Suistuminen polkupyörältä
Alue kerrallaan sain muiden töiden välissä navetan maalatuksi, sää oli lämmin ja tiedotukset lupasivat lisää lämmintä. Koskelan Antti kävi paikkaamassa särkyneen hevoskärryn renkaan, olin sivussa apuna ja oppimassa. Pidimme verkkoja järvessä, mukavasti sieltä kaloja tuli ruokapöytään valmistettavaksi. Navetan maali kävi astian pohjalla jäykäksi, ohentamiseen piti hakea kaupasta tärpättiä. Silloin myivät pineenitärpättiä irtotavarana asiakkaiden omiin astioihin, niin lähdin innokkaana polkemaan kauppojen suuntaan. Innostusta jatkui puolisen kilometrin matkalle, kun ohitettuani teiden risteyksen, ja alettuani polkea vauhtia, kanisteri heilahti ja sen pohja tökkäsi vasempaan polveeni. Siitä menetin pyörän hallinnan, pyörä jatkoi oikeaan, Lehon pellon ojaan. Minä jatkoin vauhdissa Syvälahden pellon puolen ojan pohjalle vatsalleni. Tien pientareen hiekka ja vesakko repi kasvoihini melkoiset verinaarmut, mutta onnekseni luut säilyivät ehjinä, enkä edes pyörtynyt. Pääsin pian tielle