Kevätkylvöjen tarinaa

Kahden viikon reissulle

Palstalla oli arvioni mukaan puita kahden viikon ajaksi, lähdinkin Marian-päivän jälkeen sillä mielellä, että seuraavalla kotimatkalla saan työkalut ja muut tarvikkeet mukaani. Sen jakson aikana vasta minulle selvisi, että Siirtolan Lauri on todellinen työnantajani. Siihen asti olin kuvitellut olevani Ykspihlaja yhtiön työssä, mutta kyseessä olikin Lassin hankintakauppa, jonka hän toteutti ostamillaan puilla. Minulle tilanne oli tavallaan huvittava, vaikka tärkeintähän asiassa oli työ ja palkan saanti ajallaan, ja ne tuntuivat olevan kunnossa.

Huhtikuun ensimmäisen viikon lopulla, perjantaina, sain palstan hakatuksi. Tein hiihtoreissun Elämäjärvelle Siirtolaan, kun vein moottorisahan ja muut työkalut sinne. Palasin yöksi Kinnusrannalle, lauantaina hiihdin toisen kerran Elämäjärven yli jäätä myöten. Repussani kulkivat keittoastiani ja jäljelle jääneet evääni. Siirtolassa katkoin moottorisahalla muutaman suurehkon rangan. Lassin autossa pääsin kirkonkylään, sieltä päivän postiautossa Muurasjärvelle. Yritin kantaa kaikkia tavaroitani kerralla kotiin, mutta kun se oli vaikeaa, otin Reino Kannonmaalta autokyydin.

Juureisen töissä ja omissakin

Maanantaina aamulla sahasin Juureisella sulleja, toin sieltä hevosen ja ajoin kotona heiniä. Iltapäivällä hain kaupasta ketjuöljyä ja bensiiniä, sahasin kotona rankoja illan aikana. Lauri Kinnunen oli luvannut puiden kuorintaa Ilolan laanissa, soitin hänelle asiasta tiistaina ja kuulin, että työ aloitetaan vasta pääsiäisen ja lumen sulamisen jälkeen. Kuoritut puut on tarkoitus taapeloida hyvin, ja siihen tarvitaan lumeton maa alle, etteivät taapelit kallistele ja kaadu. Jatkoin kotona rankojen sahaamista, välillä rasvasin sahan kytkinlaakerin ensimmäisen kerran.

Keskiviikkona kävin kirkolla tekemässä hakemuksen metsän myyntilupaan, illalla sahasin pölkyiksi loput rangat kotona. Torstaina ja perjantaina oli koko poikaparvi puuhommissa, Vilhon kanssa pilkoimme pölkkyjä, nuoremmat pojat kantoivat ja pinosivat pilkotut puut liiteriksi jääneeseen vanhaan navettaan. Viimeiset pilkkeet valmistuivat lauantaina aamulla, sen jälkeen aloitin heinäseipäiden valmistuksen. Katkoin kahdessa nipussa kuuset heinäseipään mittaan, puolet noin sadasta aihiosta veistin kirveellä alustavaan muotoon, osan vuolin pantaveitsellä valmiiksi, muutamiin kaivoin reiätkin. Kun sellaisia rannetta rasittavia töitä vaihtelin, vaihtelu auttoi rannetta kestämään, ettei jännetuppitulehdus pahoin vaivannut.

Pääsiäisen mietteitä

Pitkäperjantaina kirjoitin päiväkirjaani mietteitä Jeesuksen kärsimisestä, asetin kysymyksen Jeesukselle, miten saatoit, miten jaksoit, mikä sai Sinut Jeesus siihen alistumaan. Jatkoin kyselevää pohdintaani. Oliko rakkautesi meihin syntisiin todella niin suurta? Samalla asetin kysymyksen itselleni, miten saatankaan rakkauttasi epäillä? Sinä Jeesus, näit juuri minut silloin liki kaksi vuosituhatta sitten. Sinä rakastit minua silloin, rakastat minua tälläkin hetkellä. Kiitos Jeesus siitä! Kuinka toivonkaan, että rakkautesi vaikuttaa minussa vastarakkautta Sinua kohtaan, vaikuttaisi edes pienen osan siitä millä minua rakastit ja rakastat. Välillä olen Sinut unohtanut, mutta Sinä olet muistanut, etkä ole valtakunnastasi pois päästänyt. Kiitos siitä.

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä oli Muurasjärven kirkossa Jumalanpalvelus, jossa saarnasi teologian ylioppilas Jorma Puronen. Lisäksi piti seurapuheen Matti Tervo. Illan seurat olivat Kojolassa Ruotosella, mutta sinne en jaksanut lähteä, vesikeli, pitkä matka pyöräillä pimeässä huonolla tiellä arveluttivat. Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä olivat päiväseurat Kojolassa Autioiden talossa, sieltä pyöräilin suorinta tietä Alvajärvelle, jossa olivat iltaseurat ja viimeiset pääsiäisseurat sillä kerralla.

Parkkuilla ja polttopuutöissä

Tiistaina aloitin Kymiyhtiön parkkuulla Ilolan laanissa, jatkoin siellä keskiviikkonakin. Loppuviikon torstaista alkaen parkkasin Martin kaverina Juureisen puita Mullikonmäessä, seuravana maanantaina menimme Martin kanssa Sopen laaniin Kojolan tien varteen. Siellä oli parkattavia puita niin, että ne kahdessa päivässä yhdessä parkkasimme. Tiistaina lähdin pois ajoissa niin, että ehdin Keitaaseen Einari Lepistön seuroihin. Keskiviikkona pääsin jatkamaan Kymin parkkuuta Ilolan laanissa, sekin työ loppui sen viikon perjantaina.

Lauantaina aamupäivällä kävin kylällä Koskelassa sahaamassa Matti Palokankaalle suuria rankoja, joita ei sirkkelillä ollut mahdollista sahata. Iltapäivällä vuolin jäljellä olleet heinäseipäiden aihiot pihassamme, niitä olin siihen asti vuollut lähinnä aamuisin ja iltaisin välitöinä. Illaksi pyöräilimme Vilhon kanssa Reisjärvelle ehtoolliskirkkoon, kotona vietetyn yön jälkeen suunnistimme kansanopistolle, jossa oli talvikurssin päättäjäiset ja seurat.

Maanantaina ajoin suolta hakopuita liiteriksi muutetun vanhan navetan taakse. Yritin ajoon Kivisen hevosta, mutta kun heillä oli kärryn aisa poikki, hain hevosen ja kärryt Juureiselta. Tiistaina menimme Vilhon kanssa koululle, siellä oli suuria halkoja, oksaisia ja vanhoja pahkaisia, joita ei koulun vakituinen puiden pilkkoja saanut pienemmiksi. Osa niistä oli hyvinkin vanhoja, ja kun kasa jatkuvasti kasvoi, pyysi koulun silloinen johtaja minua pienimään niitä moottorisahalla, kun eivät sellaisinaan mahtuneet keskuslämmitysuunin luukusta menemään. Sahasin niitä vanhoja halkoja, osa niistä oli hiekkaisia, ketju tylsyi ja se piti teroittaa useita kertoja. Vilholle sentään riitti halkomista ja mitä ei saanut halkaistuksi, sahasin halki moottorisahalla. Välillä ketju katkesi ja kun ei ollut varaketjua, jouduin sen korjaamaan, onneksi oli korjausvälineet mukana. Silloiset ketjut katkesivat melko usein, siksi piti ostaa varaosia ja opetella niittaamaan ketju kasaan. Myöhemmin hankin toiseen ketjun, ettei tarvinnut aina kesken päivän metsässä niittailla, vaan sitä työtä voi tehdä iltaisin kotona tai kortteeripaikoissa.

Vapunpäivän jälkeen torstaina saimme koulun isot halot pilkotuiksi, johtajaopettaja laati maksulaskelman, mielestäni runsaan puoleisen. Vein sen Juureiselle, koulun silloisen johtokunnan hyväksyttäväksi. Marttikin paljoksui summaa, vaikka olihan siinä kolmen päivän miestyö ja moottorisahan kustannukset öljystä ja bensiinistä. Martti kirjoitti nimensä laskelmaan ja niin siitä tuli maksumääräys. Perjantaina pyöräilin vesisateessa Alvajärvelle asti, josta pääsin Ahon Kalevin kyydissä kirkolle, hänkin oli lähtenyt sinne Muurasjärveltä. Sain Lauri Kinnuselta hakkuutyön tilin ja myös Kymin parkkuutilin sillä reissulla. Kotimatka oli mieluinen kauniissa kevätsäässä. Iltatyönä aloitin lannoitteen kylvämisen heinikoille.

Asutusliiton asialla

Asutusliitto oli perustettu ajamaan rintamamiestilallisten ja siirtokarjalaisten asioita, vaikka kaikki kyseisten ryhmien viljelijät eivät siihen mukaan lähteneetkään. Myöhemmin oli liitto ottanut ajaakseen myös muiden pientilallisten elinkeinoon liittyviä asioita, siitä oli ehkä ilman tarkoitustakin tullut kilpailija Maataloustuottajain keskusliitolle ja paikallisille tuottajayhdistyksille. Ainakin Asutusliito ajoi tiukempaa linjaa ja vaati rajumpia toimia maataloustuotteiden hintojen nostamiseksi. Asutusliiton Pihtiputaan yhdistys piti kokoustaan Muurasjärvellä ja äiti kävi kokouksessa. Siellä oli ollut Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja, joka oli kysellyt kiinnostuneita jäsenkerääjiä, ja että piiri maksaisi kerääjälle hyvän palkan. Pohjapalkan lisäksi provision tehtyjen maksusitoumusten mukaan, ja äiti oli ehdottanut minua tehtävään. Liekö äitiä houkutellut luvattu ”hyvä palkka” vai joku muu asiaan liittyvä, joka tapauksessa äiti välitti asian ja keräyspaperit minulle. Päätin ainakin kokeilla vaikka tiesin, etten päätyökseni tehtävään ehtisikään.

Toukokuun alussa vapunpäivänä arvelin olevan otollinen aika kokeilla, isännät ovat kotonaan ja ehkä heillä on aikaa, vaikka ei vappua maalla juhlittukaan. Alku ei vaikuttanut lupaavalta, en saanut tehdyksi sopimuksia, vain harvoja kyseinen liitto edes kiinnosti. En muista missä taloissa kävin, mutta jokainen kertoi heille riittävän perinteinen tuottajayhdistys etujen ajamiseen. Päätinkin luopua toistaiseksi yrityksistä, ja neuvotella ensin toiminnanjohtaja Häkkisen kanssa mahdollisesta jatkosta.

Laikutusta suokuokilla

Olimme veljien kanssa hakanneet metsäämme reilun hehtaarin kokoisen aukon mäelle, jonka myöhemmin nimitin Tervamäeksi rinteestä löytyneen vanhan tervahaudan mukaan. Aprikoin hautaa pelkäksi hiilien polton haudaksi, mutta tervan ottamiseen tarkoitetun kaivannon perusteella olen sen tervahaudaksi päätellyt. Milloinhan lie siinä tervaa poltettu, en tiedä, ja arvoitukseksi se taitaa jäädäkin.

Olin kevään aikana tehnyt erilaisia töitä Juureisella ja Martti tai ainakin hevonen vastaavasti meillä. Koska Martilla oli laikutettava aukko meidän metsämme takana, sovimme tehtäväksi porukalla ne työt. Olin aloittanut metsässämme laikutuksen syksyllä, mutta enin alue jäi kevääseen, ja siitä jatkoimme kolmisin lauantaina toukokuun 4. päivänä. Seuraavan viikon keskiviikkona laikutimme mäestä lopun alueen, ehdimme silloin aloittamaan männyn siementen kylvämistäkin. Suunnitelmaan oli metsäteknikko Veistola merkinnyt männyn taimet, mutta kun silloin oli taimista pula, ehdotti uusi teknikko Esko Turpeinen siemeniä. Äiti ei ehdotuksesta pitänyt, vaan melko kiivaalla äänellä oli sitä mieltä, että siinä köyhiä sorretaan. Pakkohan meidän lopulta oli tyytyä siemeniin, kun vaihtoehtona olisi ollut työn lykkääminen myöhempiin vuosiin. Uudistamisen määräaikakin alkoi mennä umpeen, ja itäväthän siemenet maassa taimiksi. Muun lisäksi siemenet olivat halvempia kuin tarvittava määrä taimia.

Keväisiä maatilan töitä

Maanantaina toukokuun kuudentena nostimme siemenperunat latoon kuivahtamaan, tiistaina vasta siirsimme ne navetan puolelle itämään. Maanantaina kylvimme Vilhon kanssa väkilantaa Niittyahon pelloille. Tiistain olin Matti Palokankaan työssä, taapeloin lautoja Toivolan pihassa, jossa niitä oli sahattu sirkkelillä. Koskelan pihassa purin vanhan navetan pohjaa ja tasasin pohjakiviä.

Torstaina ja perjantaina ajoimme sontaa Vilhon kanssa. Varmaan Kivisen hevosella, sillä torstain iltana kaatelin Kivisen metsässä puita, joista myöhemmin tein aitapaaluja. Perjantain ilta ja lauantaina aamulla oli vuorossa sonnan hajottelu, mutta ehdin käydä kylällä asioilla ja aloittaa aidan valmistamisen. Välillä oli äitienpäivä, äitien ikioma päivä, jolloin me lapset halusimme omilla, vaatimattomilla tavoillamme muistaa äidin työtä ja kiittää häntä siitä ja uhrautuvaisuudestaan. Kortteja me ainakin annoimme, koululaiset piirustuksen tunnilla tekemänsä, minä ostin korttini kaupasta. Jonkin pienen lahjan antaminen ja aamukahvin keittäminen oli jokavuotinen perinne. Vuoteeseen emme kahvia vieneet, ehkä äiti ei olisi sitä hyväksynytkään. Mielellään hän tuli tuvan pöydän ääreen kahville, kun veljet ja Anitta olivat ensin hänet laulullaan ”herättäneet.” Todellisuudessa äidillä taisi olla pitkä aika valvoa ja odottaa, ja sen jälkeen muka yllättyä. Vilhon kanssa yhdessä hoidimme eläimet navetassa ja lypsimme lehmät, niihin töihin ei äidin tarvinnut sinä aamuna vaivautua. Päivällä saattoi olla koululla juhla äideille, siihen juhlaan äitimme meni aina, niin varmaan silloinkin.

Kevätkylvöjen tarinaa

Äitienpäivän jälkeisenä maanantaina jatkoin männyn siementen kylvämistä, sillä reissulla havaitsin koivujen hiirenkorvalehtien suorastaan rynnänneen kasvuun. Voimakkaana kasvavien lehtien tuoksun tunsin kotimatkalla, samoin häikäisevän hennon vihreyden nuorissa, kasvavissa lehdissä. Tiistaina tein peltotöitä, kylvin suolle kauraa ja ohraa, päivällä peittasin vehnän siemenet ja osan ohristakin, ajetut sonnat hajottelin myös. Vehnät kylvin edellisen vuoden sokerijuurikaspeltoon iltapäivällä, mutta keskiviikkona taas kävelin metsään kylvämään männyn siemeniä. Puiden siemenet kylvin peukalon ja etusormen otteella, muutama siemen kerrallaan kuokalla tehtyyn laikkuun. Lopuksi pyöräytin kengän pohjalla laikkua sen verran, että kylvetyt siemenet painuivat maahan kiinni.

Perjantaina siemensin metsässä edellisenä syksynä tekemäni laikut ja työn valmistuttua sain tuoda kylvöastian kotiin. Lauantai oli aidanteon päivä, löin paaluja pystyyn maantien varressa, ylälohkoa siinä paalutin. Vähän ehdin vetämään piikkilankaa, josta silloin lehmille aitoja teimme. Sunnuntain iltana kävin kylällä Koskelan talossa katsomassa sinne tehtävän lehmäaidan paikan, maanantaina teimme sen aidan Vilhon kanssa. Tiistaina jyräsin kotona kylvetyt viljapellot ja katkoin moottorisahalla juurikoita vanhan navetan takana. Sahan tylsynyt ketju piti lopuksi viilata, että olisi terävä seuraavaan työn alkaessa.

Seuraava työ oli heti keskiviikkona Koskelassa, jossa katkoin rankoja koko päivän. Seurasi helatorstai, Jeesuksen taivaaseen astumisen muistopäivä. Pyhäpäivänä teimme vain välttämättömät kotityöt, päivällä ehdin leikkimään vähän aikaa veljien kanssa, ainakin nelimaalia pelasimme. Oli mukava harrastaa välillä muitakin sen kaltaisia leikkejä ja pelejä. Perjantaina ja lauantaina olin Juureisen metsässä kuokkimassa laikkuja, joihin Martti sen jälkeen istutti männyn taimia. Koivuissa alkoivat olla täysikokoisia, sain lauantaina tehdyksi vastan, jolla oli hyvä kylpeä iltasaunassa. Lämpimät säät nopeuttivat paitsi puiden lehtien, myös runsaina esiintyneitä mustikan ja lakan kukintoja.

Maanantaina jatkoimme mäntyjen istuttamista Juureisen metsässä, tiistaina laitoimme peltoon perunamme. Kivisen Aimo kävi ajamassa vaot auki, oman väen voimin siemenperunat vakoihin tiputtelimme. Keskiviikkona ajoin Juureisen hevosta, kun Martin kanssa avasimme perunapelloille vaot Rauhalassa ja Juureisella. Oman perunapeltomme yläpäähän kylvin ohraa illan tultua. Torstaina oli viileämpi päivä, kun kävimme Juureisen metsässä istuttamassa viimeiset taimet sinä keväänä.

Kesäkuu

Lauantaina, ensimmäinen kesäkuuta tein kotona aitaa lehmille. Pekka ja Pentti lähtivät aamulla pyörillä Kivijärvelle kylään ja seuroihin, sinne lähti äitikin linja-autokyydillä Tuomon ja Anitan kanssa. Jäin siis yksin kotiin, kotimieheksi ja eläinten hoitajaksi, kun Vilhokin lähti seuroihin Haapajärvelle. Haapajärvellä olivat silloin kevätseurat helluntain aikana, kuten kauan sen jälkeenkin. Helluntai oli vielä perinteisen kaksipäiväinen niin, että maanantaina oli toinen helluntaipäivä. Myös Kivijärvellä oli perinteisesti helluntaiseurat. Aiemmin keväällä oli ollut puhetta, että lähtisimme Kivijärvelle Vilhon kanssa, mutta tulin ajatelleeksi, että äidinkin olisi hyvä päästä käymään siellä lapsuutensa maisemissa. Kun kerroin ajatukseni äidille, hän siihen mielihyvin suostui ja niin sitten meneteltiin.

Helluntain pyhinä oli lämmintä, että tuntui aivan juhannukselta. Koivujen kirkkaan vihreät värit lisäsivät juhannuksen tuntua, vaikka ei juhannuskoivuja tuvan edessä ollutkaan. Oli sentään muutama istuttamani koivu pihassa antamassa juhannusjuhlan tuntua, kun yksin pihapiiriämme katselin ja ihailin. Muistelin erästä aiempaa helluntaita, kun Haapajärven seuroista palatessani havaitsin ensimmäiset hiirenkorvalehdet koivuissa. Nyt kukkivat jo pihlajatkin, kuten normaalisti juhannuksen aikaan. Kesä oli siis todella aikainen.

Äiti kotiutui Kivijärven matkalta tiistaina, siihen asti, vielä tiistain aamunakin, hoidin eläimet ja lypsin lehmät yksin. Tiistain iltalypsylle ehti äiti kaveriksi. Ollessani yksin kotona valmistin lehmien aidat ja jatkoin tuvan yläkamarien kunnostamista. Saatuani ison kamarin kattoon viimeisen laudan, kiinnitin siihen tuulieristeeksi pahvia. En muista oliko oksamassaa vai pinkopahvia, molempia siihen aikaan käytettiin. Torstaina ja perjantaina kävin Vilhon kanssa metsässä polttorankoja keräämässä. Sinne oli tarkoitus mennä lauantainakin, mutta aamulla ajoi tiellä kaivurilla varustettu traktori Rauhalan suolle ojia kaivamaan. Äiti sai idean pyytää sitä kaivamaan meille monttu kellaria varten ja oja tuvalta likaviemäriä varten. Minulle tuli kiire raivata aiotut alueet vapaiksi niillä olleista tavaroista, olkiakin oli melko kasa kannettavaksi pois ladon päässä olleesta suovasta.

Ehdinkin paikat raivata siihen mennessä kun kaivuri palasi Hakkiolta takaisin, äiti kävi tien varressa pyytämässä ja saman tien Alvi Mensokovin ja Reino Turpeisen ohjastama kone kääntyi pihaamme ja aloitti kaivamisen. Ihmettelin siinä sitä, että samaan aikaan piti olla kaksi miestä jotka istuivat selin toisiinsa. Kyseessä oli uusi traktorin lisälaite, joka oli silloin vielä kehityksen alkuvaiheessa. Taisivat käyttäjätkin olla silloin siinä työssä oppinsa alkuvaiheessa, enkä tiedä, oppivatko koskaan kaivamista kunnollisesti. Heikko oli koneyhdistelmän voimakin, sen totesin myöhemmin kesällä kellaria valmistaessani ja viemäriputkia asentaessani. Toinen miehistä istui normaalilla traktorin istuimella, mahdollisesti koneen kierroksia säätäen ja tarpeen mukaan konetta siirtäen. Toinen istui kaivurin istuimella ja hoiti varsinaisen kaivamisen.