Puiden ajajat ja lastaajat

   Kortteeritalomme isäntä, Veikko Hänninen oli lastuulla asemalla, aikaisemmin sinne ajettua puutavaraa hän lastasi vaunuihin yhdessä naapurin miehen, Eino Karjalahden kanssa. Kun siellä oli avattu rautatie, olivat yhtiöt pitkittäneet puidensa kuljetusta, saadakseen niitä avattavaa rautatietä helpommin tehtaalle tai satamaan.

  Kerran oli Veikko nähnyt unta, että oli erittäin kaunisiltarusko. Siinä tilanteessa oli joltakin paikalla olleelta kysynyt oikeaa veikkausriviä. Ykkönen ja yksitoista ristiä, kuului hänelle annettu vastaus. Kun sitten tuli sellainen kaunis iltapäivä, kaunis rusko, kireä pakkanen, ajatteli Veikko kokeilla onneaan, Vaikka olisi enne, että nyt onnistaisi. Kaikki merkit sopivat, asemalla nähty iltarusko, pakkanen ja muutakin sopivaa. Veikko ei luottanut pelkästään siihen yksinkertaiseen riviin, vaan teki melkoisen systeemin. Voitto jäi kuitenkin saamatta, ei ollut montakaan oikeaa osumaa.

  Poutalaan tuli muitakin ajomiehiä kortteeraamaan.  Lauri Pellikka ajoi Vilho Mielityisen traktorilla vuosia kuivunutta puutavaraa Pitäjänmäeltä. Rautatietä odottaen oli yhtiö niiden tehtaalle vienti pitkittänyt. En muista, kuka oli Laurin ajokaverina, kaksi miestä siinä kuitenkin oli. En tiedä sitäkään, montako kuormaa he ehtivät hakemaan ja lastaamaan suoraan vaunuun. Illalla myöhään he kuitenkin tulivat viimeisen kuorman purkamisesta, varhain aamulla lähtivät ensimmäistä hakemaan. Lähtö ei kuitenkaan ollut yksinkertaista, kylmä traktori piti lämmittää, ei olisi muuten käynnistynyt. Lämmityksessä oli kuitenkin nykyiseen verraten erilaiset keinot. Minkäänlaista tietoa ei ollut sähkön käytöstä lämmitykseen, tuskin oli edes olemassa tarvittavia laitteita. Aamulla tuntia ennen lähtöä nuotio traktorin alle, siinä oli lämmitys menetelmä yksinkertaisuudessaan. Kukaan ei ollut vielä keksinyt laittaa muovisia tai muita palavia osia koneeseen, ei ollut pelkoa minkään osan sulamisesta. Mutta voiteluöljy kuitenkin lämpisi. Jäähdytysvesi oli päästetty illalla pois, aamulla pantiin uusi vesi kuumana. Ennen pitkää ilmestyi tielle paksuun polanteeseen 60–90 senttimetrin syvä kolo. Niin paljon oli tiellä lunta pakkautuneena polanteeksi.

  Haapajärveltä tuli Saaren nuori mies ajamaan puita asemalle Rajahoikan takaa, luultavasti Kokkilan palstalta tai joltakin muulta sillä seudulla olevasta metsästään. Heillä oli pitkä ajomatka, mutta pitkää päivää ajaen hyvällä hevosella kaksi kuormaa he sieltä toivat. Asemalle oli muitakin puutavaran ajajia. Kymin osakeyhtiö ajatti metsistään halkoja. Heillä ajomiehet vain nopeasti purkivat kuorman rovioon, josta Ville Hakonen niitä hiljakseen latoi pinoon. Kaksi metriä korkeaan pinoon tehtiin tuuletus aukkoja muutaman metrin välein. Ville teki haloilla tuetun kolmion muotoisen aukon noin puolen metrin korkeuteen pohjapuista. Aukon alla oli siis puolen metrin kerros halkoja. Me teimme Vapon pinoihin aukot heti pohja puiden päälle. Kojolan tien toiselta puolen, rautatiesiltaa pitkin ajoi oman metsänsä halkoja Aleksi Koivula, hän ei tehnyt minkäänlaisia tuuletusaukkoja.