Loppuvuosi Oksalassa

Joulun jälkeen tiistaina menin hakkuutyömaalle, postipikalinjassa Pihtiputaalle ja sieltä Keiteleelle menneessä linjavuorossa Oksalan parakille. Kolmisen tuntia ehdin tehdä työtä metsässä, vähän tein siellä tavaraa. Keskiviikkona oli sitten tilaisuus koko työpäivään, perjantaina tuli lukumies, hän kertoi että pitäisi vaihtaa palstaa ja aikoi lukea puut. Niitä oli silloin vielä kasaamatta, ja kun hän kuuli, etten tule seuraavalla viikolla, hän käski tehdä siinä vielä sen päivän ajan. Lupasi tulla lukemaan puut perjantaina, johon mennessä sainkin palstan järjestykseen ja puut kasoihin. Lopulta Siekkinen ei joutanutkaan lukemaan perjantaina, joten hain työvälineeni pois palstalta, samalla laskin itse pöllit, merkitsin ne vihkooni ja palasin parakille. Hyvärinen laski ja maksoi tilin tekemistäni töistä aiemmin lasketut ja viimeksi merkitsemäni pöllimäärät yhdistäen ja pääsin linja-autoihin kotimatkalle,
.

Uusi vuosi

Uudenvuodenpäivänä kuuntelin kotona radiota, luin ja kirjoittelin. Maanantaina, toisena päivänä kävin metsäteknikko Erkki Veistolan kanssa metsässä. Tutkimme siellä metsäämme ja hän laati uudistussuunnitelman mäelle, jonka myöhemmin nimitin Tervamäeksi mäen syrjästä löytyneen tervahaudan perusteella. Erkki oli silloin uusi neuvoja Pihtiputaalla, leimikkomme oli hänen ensimmäisiä töitään paikkakunnalla, saattoi olla aivan ensimmäinen. Isä oli jättänyt mäen syrjään kuivahkoja, huonokasvuisia kuusia, jotka Erkki ensimmäisenä määräsi kaadettaviksi, että uusi metsä uusista taimista pääsisi alkuun. Tutkimme ympäristön suota, mutta kun hakkuu tulisi talvella, Erkki arveli sen tulevan liian paksun lumen peittoon. Hän halusi varmistua, ettei parhaiten kasvavaa puskaa kaadeta ensimmäisenä. Lopulta hän päätyi rajaamaan sen kankaan aukoksi alareunoja noudattaen. Välillä teimme tulen ja söimme eväät. Tulen lämmössä pohdiskelimme, mistä sitten metsässä tulia tehdään kun tervakset loppuvat. Näyttivät silloin olevan jo kovin vähissä ja päättelimme niiden vielä vähenevän, kun puut eivät säily kelohongiksi, vaan ne kaadetaan ja viedään pois ennen sitä.

Iltasella täytin väestön laskenta- ja henkikirjoituskaavakkeet, jotka vein tiistaina päivällä Ojalaan, samalla kävin postilla. Tiistaina äiti kävi Pekan kanssa lääkärillä, joten minä sain hoitaa ja lypsää lehmän aamulla. Yhden lehmän vain, kun toinen oli ummessa. Vähän pilkoin puita, keskiviikkona tein uuden avannon melko nopeasti, kun jää oli vielä ohutta. Kuorin perunoita, kuorin ja sipulsin lanttuja, joita jauhoin illalla lihamyllyllä äidille lanttulaatikon tekoa varten. Torstain iltapäivällä pesin tuvan ja eteisen lattiat.

Perjantaina 6.1. loppiaisena, oli Pellonpäässä lauluseurat, Oulussa käyneet kertoivat hyviä terveisiä matkaltaan. Tarkemmin he eivät halunneet keskusteluista kertoa, kun paikalla oli epäuskoisiakin, ja kun kyseessä oli Jumalan valtakunnan sisäinen asia. Myöhemmin sieltä tuli jakeluun keskustelupöytäkirja, josta minäkin saatoin lukea tapahtumista ja niiden taustoista.

Sinä ja minä

Lauantaina puuhailin koko päivän kotona, tosin vein Hyppöselle jyviä jauhettavaksi, jotka Hyppösen Tauno toi illemmalla jauhettuina takaisin. Kannoin olkia navettalatoon, kuorin perunoita, lämmitin saunaa ja muuta sellaista pientä. Sunnuntaina etsin vanhoja Lasten Siioni lehtiä ja olen lukenut niitä. Yhteishyvä lehdistä olin nuorten Sinä ja minä kerholaisten haastatteluja lukenut ja niitä sekä kuvia olin alkanut keräämään. Niissä kuvissa saattoi olla tulevan vaimonikin kuva, emme voineet sitä koskaan tarkistaa, sillä olin kuvat ja haastattelut hävittänyt vuosia ennen, kuin kohtasin sen tytön, jonka kanssa sitten menin avioliittoon. Itse en tullut kerhoon liittyneeksi, vaikka sitä joskus harkitsin.

Maanantaina menin linja-autoíssa Oksalan kämpälle, jossa vietin iltapäivän. En tavannut työnjohtajia palstaa neuvomaan, enkä itse tiennyt mistä etsiä. Illalla kävin Saunamäellä, mutta Hyvärinen ei ollut kotona, oli jossakin tietä auraamassa. Tiistain aamupäivällä kirjoitin päiväkirjaa harmistustani, kun en päässyt työhön. Vähän ennen puolta päivää tuli Hyvärinen, toimitti ensin muiden miesten kanssa asioita, kävi sitten katsomassa metsää, johon aikoi minut osoittaa. Palattuaan hän neuvoi minut Markkasen luokse, hän tietää palstan joka on minulle osoitettu. Hän ei ollutkaan Rikkakylän risteyksessä, josta piti tavata, vaan pari- kolmesataa metriä tien varressa. Palstan hän kyllä tiesi neuvoa, ennätin sentään hakata parin- kolmenkin tunnin ajan.

Mutta heikkoa on metsä, rämeen laitaa, kaadettavia mäntyjä harvassa ja yli puolen metrin lapioitavaa lunta juurilla. Kaksi tai kolme parimetristä pölliä tuli rungostaan, joistakin suuremmista puomipuu, joita sieltä myös hakattiin. Ainoa hyvä puoli oli se, ettei tuntiakaan tarvinnut tehdä yhdessä paikassa, vaan pääsi lapioimaan puiden juuria muutaman kymmenen metrin päähän uuteen paikkaan. Kuusia ei siltä palstalta löytynyt, vain mäntyjä, nekin harvassa. Sain sentään jotenkin hevosmiehelle näkyviä pukkiristikoita aikaiseksi, siis kannon tai kiven päältä alkaen vain toinen pölkyn pää vuorosuuntiin, niin ne oletettavasti löytyisivät lumituiskunkin jälkeen. Torstaina oli pääni kipeä, olin siitä huolimatta metsässä koko päivän, vaikka en edes yhtä pientä puuta voinut yhtäjaksoisesti kaataa. Alkoi tehdä mieli päästä pois siitä rypemisestä, aioin sentään jatkaa toistaiseksi.

Perjantaiaamuna hain Saunamäeltä Hyväriseltä rahaa, sen jälkeen kävin metsässäkin. Ehdin kävellä toista kilometriä, kun muistin että kämpän ovi jäi lukitsematta. Palasin kiireesti takaisin, parakille oli tullut toinen hevosmies, eri mies kuin kotiinsa lähtenyt. Minäkin suunnittelin kotimatkaa, vaikka alun perin olin aikonut tehdä yhteen jaksoon kaksi tai kolme viikkoa. Kun saimme vihjeen meille tulevista vieraista, päätimme lyhentää ensi käyntini viikon mittaiseksi. Lauantaina hakkasin aamupäivän metsässä, lähdin päiväautossa Pihtiputaalle, josta Siloman autossa Muurasjärvelle. Kirkolta ostin Kotikunnan myymälästä sukset, joita tiesin tarvitsevani metsissä liikkuessani.

Kivijärven vaari, Kylänpään Aino, äidin sisko ja hänen miehensä, Eino Lehto kävivät meillä kylässä sen viikonvaihteen aikana. Kyytimiehenä heillä oli autollaan Kylänpään vanhin poika, Hannes. 
 

Viimeinen viikko Oksalan kämpällä

Maanantaina menin autoissa Oksalaan, metsässä en sinä päivänä käynyt, kunnostin sahaa iltapäivän aikana. Illalla hain perunoita läheisestä talosta ja valmistauduin muutenkin töihin lähtöön tiistaiaamuna. Tiistaina sahasin käkkärämäntyjä, joita löytyi nevalta harvakseltaan. Illalla kävin Saunamäellä kertomassa Hyväriselle, että puut pitäisi saada tien varteen, koska aion lähteä omaa metsääni hakkaamaan. Suolla hakkaamistani puista kun maksettiin kuutioiden mukaan, ja mittaamiseen ne piti saada pinoon. Hakkasin rämeellä ja rämeen laidoilla sen viikon. Torstaina aamupäivällä tein 200 metrin mittaisen pistotien, jonka varrelta löytyi vain 15 runkoa kaadettavia puita. Välillä kävin kämpällä syömässä, iltapäivällä keräilin rämeen reunaan ja nevalle jääneitä puita, samoin perjantaina aamupäivällä. Perjantaina iltapäivällä sahasin näreitä, samoin lauantain aamuna vähän aikaa. Niin sain aikaan pienen pinon niitäkin, ennestään oli vain 6 pölliä kuusia.

Lauantaina 21.1. odotin aamupäivällä Hyväristä kämpällä, kun pitkästyin odotukseen, lähdin kävelemään kahden maissa Keiteleen suuntaan. Ehdin noin 200 metriä kävellä mutkan taakse, kun työnjohtaja tuli vastaan. Hän ei pystynyt tekemään lopputiliä, kun osa puista oli ajamatta ja mittaamatta. Sain sentään eturahaa eli kottia ja lupasi lähettää tilin postin kautta. Niin pääsin lähtemään iltapäivällä Oksalan kämpältä, mutta en ehtinyt suunnitelmani mukaisesti päiväautoon. Iltapäivän autolta oli ainut jatkoyhteys juna, jolla pääsin Muuraksen asemalle, josta oli noin 10 km kävelymatka kotiin. En muista oikaisinko metsän ja suon poikki Savelasta Reunalaan, vai kävelinkö maantien kautta. Kotiin ehdin iltamyöhällä 22.30 paikkeilla. Kovin oli kävely vaikeaa, kun oli paljon kannettavia tavaroita. Monta kertaa suunnittelin jättää osan välille, mutta en keksinyt sopivaa paikkaa. Kotiin päästyäni kävin kylmässä saunassa, jossa oli sentään lämmintä vettä. Sunnuntaina olivat käteni kipeät kantamisesta, jaloissa ei tuntunut kipuja. Ne olivat varmaan tottuneet rasituksiin, tai käsien kipu peitti mahdollisen jalkojen rasituskivun.

Kinkerit

Sen vuoden kinkerit olivat Turusella, kilometrin päässä meiltä. Kävimme siellä ja saimme Yhteisvastuu keräyksen huoleksemme. Lista annettiin äidin nimellä, mutta käytännössä kerääminen oli minun tehtäväni. Siinä oli kiertämistä talvisydämen ajaksi, kun koko suuri kinkeripiiri, ison maantien itäpuoli Reisjärven ja Untisen välillä oli keräysaluetta. Muita kerääjiä ei silloiseen kinkeripiiriin sovittu, joten enimmät hiukan pidemmät vapaat menivät kylää kierrellessä. Saman sunnuntain iltapuolella kierrätin listaa Korhosperän suunnalla, jatkoin siellä vielä tiistain iltana. Torstain iltana ja seuraavana sunnuntaina kiersin Lehtoperällä, sunnuntaina iltapäivällä keräsin läheltä, Junganperältä. Sunnuntaina 19.2. tuli keräyslista täyteen. Kanttori oli luvannut jättää uuden listan koululle, mutta kun menin hakemaan, ei siellä listaa ollutkaan. Olisi varmaan pitänyt käydä itseni kanttorin puheilla. Lainasin sitten, kun koululla olin, kaksi kirjaa, Leinon pakinat ja Haanpään Iisakki Vähäpuheisen.

Äidin kanssa oli joskus ollut keskustelua, että voisimme tilata Kotimaa nimisen lehden, jossa äidin saaman tiedon mukaan oli usein uskovaisten pappienkin kirjoituksia. Seurakunnan kanttori, Eino Tiainen toimi asiamiehenä Pihtiputaalla, ja kinkereillä pyysin häntä tilaamaan kyseisen lehden meille. Kun lehteä ei alkanut kohta tulla, ehdin kysellä sitä kanttorilta kerran tai kahdesti, kunnes se alkoi tulla postimme mukana. Silloin ei ollut postin kantoa Junganperän kaltaisiin pieniin taloryhmiin, vaan haimme postin silloin kun satuimme ehtimään. Kun oli koululaisia, he toivat usein lehdet ja muun postin kotimatkallaan
.

Oman metsän hakkuulle

Tammikuun viimeisenä maanantaina kävin kylällä, ostin kapean alumiinista valmistetun lapion lumen lapioimiseen puiden juurilta, viilasin sahan valmistelin muutenkin hakkuulle lähtöä. Tiistaina laitoin kirveen ja eväät reppuun, nostin repun selkään ja pujotin kaarisahan olkapäälleni. Suksilla suuntasin metsää kohti, ainakin osan matkasta umpihangella. Jäi siihen latu taakse, latu joka vahvistui päivien ja viikkojen aikana. Isän opettaman ja käytännössä itse oppineena suunnittelin työn siten, että olisi helppoa ajaa Korpiahon suuntaan ja sieltä edelleen Järventauksen laaniin. Vaikka hevosen reki on kapea ja niin mahtuu ahtaasta raosta, yhdistelmä parirekineen on pitkä, eikä siedä kovin jyrkkiä käänteitä. Loivasti kaartaen sahasin aluksi suolta ja suon laidasta pieniä puita, joista hevosmies voisi lisätä mäeltä ja sen ympäriltä ottamaansa pohjakuormaan täydennystä. Tiistaina kävin metsässä yksin, keskiviikkona lähti Vilho mukaani. Sovimme sellaisen työn jaon, että minä sahasin ja Vilho karsi kirveellä.

Veistolan Erkin kanssa ihmettelimme isän jättämiä pienehköjä, vähäoksaisia kuusia mäen etupuolella. Ne Erkki määräsi kaikki kaadettavaksi ja istutettavaksi alueelle männyn taimet. Ne kuuset eivät olisi isän aikana yhtiöille kelvanneet, mutta kun yhtiöt alkoivat ottaa pienpuita viiden sentin latvapaksuuteen, ja kun äidin tekemässä kaupassa yksi puulaji oli 1,2 tai 1,3 metrin mittaista, sain siltä isän jättämältä alueelta sentään kohtuullisesti myytävää puuta kasaan. Myytävän puun hakkuun ohessa otimme latvat ja muut myyntikelvottomat puut polttorangoiksi. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otin hakata mäen ympärys ensin. Oletin sinne kertyvän talven edetessä eniten lunta, joka vaikeuttaisi hakkuutyötä. Mäen alle muodostuisi myös rengastie, jolle voisi suunnata uria sopivista kohdista mäen päältä. Järjestys osoittautui onnistuneeksi ja toimivaksi. Muutaman puun kaadettuani jätin Vilhon niitä karsimaan ja etenin itse kaatamaan uutta uraa niin kauas, etteivät kaatuvien puiden latvat ylety Vilhon päälle. Kun Vilho sai ensin kaadettujen runkojen yläpuolet karsituiksi, vaihdoimme paikkoja. Vilho jatko karsimista edempänä, minä mittasin ja sahasin puut pölleiksi, karsin alapuolen ja sen jälkeen kaadoin lisää puita uran sivuilta. Tämä oli ohjeellinen työjärjestyksemme, jota sovelsimme tilanteen mukaan silloin, kun Vilhokin ehti karsimaan ja kasaamaan valmiita pöllejä.

Joka päivä ei Vilho ollut metsässä mukanani, välillä hän jäi tekemään kotitöitä, joihin minäkin jäin tilanteen niin vaatiessa. Helmikuun ensimmäisen viikon, jona aloitimme kotimetsän hakkuun, lauantaina olimme kotona molemmat. Aamupäivällä kävin kylällä, korjautin tukkisakset pajalla, kaupasta ostin ainakin tervaa suksia varten. Sellaiset puusukset, mitkä meillä oli, edellyttivät tervaamista silloin tällöin. Ulkotulessa kuumennettiin suksea, sen pohjiin ja vähän yläpuolelle siveltiin ohut tervakerros, jota kuumennettiin tulen loimussa suksea edestakaisin liikutellen, kunnes terva imeytyi puuhun ja kovettui suksen pohjaan. Samalla suksi notkistui niin, että sen saattoi laittaa ladon hirren rakoon kärjen painamiseksi, kun sellainen painettu suksen kärki pyrki oikenemaan ajan oloon, niin kiveryyttä lisättiin uusilla painamisilla. Lauantaina iltapäivällä viilasin sahan ja pesin tuvan lattian.

Parkki sulana

Maanantaina oli suojakeli, puiden parkki oli sulaa. Harmitti ettei ollut petkele metsässä, olisi voinut parkata puita saman tien, ne kun oli parkattava viimeistään laanissa. Tiistaina vein petkeleen ja sen päivän kuorimme puita. Keskiviikkona oli taas pakkasta, parkki oli jäässä, niin jatkoimme sahaamista. Perjantaina olin metsässä yksin, kuorin ainoastaan yhden petäjän, niiden parkki on helpompaa kuoria kohmeisenakin. Lauantaina olin taas kotona, aamulla säkitin jyviä, sen jälkeen kuuntelin tuvassa kouluradiota ja puolasin kuunnellessa kankaan kudelankoja. Vein säkittämäni jyvät Hyppöselle jauhettavaksi, kaupasta ostin muun ohessa uuden kynän. Illalla loin lantalaa tyhjemmäksi ennen saunaa, jonka löyly ja pesu oli sitten tosi tarpeellista.

Maanantainakin olin kotona, kun äiti käytti Vilhoa lääkärillä Reisjärvellä. Minä hoidin lehmät ja tein pieniä tupatöitä. Maantien takaa hain kelkalla rehua, kuivattua, kesken kasvun niitettyä kauran ja mahdollisesti jonkin muun kasvin sekoitusta. Meillä se taisi olla pelkkää vihreänä niitettyä kauraa. Vanhasta navetasta kannoin heiniä navettalatoon. Tiistaista torstaihin olin yksin metsässä, Vilho sairasti kotona. Keskiviikkona oli suojakeli, sain taas kuorituksi puut, mutta torstaina oli parkki jäistä. Perjantaina oli Vilho taas terve, pääsi metsään karsimaan, minä sain keskittyä sahaamiseen. Lauantai oli taas yksinäinen metsäpäivä, hyvin se meni, illalla kävin Pakolassa, Matti liippasi siellä hiukseni.

Seuraavana maanantaina oli metsässä kolme nuorta miestä. Pekalla oli loma koulusta ja hän lähti metsään, jossa lapioi lunta kaadettavien puiden juurilta. Tiistaina olin taas metsässä yksin, Pekalla jatkui koulu, Vilho oli kotona kun äiti kävi lääkärissä.