Marjaretkiä

Tämä on maantien ojaan auennut lähde Lintuhaudankankaalla. Eljas Kolehmainen ja Urho Kahilainen merkitsivät lähteen laudanpalaan naulatuilla kaljapullojen korkeilla.

Ensimmäiset marjaretkeni tein isän mukana Rajahoikan suunnassa, yleensä isä kävi kalalla saman tien. Olen aiemmin kertonut muiston ensimmäisestä marjaretkestä, mutta toinen kerta tuskin haittaa. Kävelimme polkua Pirttikankaan suuntaan, kun isä sanoi että katsotaan mennessä tuolta. Lähestyimme Rajarämettä, jossa oli paikkakunnalle tulleita karjalaisia. He alkoivat huudella metsään, että tulkaa tänne, tuli semmoisia ihmisiä, jotka tietävät marikot. Isä vastasi, että emme tiedä, mennään kauas, 10 kilometrin päähän. Samalla isä lisäsi vauhtia, metsän kätkössä hän pani puolijuoksuksi.
 Minulle isä selitti, että neuvoisin jos täällä tietäisin, mutta kun mennään yökuntiin Rajahoikan sydänmaalle, eivät nuo osaa sieltä tulla takaisin vaan heidät pitäisi tuuva. Lakkaan olimme menossa, vuosia myöhemin sain poimituksi siltä suolta, turpeen nostomonttujen reunoilta runsaasti hyviä lakkoja. Kun se suo ojitettiin, lakkasaaliit vähenivät, mutta viimeiset lakat poimin siltä suolta ojien reunoilta, joilla ne kurkottelivat kohti ojien pohjia.
 

  Isän kanssa kuljimme silloin metsien läpi Rajahoikkaan, josta kuva. Välillä nousimme korkealle mäelle, jonka isä esitteli Tuomelaistenharjuksi. Topografikartasta se löytyy, tuskin enää jaksan sinne kävellä vaikka kiinnostaisi.

  Äiti löysi hyviä lakkapaikkoja Uusiperän takaa, siellä kuljin lakassa hänen mukanaan useana kesänä. Naimisiin mentyäni lakkapaikat vaihtuivat hillapaikoiksi, vaikka marja oli sama. Hillassa kuljimme vaimoni kotiseudulla, sovitimme lomamme hilla-aikaan niin, että ainakin muutamana päivänä ehdimme Metsäkylän soita kahlaamaan.

 Kouluaikana, eräänä syksynä, löysin mahtavan puolukkapaikan Lähikankaan ja Tiippanan talon väliltä. Isäni sisko, Iida, asui sillloin perheineen Tiippanan Rajannurkka nimisessä talossa. Muuanna iltana kävelin 5-6 km koulun jälkeen sinne puolukkaan. Sain yksin, sormin poimien, mukavan saaliin koulupojan poimimaksi. Se mäki oli muutama vuosi sitten hakattu aukeaksi, eikä uusi taimikko ollut vielä kovin pitkää. Myöhemmin olen pannut merkille, että parhaat puolukkamaat löytää nuorilta aukkohakkuun alueilta. Siksi ihmetten kun aukkohakkuiden vastustajat väittävät, että aukkohakkuu tuhoaa marjamaat. Kokemukseni on aivan päinvastainen, kahden tai kolmen vuoden kuluttua aukon hakkuusta ovat uudet mustikan tai puolukan varret valmiita tuottamaan runsasta satoa. Samoin on vadelman laita.

  Tässä on hakattu aukko, olen karsinut rangat pystykasoihin ja tähän kasvoi hyvä puolukkasato ajallaan.Tälle aukealle osuin Peuran Polun retkeläisiä opastaessani puolukoita poimimaan.
  Kun he pyysivät opastusta marjapaikalle, en tiennyt minne menisin. Kävin katsastamassa meidän ja Turusen metsien välisen rajan ja arvelin, että siinä ainakin vähäksi hetkeksi löytyy poimittavaa. Porukka lähti eri suuntiin, itse sytytin nuotion ja lähdin hakemaan vettä. Mietin että Visalähteestä vai Juottolähteestäkö? Onneksi valitsin Visalähteen, se oli silloin puhdas, joskin vesi oli syvällä. Käydessäni myöhemmin Juottolähteellä tootesin sen pinnalla kasvavan kauttaaltaan rahkasammalta. Revin sammalen pois havaitakseni veden jääneen pieniä sammalen paloja niin, ettei se olisi sopinut kahvivedeksi.
  Päästyäni takaisin nuotiota puilla ruokkimaan, panin kaksi pakkiani täyteen vettä. Toiseen lisäsin kahvijauhot, kun vesi alkoi kiehua. Toisessa keitin pelkkää vettä heille, jotka eivät kahvia halunneet. Huutelin siinä väkeä kahville, osa tuli heti, mutta ainakin Pate soitti ja kertoi löytäneensä hyvän marjapaikan, ettei malta vielä lähteä. Pate sai astiansa täyteen ja tuli sitten kahvia hörppimään. Oli hyvä, etteivät kaikki tulleet samaan aikaan, niin ei tullut tungosta nuotion ympärille.
  Vietimme pitkän päivän siellä, niin että aloin puhua marjastusleiristä ja leiri se olikin. Osallistujilla oli omia eväitä, minä keitin kahvia ja juttelin poimijoiden kanssa, etten itse ehtinyt lainkaan poimimaan. Marjoja mekin saatiin, Kaisan keräämiä sinä päivänä, mutta myöhemmin lisää siitä aukosta ja mäeltä myös.

  Peuran Polun vaelluksella oli mukana poika, joka mieluummin silloin keräsi ja söi marjoja polun vierestä kuin käveli muiden tahdissa. Yllätykseni oli melkoinen, kun sama poika soitti seuraavana kesänä ja pyysi, että lähtisin opastamaan häntä mustikkamaille. Silloin oli mustikoita heikon puoleisesti, mutta ajattelin että Syväsalmen maastosta voisi löytyä. Kun sää oli sateisen puoleinen, tiesin että siellä on pieni mökki, jossa voimme pitää sadetta jos tarvitsee.
  Ajoimme Karhukallion tien kautta, siltä tieltä Syväsalmeen asti ei ollut mustikoita. Ennen salmea on polussa paljon teräväsärmäisiä kiviä, kompastuin ja loukkasin polveni, mutta siinä vaiheessa en havainnut mitään vakavaa. Ylitimme salmen ja alkaneesta metsästä löytyi puolukoita harvakseltaan. Poimimme niitä, yllättäen alkoi sataa, sateen näyttäessä yltymistä, kiirehdimme mökkiin. Söimme siellä eväitä etuajassa, sade loppui pian ja pääsimme jatkamaan poimintaa. En tiedä olivatko vieraat tyytyväisiä saaliiseen, mutta enempää ei löytynyt. Katsoimme vähän muita alueita, mutta laajempaan etsintään ei ollut aikaa. Lähdimme kotiin ja vieraatkin koteihinsa marjoineen.

 Kotona minulle paljastui yllätys, katsoin housujani, vasempaan oli polven kohdalle repeytynyt reikä. Katsoin polvea reiän alta, hämmästyin haavaa minkä siellä näin. Vaikka en tuntenut kipua, tuntui aiheelliselta lähteä lääkäriin. En uskaltanut itse ajaa, vävy lähti kyytimieheksi meidän autolla. Terveyskeskuksen lääkäri puhdisti haavaa melkein tunnin ajan, ihmetteli etten tuntenut kipua. Kivuttomuuden selitys oli kova buranakuuri, jota olin nauttinut reuman vuoksi useiden viikkojen ajan.
  Puhdistuksen jälkeen lääkäri ompeli haavaan 7 (seitsemän) tikkiä ja pisti tetanuspiikin. Kotona selvisi että vaimoni oli päivällä leipää leikatessaan osunut leikkuuveitsellä käteensä ja Viitasaarella oli sama lääkäri hoitanut haavaa 7 (seitsemällä) tikillä.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat sattuman valintoja, kun näen vain osoitteet, mutta nyt ei kuvaa osoitteen takana.

Sähkölinjan marjaretkellä