Maastomuistoja

  Jatkoimme hakkuuta Kymin metsässä Heinäkorven maisemissa, sopivan kelin tullen jatkoimme heinien kasuuta, kunnes ne kaikki saatiin korjuuseen kotona ja Rajahoikassa. Hakkuutyömaamme oli sopivasti niiden kahden heinämaamme välissä, joten hakkuu onnistui jopa ohikulkumatkalla. Puutavaralajit olivat silloin halkoja koivuista, kuusesta paperipuita sellun valmistukseen tai hiontaan. Männyistä tehtiin lähinnä Englannin vientiin kaivospölkkyjä, jotka katkottiin jalkamitoille, siis 32,5 senttimetrin jakoa noudattaen. Metsätyössä saimme olla suurimman osan ajasta, vaikka sekä kotona, että Rajahoikassa menikin aikaa heinätöihin. Välimatkoja kuljimme milloin polkupyörällä ajaen, mutta melko usein jouduin turvautumaan oikopolkuihin metsän poikki. Yöpaikkoina niitä välejä kulkiessa oli tavallisesti koti tai Laurila, mutta monta yötä vietimme Rajahoikassakin silloin, kun heinätyöt tai hevosen huolto meiltä sinne menoa edellyttivät.   Elokuun puolessa välissä loppui epätasaisen ja eri-ikäisten

  Loppiaisena kävin kylässä kavereiden luona, Parkkosella kävin, Kalevia tavoittamassa mutta jatkoin kuitenkin Syrjälään, jossa olin Artun vieraana. Arjen tultua puuhailin kotona monenlaista, hain ruumenia lehmien apetta varten, kun isä kävi Kojolan perällä järjestelemässä ja sopimassa talveksi kortteeria ja muita halkojen ajoon liittyviä asioita.   Syksyn niittopalkkana Aholta oli isä saanut Kukka-ahon suolta hyviä ruumenia niistä niittämistämme kauroista. Sieltä haimme parirekeen asetettuun pajureen kuljetus lavan täyteen ruumenia hevosen apetta varten. Kotoa heiniä pienehkö kuorma. Sellaisella ajoneuvolla ajelimme Poutalaan, josta isä oli kysynyt ja saanut kortteeripaikan. Heinät kasaan navetan seinustalle ja ruumenlava sellaisenaan maahan. Kun torstaina menimme, ehdimme vielä samana päivänä avata tietä palstalle. Myöhemmin niitä on kutsuttu ajouriksi. Perjantaina kelkoimme halkoja palstalta, Rajahoikan suunnasta oli ajettu tie, sen varteen kuljetimme pieniä kuormia myöhempää