Maastopaloa sammuttamassa

 Maanantaina 16.5. vihdoin siirryimme Koivulahden parakkialueelle, linja-autossa menneet miehet siirsivät tavaransa sinne aamupäivällä. Minun siirtymiseni meni iltapäivään, kun seikkailin kodin ja Hevosjärven välillä eri paikoissa. Pihtiputaalle ajoin Siloman linja-autossa, kirkolla ähräsin aikani, kun en älynnyt pyrkiä aamulla sorajunaan. Linja-autossa kävin hetken istumassa, mutta tyhmyyksissäni poistuin siitä, ja sorajuna, jossa lopulta pääsin, jäi Keitelepohjaan. Siitä jatkoi pieni tralla, moottoriresiina Hevosjärvelle. Iltapäivän aika meni sitten siirtymiseen Koivulahden alueelle, mutta tarkempaa kuvaa muutosta ei minulle ole säilynyt.

 Maanantaina 23.5. Vilho vei minut veneellä Kivilahden rantaan, josta kävelin Muurakseen junalle. Usein oikaisin metsän ja suon poikki Reunalasta Savelaan, niin varmaan silloinkin. Lättähattu junalla ajoin Pihtiputaan asemalle, sieltä linja-autossa Hevosjärvelle. Pieni tralla, moottoriresiina, vei miehet Kutemaisen asemalle, josta isommassa trallassa pääsimme Koivulahteen. Työhön ehdin vasta ruokatunnin jälkeen, mutta kun iltapäivän ojien puhdistuksen jälkeen sain mennä eteläpään kiskotukselle pohjaa tasaamaan, sain silti työpäivän täyteen. Tuli siinä nähdyksi kiskotusmenetelmä, jossa ei ollut nosturia, vaan miesjoukko kantoi kiskon kerrallaan ja naulasi sen paikalleen. Ensimmäinen kiskotus tehtiin tosin muilta radoilta puretuilla vanhoilla, keveähköillä ja lyhyillä kiskoilla. Penkereen painumisten vuoksi aluksi käyttivät niitä vanhoja, sillä uudet olisivat vääntyneet piloille pohjan erilaisten painumisten mukana.

 Tiistaina töistä palatessa unohtui reppuni kuljetusvaunun hyllylle, sain sen sieltä vasta aamulla puoli kuuden tienoilla, kun vaunu pysähtyi aamuvuorolaisia ottamaan. Ehdin siis hyvin laittamaan siihen evääni ennen päivävuoroon lähtöä tuntia myöhemmin. Tiistaina tasasin sillalla sepelipohjaa aamupäivän aikana, kunnes porukkamme siirrettiin kallioleikkaukseen. Aamupäivällä lähempänä parakeita, iltapuolella edemmäksi. Irrotin kangella ja lapiolla maata kallion seinistä ja pohjakulmista, tarkoituksena saada leikkauksen rajapinnat siistimmän näköisiksi. Keskiviikkona jatkoimme samaa työtä urakkaluontoisena, siinä työn ohessa kuulin, että eteläpään kiskotus on lähellä työpistettämme. Sain ensimmäisen, kahden viikon tilin, kiskotuksen pohjoispäähän tuli tilipussien jakanut henkilö. Pieneltä tuntui ensimmäinen tilini, kun vertasin sitä Putikolla saamiini. Tuntitaksa oli alin perustaksa, kaikki tuntitöitä ja tunteja vähemmän, kun kotimatkoihin oli tarvinnut aikaa.

  Kinasen kallioleikkauksella

  Yhtenä päivänä kasasin Pentti Uposen kanssa tyhjiä tynnöreitä ja muuta rojua leikkauksen pohjoispäässä. Muuten olin enimmäkseen luiskia tasaamassa ja ojia aukomassa. Työkaverini vaihtuivat tämän tästä, samoin työpisteetkin, mutta Kinasen kallioleikkaukselta tuli melko pitkäaikainen työkohde. Siinä riitti pitkäksi ajaksi luiskien ja ojien siistimistä ja myöhemmin kesällä muutakin tekemistä. Helatorstain ajan olin sopinut viettäväni parakeilla, äidin kanssa siitä neuvoteltuani. Melkoinen osa siitä päivästä kävelin eri puolilla kylää, Hevosjärven kioskin läheisyydessä ja muuallakin.

  Perjantaina ja lauantaina työskentelin Kinasen huoltotiellä, kaivoin pieniä ojia, päästelin vettä pois huoltotielle muodostuneista lätäköistä. Sunnuntain vietin kotona, kävin Pakolassa, jossa Matti leikkasi hiukseni niin sanottuun jenkkipituuteen. Edellisenä kesänä oli minulla ollut samanlainen, ja olin todennut sen hyväksi erityisesti uidessa ja uinnin jälkeen, kun hiukset eivät ulottuneet silmille. Kotona pelasimme veljien kanssa vastapalloa, heitimme palloa navetan harjan ylitse, kaksi joukkuetta eri puolilla navetta yritti saada koppia vastapuolen heitoista, ja jokaisesta saadusta kopista sai joukkue pisteen. Maanantaina ajoin aamun Silomassa Alvajärven soramontulle Kokkomäen päähän, josta pääsin sorajunassa Keitelepohjan ja Hevosjärven puoleen väliin, josta kävelin Kutemaiseen asti, ja moottoriresiinan kyydissä Koivulahden parakeille. Kinasen kallioleikkauksella kalliokielekkeiden päältä maata niin, että maan rajaus jäi selväksi ja kauniiksi. Samalla täyttyi ensimmäinen kuukausi työssä rautatien rakennuksella.

 Keskiviikkona saimme kallion reunan puhdistetuksi, palasimme puolisen kilometriä parakkien suuntaan ja aloitimme hajottamaan maakasaa. Keräsimme muutamien miesten kanssa vastaksia penkereen vierestä, niin saimme illalla kylpeä hyvillä, tuoreilla vastoilla Koivulahden mainiossa saunassa. Isäni siskon mies, Jukka Valkama poimi muutamia pihlajan oksia vastaansa, kertoi niistä lähtevän hyvän hajun saunaan. Joskus myöhemmin kokeilin itsekin sitä, ja todeksi havaitsin Jukan sanoneen.

 Torstaina saimme sen maapakan lapioiduksi, urakkatyönä kolmeen mieheen. Perjantaina ja lauantaina olin mukana topparoikassa, porukassa joka nosti ja oikoi kiskotusta paikalle tuodun soran avulla. Perjantaina aamulla vei työnjohtaja Koski-Vähälä, meidät aamulla hajottamaan pientä sorakasaa, jossa pienelle porukalle ei olisi ollut työtä kuin korkeintaan tunniksi. Kun oletimme siinä viipyvämme ties vaikka koko päivän, lapioimme maata melko säästäväisesti. Enemmän kulutimme aikaa lapioihin nojaten ja jutellen, kun soraa näytti olevan kovin vähän. Kohta tuli työnjohtaja luoksemme ja sanoi: No niin pojat, pannaanpa nämä äkkiä hajalle, meille on uusi työ tiedossa. Menimme taas Kinasen kallioleikkaukseen, jossa jatkoimme topparoikassa ja työnjohtaja Reinin valvonnassa. Parempien välineiden puutteessa nostimme kiskoja rautakangeilla, samalla toiset miehet toppasivat lapioilla soraa ratapölkkyjen alle. Aamupäivällä lapioin soraa pölkkyjen väleihin, iltapäivällä toppasinkin Valkaman Jukan kanssa. Tilin saimme työmaalla ruokatunnin jälkeen. Lauantain työaika samassa porukassa, mutta kilometrin kauempana parakeista.

     Maastopaloa sammuttamassa

 Parakilla pakkasin tavarani kotimatkaa varten, nousimme miesten kuljetusjunaan kuten ennenkin, kotimatka mielessämme. Kutemaisen asemalla junaan tuotiinkin työvälineitä, ja vähän matkaa ajettuamme juna pysähtyi ja saimme määräyksen sammuttamaan radan varsilla kyteviä palopesäkkeitä. Höyryvetureista oli lentänyt maastoon kipinöitä, joista osa alkoi kyteä, muodostaen palopesäkkeitä. Viitasaarelta oli tullut palokunta autoineen, josta ensimmäisenä ruiskuttivat kyteviin  pesäkkeisiin vettä ja siten niitä sammuttaen. Auton säiliö tyhjeni pian, ja kun lähistöltä ei löytynyt lisävettä, ajoi Kutemaisen suunnasta höyryveturi, jonka tenderin vesisäiliöstä vettä riitti ruiskutettavaksi muutaman tovin ajaksi. Ennen pitkää tenderikin tyhjeni ja veturi lähti nopeasti kiihdyttäen hakemaan lisää vettä Kutemaisen vaihteelta. Keventynyt tenderi ei suvainnut nopeaa vauhtia, vaan radan ristiheitossa hyppäsi pois kiskoilta vieden osan veturinkin pyöristä kiskojen viereen.

 En muista mistä saivat paloautoon lisää vettä vai saivatko mistään. Joka tapauksessa saimme koivun lehdeshusilla pesäkkeet niin tyrehtymään, että meidän luvattiin lähteä koteihimme. Meitä kuljettanut miehistöjuna oli palannut Kutemaisen suuntaan, kun radalta pudonnut veturi oli edessä, ei juna voinutkaan viedä meitä Pihtiputaalle, eikä sillä suunnalla sattunut olemaan mitään, mikä olisi voinut meidät noutaa. Oli sentään jäljellä linja-auto, joka ajoi Hevosjärven ja Keitelepohjan ohi Pihtiputaalle, kiirehtien ehdin siihen ja pääsin Pihtiputaan kirkonkylään. Kävin Eero Paanasen asunnolla, hän nukkui enkä hennonut herättää, kirjoitin lyhyesti: ”Olin tulipalossa, kiire pikalinjalle, Terv. Kalervo K. Postipikalinjassa sitten Muurasjärvelle matkustin. Kävin seppä Jussi Ruuskan asunnolla kahdesti. Ensi kerralla hän oli saunassa, toisella käynnillä sain korjattavana olleen pyöräni, jota pääsin kokeilemaan. Jussi oli omalla tavallaan tehnyt korjauksen, pienintä vaihdetta en saanut päälle, vaan sen tilalla on normaali keskivaihde. Keskivaihteen silmässä polkimet pyörivät tyhjinä, suurimmalla saattoi ajaa normaalisti, siis suurin vaihde oli ainoa, joka toimi kohdallaan..

 Pajakäyntien välissä kävin kysymässä pukuja Osuuskaupan myymälästä, mutta siellä ei ollut. Ajoin Sulkavanperälle Helenin kauppaan, sinne eivät puvut olleet vielä tulleet, mutta kauppias kertoi tulevan maanantaina. Ostin sentään vyön itselleni ja lukon pyörää varten. Lopulta kävin Verneri Pirttiahon kaupassa Kojolanperällä, josta sain ostetuksi vaalean kesäpuvun.