Hakkuulle Pellonpään metsään

Toukokuun lopussa oli koulun kevät juhla, ei se varsinainen juhla ollut, mutta päästötodistukset jaettiin. Minäkin sain sellaisen todistuksen, että parantamaan ei ole ollut tarvetta, vaikka varaa siihen kyllä olisi. Iltapäivällä kotona jo siivottiin pihaa, niin lyhyt oli viimeinen virallinen yhdessä olo kavereiden kanssa. Kun koulun päätös oli maanantaina, niin tiistaina olin jo isän kanssa Koivujoen varressa kuorimassa propseja. Iltapäiväksi kiirehdimme kotiin, oli saatava perunat peltoon kasvamaan. Keskiviikkona lähti Vilhokin metsään. Palsta siellä oli kuitenkin pieni, se loppui jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

  Kesäkuun toisena menin Vilhon kanssa Kivijärvelle, kolmas ja neljäs päivä olimme seuroissa Kivijärven kirkossa. Siellä oli perinteinen ruokailupaikka isojen seurojen aikaan Läntän talossa. Pihamaalle oli tehty tarjoilukatos, josta kahvia ja ruokaa myytiin tarvitseville. Mieleeni jäi hupaisa toteamus erään miehen ruokailusta. Istuessaan ruohikkoon hän horjahti ja keittoa läikähti puserolle. Mies totesi vahingon huomattuaan: ”Puhasta ruokaa puhtaalle vaatteelle, ei se mittää haittaa.”

  Seurojen jälkeen olimme yhden päivän kylässä Aution perällä, enojen luona. Kotiin matkallemme eno neuvoi meille oikotien Hoikanperältä Puralan kylälle.

  Kotona odotti sähköpaimen aidan teko, siinä meni muutama päivä. Uuden palstan oli isä saanut Varjolan metsästä, sinne myös saatoimme kulkea kotoa käsin. Kävelimme oman metsämme kautta, kohta sen takana alkoi sakea kuusimetsä, jota pääsimme harventamaan. Hakkuu siellä pääsi hyvään alkuun, kuusista lähti kuori nilalle asti, joten parkkaaminen oli mieluista työtä. Vilhokin lähti mukaan, niin meiltä oli siellä kolme työn tekijää. Kotona tein lehmille paimenpoika-aitaa välillä. Muutaman päivän kuluttua meille tuli Arvi-setä, isän veli. Minulle hänen tulonsa oli yllätys, mutta nyt tapahtumia muistellen ja päiväkirjasta lukiessani mietin, että varmaan isä sen tiesi. Sitä päättelen lähinnä siitä, että hevosemme oli viety Kokkilaan, Rajahoikan vuokrapellolle kesälaitumelle.

  Arvi-setä siis tuli jäi meille asumaan ja lähti hakkuulle palstamme toiseen päähän. Jo kesäkuun 13 päivä yritimme metsään, mutta ukon ilman vuoksi palasimme takaisin Pirttikankaalta. Kesäkuun 16 päivänä setä tuli, aikoi tuoda yhden lehmänsä meille, että hänelle olisi siitä maitoa ja muuta ruokaa saisi kaupasta. Heinää tekisimme Rajahoikassa, että voimme pihassa laajentaa laidunta sen yhden lehmän vuoksi. Minä sitä laidunta laajensin, kun isä oli metsässä sahaamassa. Sedän tarina on sen verran moninainen, että se täytyy kertoa omanaan, että kokonaisuuden käsitys on mahdollista.