Arkisiin töihin


  Suviseurojen jälkeen jatkoimme taas tavallisia töitä, Laurilan kautta Karhunpiilon metsässä, jossa hakkasimme propseja ja halkoja entiseen tapaan. Niissä puuhissa kului heinäkuu lopuilleen, välillä katsottiin hevosta Kokkilassa, josta isä oli sille laidunmaata saanut vuokratuksi. Palstan vaihdoimme lähempää Heinäkorpea, joka sekin on Kymin Karhunpiilon kappaletta. Vaihtelevaa maastoa, rämeen keskellä oli useita nuorta mäntyä kasvavia kangasnyppylöitä. Palsta ei ollut erityisen hyväpuustoinen, mutta pitihän se hakata loppuun ja aikaa siinä meni syksyn puolelle asti, kun välillä teimme heinätyöt. Kesä oli melko helteisen tuntuinen, mutta tavan takaa ukkoskuurot häiritsivät työtä. Joka päivä teimme tulen palstan reunalla olleen tien keskelle, kun siinä sattui olemaan vanha tervaskannon tyvi, otin urakakseni polttaa kanto pohjaa myöten, mutta jäi siihen vielä kovaa kantoa, kun lopulta sen palstan saimme hakatuksi.

  Välillä teimme heinätyötä, ennen sitä sain tehdä itselleni viikatteen varren, olinhan jo edellisenä kesänä saanut opetella niittämistä, ja nyt saatoin jatkaa itse tekemääni viikatteen vartta käyttäen. Sarkojen päitä niitin, isä taisi saada jonkun koneen lainaksi, että saattoi hevosella sarat niittää. Puuharavaan laitoin kuivatusta pihlajan varsista piikkejä katkenneiden tilalle, se olikin melkein joka iltaista puuhaa, kun ahkerassa työssä piit pyrkivät katkeilemaan. Joka kesäistä oli piipuiden keräämin ja kuivamaan kuoriminen, kun metsässä liikuttiin ja sopivia pihlajia nähtiin, niitä kerättiin mukaan ja iltaisin kuorittiin jonnekin ilmavaan paikkaan kuivamaan, sillä piikkiä ei kannattanut tehdä tuoreesta puusta, koska se on kuivaa herkempi katkeamaan.
  Ensin niitettiin ja seivästettiin lyhyet suosarat, pitkiä ei silloin vielä ollutkaan. Sen jälkeen oli kovan pellon vuoro, koska pitkät sarat maantien varressa olivat yläpäästä kovin kivisiä, niitettiin koneella vain alapäät niistä, yläpäiden jäädessä viikateniitettäviksi.
  Heinäkuun viimeisen sunnuntain aikana olivat Reisjärven kansanopiston kesäseurat, siellä kävin päiväseltään polkupyörällä sekä sunnuntaine, että maanantainakin. Seurojen jälkeen tiistaina ajelimme hevoskyydillä Rajahoikkaan, ei tietenkään perille asti, koska sinne ei ollut tietä. Kärryt piti jättää välille, taluttaa hevonen ja kantaa eväät perille. Isä oli tehnyt heinäkauppaa Arvi-sedän kanssa, ja niitä heiniä siellä niitimme ja seivästimme Rajapellolla. Kaikkiaan 83 tuhtia seivästä sinne saimme tehdyksi sen viikon aikana, lauantaina seivästimme Arvi-sedän heiniä. Sunnuntain levättyämme oli kotona ensimmäinen heinänkasuupäivä maanantaina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapin sormi

Virtuaaliretkellä

Luopumisen aikaa