Rajahoikassa kylässä
Isä kävi usein lapsuuden kodissaan, kalastamassa tutuilla järvillä, ja varmaan muutenkin tuttuja paikkoja katsomassa. Ainakin yhden juhannuksen edellä hän kävi kalassa lapsuutensa järvillä, tavoitteena saada syötävää, ja vaihtelua juhannuspöytään. Pari päivää siellä meni, yöllä oli isä tullut kotiin, ja kaloja saatiin syödä. Kerran isä otti minut mukaansa, jäin kylään mummun luokse. Mummun sängyssä oli mukava nukkua. Saunassa hieroin polveani, siinä kiertyi likarullia ja hilseillyttä ihoa. Mummu katsoi, kun ihmettelin ilmiötä, hän sanoi sen olevan Karmaalan karstaa. En osannut olla kotona hiljaa, vaan kerroin tapauksen äidille. Ei tainnut äiti ilmaisusta tykätä, koska sanoi, että nyt sinun polvestasi lähtee Rajahoikan karstaa, sano se Rajahoikan mummulle. Sanomatta on jäänyt. Monta muutakin kertaa olen käynyt kyläilemässä lapsuusvuosieni kodissa, niistä on monta tarinaa muisteltavana. Jääkööt tuonnemmaksi, toisten tapahtumien yhteyteen, niihin liittyy muistoja, jotka halu