Maastomuistoja

Otsikoin tämän "Tapahtumia retkillä," mutta ajattelen, että retkiin liittyviä tapauksia voisin kertoa, vaikka eivät retkillä tapahtuneetkaan. Mökki Karangan Kotajärven suunnalla  Ajattelen kertoa tässä retkitapahtumia joita muistan tapahhtumina, mutta en muista minkä retken yhteydessä ne ovat sattuneet. Kuvasin mökin Kotajärven suunalla, kun lähdin sinne ruskaa kuvaamaan. Koivuruskaa kuvassa on, mutta onko siinä aavistus muistakin ruskan väreistä? Katso ja kerro! Samalta retkeltä? Kurkiako siellä lentää? Kyllä. Rautatie muinaisen, kuivaneen Hinkuanjoen syvimmällä kohdalla. Kun nuorena luin amerikkalaisia kertomuksia, joissa kerrottiin kuivaneesta joesta, ei tiennyt että olen syntynyt ja osin kasvanut lähellä erästä suurimmista kuivaneista joista, joka on Suomen maaperällä. Olin nuori mies kun luin asiasta ensi kerran. Aikanaan valmistauduin tekemään kuvasarjan kuivaneesta joesta, mutta se loppui alkuunsa. Alemmassa kuvassa nuorta metsää muinaisen joen pohja

Kotiin päästyä ehdin perjantaina iltapäivällä vähän aikaa naulata aitan yläosan seinään lautoja. Lauantaina olin mukana naulaamassa Louhulan Syvälahden ladon kattoa valmiiksi. Muistan miten ennen katon valmistumista Kivisen Aimo ajoi punaisella Valmet 33 traktorilla Lehtoperän suunnasta ja pysähtyi juttusille Louhulan miesten kanssa. Aimo kertoi ostaneensa sen käytetyn traktorin Halla-aholta, seuraavassa lauseessa hän hönkäisi: ”Tuli isännälle velekaa mutta ei auta!” Siitä traktorista alkoi myöhemmin Kivisen Kaarlon ura traktoriurakoitsijana. Maanantaina alkoi Louhulassa heinien seivästys, minä yhtenä siinä suurehkossa porukassa. Siellä jatkoin päivisin keskiviikon iltaan asti, jolloin Louhulan Paavo kävi niittämässä traktorikoneella meidän ensimmäisen heinälohkomme ja alkoivat omat heinätyömme. Äiti oli lähtenyt maanantaina Jyväskylään kristillisen kansanopiston lomaleirille, jolle Pihtiputaan seurakunnan diakoniatoimi oli hänet kustantanut. Muiden, kerrottujen töitteni

Toukokuun lopussa oli koulun kevät juhla, ei se varsinainen juhla ollut, mutta päästötodistukset jaettiin. Minäkin sain sellaisen todistuksen, että parantamaan ei ole ollut tarvetta, vaikka varaa siihen kyllä olisi. Iltapäivällä kotona jo siivottiin pihaa, niin lyhyt oli viimeinen virallinen yhdessä olo kavereiden kanssa. Kun koulun päätös oli maanantaina, niin tiistaina olin jo isän kanssa Koivujoen varressa kuorimassa propseja. Iltapäiväksi kiirehdimme kotiin, oli saatava perunat peltoon kasvamaan. Keskiviikkona lähti Vilhokin metsään. Palsta siellä oli kuitenkin pieni, se loppui jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä.   Kesäkuun toisena menin Vilhon kanssa Kivijärvelle, kolmas ja neljäs päivä olimme seuroissa Kivijärven kirkossa. Siellä oli perinteinen ruokailupaikka isojen seurojen aikaan Läntän talossa. Pihamaalle oli tehty tarjoilukatos, josta kahvia ja ruokaa myytiin tarvitseville. Mieleeni jäi hupaisa toteamus erään miehen ruokailusta. Istuessaan ruohikkoon hän horjahti ja keitt

   Kortteeritalomme isäntä, Veikko Hänninen oli lastuulla asemalla, aikaisemmin sinne ajettua puutavaraa hän lastasi vaunuihin yhdessä naapurin miehen, Eino Karjalahden kanssa. Kun siellä oli avattu rautatie, olivat yhtiöt pitkittäneet puidensa kuljetusta, saadakseen niitä avattavaa rautatietä helpommin tehtaalle tai satamaan.   Kerran oli Veikko nähnyt unta, että oli erittäin kaunisiltarusko. Siinä tilanteessa oli joltakin paikalla olleelta kysynyt oikeaa veikkausriviä. Ykkönen ja yksitoista ristiä, kuului hänelle annettu vastaus. Kun sitten tuli sellainen kaunis iltapäivä, kaunis rusko, kireä pakkanen, ajatteli Veikko kokeilla onneaan, Vaikka olisi enne, että nyt onnistaisi. Kaikki merkit sopivat, asemalla nähty iltarusko, pakkanen ja muutakin sopivaa. Veikko ei luottanut pelkästään siihen yksinkertaiseen riviin, vaan teki melkoisen systeemin. Voitto jäi kuitenkin saamatta, ei ollut montakaan oikeaa osumaa.   Poutalaan tuli muitakin ajomiehiä kortteeraamaan.   Lauri Pelli

  Joulun edellä isä oli ostanut hevosen, se oli suuri ja voimakas. Jälkeenpäin isä muisteli sen olleen hyvätapainenkin. Meni umpihankeen arvelematta, ja oli hyvä vetämään. Isä sai ajopalstan Rajahoikan läheltä. Vähän aikaa hän kulki siellä kotoa käsin. Hoiti aamulla lehmän, lypsi sen, valmisti ruokaa itselleen ja minulle. Syötyään hän ajoi kymmenen kilometriä palstalleen, siellä teki päivän urakan, tullakseen takaisin kotiin lehmän hoitoon. Kaikki iltatoimet, keittämiset, ja muut, olivat täällä tehtävinä. Minä lähdin aamulla kouluun, palasin illalla tyhjään taloon, tai menin johonkin naapuriin isää odottamaan. Kauan tällainen järjestely ei onnistunut, se oli liian vaikeaa. Matka ajopalstalle oli pitkä. Isä ratkaisi tilanteen ja siirsi talouden Rajahoikkaan. Hän vei sinne lehmän ja kanan, kanalta katkaistiin pyrstö, että se tunnistettaisiin keväällä toisten joukosta. Lehmähän löytyisi siitä parresta, johon se on pantu. Minun koulunkäyntini keskeytyi, sillä muutin isän mukana. Is