Melontaa

Harjoitusmelonnan jälkeen Pate ehdotti, että laskettaisiin Lestijoki mereen asti ja sen jälkeen tarjoaisimme kyytejä turisteille. Ehdotus tuntui hyvältä, mutta epäilin taitojamme, eihän meillä ollutt kokemusta jokimelonnasta kummallakaan. Lupasin harkita asiaa, mutta lähdin vaimoni kanssa tutustumaan tulvivaan Lestijokeen. Siltä reissulta ovat ensimmäiset kuvat.

Lestijoen tulvaa

Aloin Lestijokeen läheisiä teitä ja katsoin silloin tällöin ja kuvasin. Yleensä kosket olivat loivia ja rauhallisia, mutta vuolaitakin paikkoja löytyi. Hirvitti kun näin sillan, jossa oli vajaa metri alituskorkeutta ja melko vuolas virta. Arvioin että siinä pitäisi harjoitella matalan veden eikä tulvan aikana. Jos laskija lyö vauhdissa päänsä siltaan, voi pelastajille tulla kire, jos lainkaan ehtivät apuun.

Pate tuli meille polkupyörällä ja lähdimme aivan eri suuntaan. Onkohan minulla sieltä kuvia?

Maantiesilta

Lestijoen tulvaa

Lestijoen tulvaa ja matala silta

Hain Paten kanssa lainakanootin Haapajärveltä, siitä alkoi melontaseikkailume. Laskimme kanootin Lestijokeen joen yläjuoksulla, kantatien levähdyspaikalla.

Melonta voi alkaa

Paavo lautalla

Rinkkalautta tilapäiseen melontaan

Auttajat ja autettava

Siitä se jatkuu

Ylitys onnistui

Tämä kuuluisi alkuun, on lähtökuva jossa näkyy alkeellinen mela ja tukiriukuun kierretty vetonaru. Vesistön ylittänyt ava sen ja vetää ajallaan lauttaa niin, että se kulkee vetämällä molempiin suuntiin

Suppa Karangan ja Kotajärven välillä

Peuran Polun tulistelukehä

 Oikealla kehä, jossa keskellä tulipaikka.
Alemmassa kuvassa tervanpolttajien mökki, jossa harjoitusvaelluksella vähensin vaatteita jun oli kuuma.
 Myöhemmin se on kunnostettu hiljentymiskirkoksi. Olen miettinyt, että siinä voisi juuri ja juuri onnistua avioparin vihkiminen, mutta hääväkeä sinne ei mahdu. Kastuisivat jos sataisi.



Etsin tähän kuvia Paten kanssa tehdyidtä metsäretkistä, vielä en niitä löytänyt, ehkä minulla ei ollut kamera mukana.

 Melontareissumme vaihtui polkupyöräretkeksi Suurijärven kämpälle. Illalla sinne tuli kaksi miestä, ottivat kämpän veneen ja lähtivät uistelemaan. Yhden hauen antoivat meillekin. Yritin kypsentää sitä loimuttamalla, kun se ei onnistunut, kuljetin hauen kotiin ja kypsensin siellä. Meillä oli Paten kanssa syötävää ilman sitä haukeakin, ei meillä nälkä ollut
 Lämmitimme saunan ja nautimme löylystä.

 Nukuimme yön kämpällä, aamuruoan jälkeen kävimme soutelemassa, kiersimme järven ja katsoimme vastarannalla ollutta suuren linnun pesää. Varoimme häiritsemästä lintujen kotirauhaa. Iltapäivän aikana pyöräilimme meille, kohta Pate jatkoi kotiinsa. Sen koommin emme ole melonnoista keskustelleet, olen kyllä katsellut virtaavia ja muita vesiä "sillä silmälllä."

suurijärven sauna

 Näimme polulla vihertäviä kokkareita, Pate riemastui, karhu! Epäilin asiaa, niin Pate antoi vaihtoehdon, hevonen. Samassa hän epäili, mistä ja miksi täällä hevosia olisi kulkenut? Kerroin että varmaan Halmeniemen ratsuja, Esa suunnitteli ja kunnosti silloin ratsupolkuja.Olisi ollut mukava päästä mukaan polkuja tekemään, mutta kiireellinen raivaus omassa metsässä oli mielessäni edellä.