Viimeisiä hevostöitä

  Seurareissulta kotiuduttuani ja levättyäni hain Kiviseltä vältin ja kynnin kasvimaan. Iltapäivän aikana ajoin juurikoita suolta, keskiviikkona ajoin sontaa pellolle patteriin ja kalkkia suolle, jonne sen saman tien äidin kanssa levitimme. Turusen Kalevi ajoi sarkaojia auki aurallaan, joka ajaessa hajotti ojamaat erityisellä, traktorin ulosotosta pyörivällä, väkkärän kaltaisella nelisiipisellä hajottimella. Laite ajoi vain toisen ojan sivun kerrallaan, kun ei haluttu hajottaa ojamaita nurmelle eikä tielle, jätettiin se puoli lapiolla kaivettavaksi. Tuvan portaiden kulmasta oli poistettu suuri kivi, jääneen montun täytin ajamalla siihen pienempiä kiviä ja maata päälle. Vastapäätä pihaliittymää, maantien taakse tein ajorumpua kivistä, joiden ajamisessa oli hevonen paikallaan.

  Suolta viemäriojasta kaivetusta pakasta ajoin muraa maantien taakse, pihamme kohdan hiesukenturalle, jossa se oli hyvinkin tarpeellista. Tehtyäni syksyn työt kaikki, saunan valmiiksi ja myllymatkan käydyksi, tyhjensin lantalan patteriin pellolle. Louhulan Paavo oli kertonut havainneensa, että Tähden oli vaikea syödä, että se valikoi mitä suuhunsa ottaa. Paavo suositteli, että luopuisimme hevosesta ennen, kuin sille tulee luonnollinen loppu. Olimme tehneet saunaremontin ja muut työt, ilmoitimme Karjakunnan ostomiehelle, että hakisi meiltä hevosen pois. Kun sovittu aika lähestyi, tein Tähdelle hyvän appeen eteen, vein annoksen hyviä heiniä ja lämmintä vettä, joista se sai valita mieleistään syötävää. Kun teurastamon auto sitten tuli, Tähti talutettiin sen lavalle, katsoin tuvan ikkunasta kun vanhan työtoverini selkä näkyi korkean laidan yli auton ajaessa Rauhalan mutkaa kohti. En mahtanut mitään, että tippa tuli silmiin, eron ikävä puristi kurkkuani ja minun piti mennä ulkoeteiseen itkemään.

  

 Aloitin saunan siirtopuuhat purkamalla vesikaton, sitten oli vuorossa kiukaan purkaminen ja välikatto viimeisenä pois. Vilho Väntönen tuli saunaremonttiin, aloitti veistämällä uudet pohjahirret valamani kivijalan päälle. Tarkkaa työtä se oli, mutta Vilho oli harjaantunut sellaiseen myös hirren veistoon. seurasin läheltä Vilhon työtä, valmiina auttamaan jos tarvitsee, ja neuvomaan mahdollisesti tarvittavia materiaaleja. Aikani kuluksi pilkoin puita lähistöllä, eikä apuani paljoa hirsityössä tarvittu. Illan tultua kyselin miehiä avuksi siirtotyöhön, ja sopivasti heitä tulikin seuraavana aamuna. Kivisen Aimon ja Jonnisen Santerin olin pyytänyt ja he tulivat. Neljän miehen voimin saunan kehikko siirtyi pyöreiden pölkkyjen päällä myötämäkeen ja asettui hyvin mitoitetun pohjan päälle tarkalleen oikein.

  Lopuksi valmiit niskahirret ja niiden päälle kattotuolit. Välillä hain kaupasta nauloja ja illemmalla kattohuopaa hevosella. Kun rakennustyötä jatkettiin, jouduin käymään Turusella sahauttamassa lautoja ja saumalistoja lisää. Eteiseen teimme lautaseinät ja vuorossa oli katon laudoitus huopakaton alustaksi. Vesikaton jälkeen Vilho naulasi sisäkattoa, minun aikani meni lautojen etsimiseen. Hiekkaa kannoin lattian alustaksi, junttasin se tiiviiksi ja valoin saunaan betonilattian.

                                                                                       Hapankaalia

  Äidin kaalit olivat kasvaneet hyvin, hän oli kuullut, että Vesalaisen Anna hallitsee hapankaalin valmistuksen. Niin hän käski pyytää Annaa kyseiseen työhön, ja samalla Mattia valmistamaan saunaamme kiukaan. Kotimatkalla toin tiiliä Louhulasta. Ajoin seuraavalla viikolla hevosella Vesalaiselle, Anna lähti kyytiini, samoin Matti. Kysyimme Kotikunnasta mustaa peltiä, jota siellä ei ollut. Matti näki kaupan varastossa vanhan kiukaan kuoren, kysyi sitä ja sai luvan, että otin sen kyytiin ja toin meille. Siitä saimme kiukaan saunaan sillä kerralla.

   Anna pilkkoi kaalit suikaleiksi, laittoi ne saaviin tiukasti juntaten niin, että kaalin mehu nousi pintaan. Tiiviin kaalimassan päälle hän laittoi puhtaista laudoista kannen päälle, mehu jäi näkyviin lautojen päälle, ja Anna varoitti, että sen pitääkin näkyä, muuten kaalit homehtuvat. Periaate on aivan sama kuin AIV -rehun valmistus, suhteet vain pienemmät. Varmistuksena kannen päälle pantiin kerros pestyjä kiviä.

  Väntösen Vilho kävi teurastamassa sikamme, jota olimme kesän ajan ruokkineet ja hoitaneet. Siitä saimme lihaa talven ajan ravinnoksi.

  Äiti yritti saada Vesalaisen Matin muuraamaan piipun saunaan, mutta Matti kertoi, ettei ole sen taidon haltija. Neuvoi etsimään muurarin muualta. Niin pyysimme sitten Niilo Tannerin Reunalasta, Niilo lupasi, vaikka vähätteli taitoaan. Niin sitten Niilo muurasi ensin suojamuurin seinän viereen, sitten piipun eli hormin kiuasta ja rehukeitintä varten. Ennen muurauksen aloittamisesta veimme rehukeittimen saunaan, että siinä vettä lämmittäessä lämpenisi saunakin. Laitoimme peltitorven ikkunasta idän suuntaan ja vettä pantuani tulen pesään. Itätuuli puhalsi niin kovasti, että savu tuli ikkunasta takaisin saunaan, Ei auttanut kuin siirtää keitin eteiseen, jossa torvi suuntautui länteen, ja siinä oli hyvä veto. Eihän siitä sauna lämmennyt yhtä hyvin kuin saunan puolelta, mutta siihen oli tyytyminen. Saimme siitä lämmintä vettä lehmille, mutta myös laastin sekoittamiseen.

 Kannoin tiiliä Niilolle, valmistin ja vein laastia ja Niilo muurasi. Siinä ohessa minulla yltyi edellisellä viikolla alkanut hammassärky. Tuuli ja kylmyys sitä sinä osaltaan pahensivat, mutta yritin kärsiä ja tehdä työtä. Kiukaan ja keittimen asennuksen aikana Niilo katsoi tuskaani ja lopulta aloitti puhuttelun:

  - En kestä katsoa kun mies tuolla tavalla kärsii hammassärkyä, istu tuohon lavihtalle, istu tukevasti. Minä annan sinulle tupakan ja sinä poltat sen. Istu tukevasti ja vejä syvälle hekeen, kun sinä et oo tupakkamies, se sinua varmasti auttaa. Mutta istu tukevasti ettet kaavu, kun oot muutaman kerran keuhkoihin vetäny, sinua alakaa pyörryttää, ja jos seisot, sinä voit kaatua vaikka kumoon.

  Niin tein Niilon neuvon mukaan, vedin syvälle keuhkoihin Niilon antamasta ohuesta pillilupista ja muutaman vedon jälkeen alkoi maailma tummeta silmissäni ja ympäristö näytti pyörivän. Vähitellen poltin sen tupakan loppuun, istuin penkillä tovin aikaa, kunnes pyörrytys tuntui loppuvan. Savu ja nikotiini tehosivat, bakteerit kuolivat ikenissäni ja meni monta kuukautta, että hammastauti vaivasi minua uudelleen. Niin saimme kiukaan ja keittimen, sytytimme tulen molempien pesiin, ja sauna alkoi lämmitä. Työtä siinä vielä riitti, ikkuna, vuorilaudat, lauteet ja monta muuta piti laittaa, mutta aikanaan sinne pääsi kylpemään, useiden vuosien ajan siinä oli meillä kelvollinen sauna.