Muistojen mukana

    Vanha tienviitta Hauholl. Tällaisia olivat lapsuuteni viitat joka paikassa.

Luotolansaaren opaste Viitasaarella. Kertasin erään kesän muistoja, jolloin olin tekemässä rautatietä.
 Alla Luotolansaaren silta, rautatiekesänä siinä oli lossi.

Keihärinkosken silta oikealla.

Keihärinkosken kuohuja

Viitasaaren Kinasella

Korkeaa pengertä Kinasen lähellä.
Tässä on vaihdettu rautatien paikka. Syystä jota en tiedä, oli kylän kautta linjaus vaihdettu tähän metsän ja kallioiden kautta linjaukseen. Tässä on korkeampiakin kohtia, joissa kiskotus tuli suunnilleen viereisten puiden latvojen tasalle.

Vähän matkan päässä rautatie sukelsi syvään kallioleikkaukseen. Kun työskentelimme siellä helteisinä päivinä, joimme välillä kylmää vettä kallion seinään asetetuista muoviputkista. Jostakin kallion koloista virtasi kylmää, hyvää, hyvänmakuista vettä. Joku oli asetellut putkia kallion rakoihin. Niistä kävimme juomassa vuorotellen. En muista edes limunaadin maistuneen yhtä hyvälle, kuin se kylmä vesi helteisinä päivinä.
 Kävin näitä kuvaamassa eläkkeelle päästyäni, kun sattui sopivaa aikaa.

Tässä oli urakoitsija täyttänyt sillan osittain routivalla maalla. Poistimme maan lapioimalla sitä harakan, höyrynosturin, kuuppaan. Harakka nosti ja tyhjensi kuupan sivuun, montako kuupallista lie nostanutkaan? Kun sillan sisus oli tyhjä, teimme sinne ratapölkyistä ristikon kiskojen alle. Siitä pääsi hiekkavaunu tyhjennettäväksi, kunnes hiekkaa oli muun penkan tasalle. Ratapölkyt otettiin pois sitä mukaa, kuin monttu täyttyi.

Vanhaa, puskittunutta peltoa. Kinasen kallioleikkaus alkaa tästä vähän Kannonkosken suuntaan.

 Tie Koivulahden parakeille, siellä majoituin kolmen kuukauden aikana, kun työskentelin rautatien rakentamisessa.

Tässä parakissa asuin 1960 kesällä touko, kesä ja heinäkuun ajan. Siinä asui myös isäni siskon mies Jukka Valkama.
Aamulla herättyäni panin vesipannun hellalle lämpiämään ja kiirehdin aamun uinnille.


Alla sama parakki silloin kun asuin siellä.

 

Tässä kohtasivat kiskotukset etelästä ja pohjoisesta. menossa on niin sanottu viralinen naulaus, tavallaan juhla kiskotusten kohtaamisen merkeissä.
Olihan siitä juna ajanut suuntaan ja toiseen, viralisen naulauksen edellä kiskottiin naulat pois, niin viralliset naulat menivät helposti valmiisiin reikiin.
 Jotkut miehet sanoivat, että helppohan siinä oli herrojen naulata, kun saivat valmiisiin reikiin lyödä.

Useana keväänä istutin puiden taimia, eri yhtiöiden, joskus myös oman metsämme taimia.










Kämppä Hannukurussa.

Yölammin mökillä 

Matti Rutasen maapallopatsas ja asunto Saarijärvellä

Polku Karoliinan portaille Viitasaarella. Yllättävän korkeita portaita siellä on, en kiivennyt lainkaan.

Karoliinan kalliorepeämää.



Kallion jyrkänne on korkea niin, että aroitustauluissa oli maininta, kiipeäminen on jokaisen omalla vastuulla. Minulla ei ollut aikaa eikä rohkeutta uhmata varoitusta, eikä se kipeällä jalalla olisi helppoa ollutkaan.

Tästä ne Karoliinan portaat alkavat, rapun korkeus on jopa kaksi metriä. Vaikea kuvitella, että iäkäs nainen olisi tuosta kiivellyt ostoksineen, mutta kun se on tarina kansan suussa, niin uskottava on. Tuo käyrä puun runko olisi hyvä kaide kiivetessä, mutta oliko se kyllin vahva Karoliinan aikana?

Taavetti, venäjäksi David, Taavetin vallituksia.Venäläisten perustama sotilastukikohta.

 

  Tie Taavetin vallituksilla.