ja ajamaan hevosella jälkeä siihen. Olihan ne puretusta kasasta sitten helppo ottaa kyytiin, kun sen aika tuli. Palstalle mennessä oli myös ojan ylitys, oja täytettiin lumella, joskus risuja tai tukevampaakin puuta siteeksi lumen sekaan. Tuore lumi ei heti kunnolla kantanut hevosta ja rekeä, mutta yön aikana lumi kovettui kantavaksi. Ki