Halkojen ajoon

  Loppiaisena kävin kylässä kavereiden luona, Parkkosella kävin, Kalevia tavoittamassa mutta jatkoin kuitenkin Syrjälään, jossa olin Artun vieraana. Arjen tultua puuhailin kotona monenlaista, hain ruumenia lehmien apetta varten, kun isä kävi Kojolan perällä järjestelemässä ja sopimassa talveksi kortteeria ja muita halkojen ajoon liittyviä asioita.

 Syksyn niittopalkkana Aholta oli isä saanut Kukka-ahon suolta hyviä ruumenia niistä niittämistämme kauroista. Sieltä haimme parirekeen asetettuun pajureen kuljetus lavan täyteen ruumenia hevosen apetta varten. Kotoa heiniä pienehkö kuorma. Sellaisella ajoneuvolla ajelimme Poutalaan, josta isä oli kysynyt ja saanut kortteeripaikan. Heinät kasaan navetan seinustalle ja ruumenlava sellaisenaan maahan. Kun torstaina menimme, ehdimme vielä samana päivänä avata tietä palstalle. Myöhemmin niitä on kutsuttu ajouriksi. Perjantaina kelkoimme halkoja palstalta, Rajahoikan suunnasta oli ajettu tie, sen varteen kuljetimme pieniä kuormia myöhempää kuorman lisäystä varten. Kun hevonen ei jaksa vetää ummelta ja vähän ajetulta tieltä suurta kuormaa, otetaan sieltä vähemmän, kunnes tie on polkeutunut ajokuntoiseksi. Lauantaina saimme jo kaksi kuormaa asemalle, lisäksi yksi kelkonta kuorma välille ennen kotiin lähtöä.

 Sunnuntaina kävi harvinainen vieras, kun pistäytyi Eeva Hakosen äiti kylässä. Maanantain aamulla käytimme Heluna nimistä lehmää sonnilla, astutettavana. Ruumenia haimme Kukka-ahosta. Minulla oli illalla jatkokoulun tunnit käytävänä. Tiistaina lähdimme uudelleen halkoja ajamaan, kaksi kuormaa ehti saada aseman laaniin. Keskiviikkona kolmesti, mutta torstaina tuli tuisku ja tiet tukkeutuivat. Kaksi pientä ja yksi normaali kuorma laaniin. Iltapäivällä opettelin tasoittamaan ajotietä suokuokalla nyppylöitä poistaen. Osin niitä heitettiin tien sivuun, mutta joissakin kohdin täytettiin monttuja kovilla paakuilla ja pehmeää lunta lisää kovettumaan ja sitomaan. Yhden lyhyemmän matkan kelkkomis kuorman isä jätti viime viikolla avatun tien varteen lähelle kortteeritalon yhdystietä.

 Perjantaina isä raivasi uutta ajouraa palstalle, sillä aikaa minä korjasin vanhaa, valmista tietä. Kolmesti ehti silti kuorman laaniin. Lauantain tultua isä tunsi itsensä huonovointiseksi, kaksi kertaa  kuorma laaniin ja kotimatkalle. Sunnuntaina iltapäivällä sen ajan erikoisuus, kaupan ostos kuittien laskenta. Osuuskaupat antoivat jäsenilleen palautusta ostoista laskettujen ja myymälään vietyjen ostolippujenperusteella. Siinä puuhassa opettelin aikuisten toimistotyötä. Maanantain olin kotona, illan jatkokoulutuntien jälkeen hiihdin suoraan Kojolan Poutalaan yöksi.

 Työn teko jatkui tasaisesti, päiväkirja merkintöjen mukaan kerron laaniin ajettujen kuormien lukumäärän. Kova pakkanen ja sen aiheuttama huono keli hidastivat työtä. Kun hevonenkin oli talven osalta tottumaton, sitäkin piti vähittäisellä ajon lisäyksellä vahvistaa. Yhtenä päivänä pilkoin puita kortteeritaloon kokonaisen iltapäivän. Huomattavan paljon kunnostin tietä, isän keskittyessä ajamaan. Pinon pohjapuita asettelin, silloin autoin kuorman purussa, kun se tuli laaniin. Jos tein kunnostustyö oli metsän puoleisessa päässä, autoin kuorman teossa.

 Tammikuu oli lähestymässä loppuaan, kun isän aikaisemmin litistynyt varvas  paleltui. Minä sain tehtäväkseni hakea huopatossut, niitä ei löytynyt Kojolan kaupoista, niin kävelin Muurasjärveltä asti ne hakemassa. Kun sen viikon perjantaina ajoimme kolme kuormaa, niin lauantaina, pakkasen kiristyessä vain yhden kerran ja sitten kotimatkalle. Sunnuntai kotona pakkasta pidellen, maanantaikin kotona. Vasta illalla jatkokoulun tuntien jälkeen ajoimme yhdessä isän kanssa Poutalaan yöksi. Tiistainakin vain kaksi kuormaa kovan pakkasen vuoksi, iltakuorman jälkeen ajoin hevosen yksin kortteeritaloon.

 Tiistaina oli helmikuu alkanut, kun lähdimme metsään, kokeilin käsin, saanko lumipallon. Nenän päässä tuntui aivan suojasäältä, palloa en kuitenkaan saanut, pakkasta oli vielä toistakymmentä astetta. Päiväkirjaani kirjoitin myöhemminkin usein muistamani aloituksen: Helmikuu toi lauhan sään. Peruste toteamukselle on siinä, että yleensä helmikuuta pidetään pakkasten aikana. Kun sää yllättäen lauhtui, se tuntui aivan väärän oloiselta. Lauhtuneen sään ansiosta kuitenkin ensi kerran saattoi ajaa neljä reissua laaniin asti, olihan hevonenkin sitä paitsi jo tottuneempi vetämään.