Kivien ampumista ja hevosen kengitystä

 Tuli heinän korjuun aika, liotin viikatteen sidettä rannassa ja sidoin viikatteen varteen. Niittäminen ei kuitenkaan onnistunut, joten jouduin irrottamaan viikatteen ja viemään sepälle taottavaksi. Kauppareissukin tarvittiin, piti ostaa liippa viikatteen teroittamista varten. Navetan monttua vielä kaivoimme, Kivisen Aimo kävi ampumassa kiviä kaivannosta. Lopulta pohjaa oli kaivettu mielestämme tarpeeksi, eräänä tiistain iltana järjestimme hiekanluonti talkoon. Rannan Ville ajoi hiekkaa autollaan, talkooporukka lapioi kuormat montulla. En muista, ajoiko joku naapuri omalla hevosellaan hiekkaa, mutta itse taisin sitä aikanaan ajaa sen lisäksi, mitä oli talkooiltana siihen saatu.

  Meillä ei ollut niittokonetta, mutta seipäiden ajoon, myöhemmin heinien kokoamiseen ja mahdolliseen hiekan ajoon hevosta käytimme. Siksi se oli kengitettävä. Olin aiemmin keväällä irrottanut siltä talvikengät, Louhulan Paavo lupasi kengittää sen uudelleen. Siksi pyysi minua menemään hevosen kanssa Louhulaan, että samalla saisi opettaa kengitystä minulle, ja osaisin myöhemmin kengittää itse. Niin sitten teinkin, ja puimalan luona Louhulassa Paavo Tähtemme kengitti ja samalla selitti minulle työn eri vaiheita, kavion vuolemisen ohjeita ja tärkeyttä, ja sillä opilla sen jälkeen olen hevosiamme kengittänyt.

                                                                 Heinätöissä

  Sain kallitun eli taotun ja karkaistun viikatteen pajalta, sidoin sen varteen ja menin maantien taakse niittämään heiniä. Siellä oli silloin kaksi uutta sarkaa Rauhalan rajalla, saroille oli peltoa kuokkiessa jäänyt kovia kantoja lahoamaan, eikä niiden sarkojen heiniä uskallettu niittää koneella. Siksi niitin viikatteella, äiti ja Vilho seivästivät heinät. Koneellakin niitettävien heinäsarkojen päät niitin viikatteella, samoin melko paljon sarkojen ojista, koska niihin ei niittokoneen terä taipunut, ja heinät piti saada tarkasti talteen.

  Pihan puolen heinikot Louhulan Paavo niitti traktorikoneella, hän toi meille myös hevosvetoisen haravakoneen lainaksi, niin saatoin opetella heinien haravointia sillä. Meidän hevosemme oli puolestaan lainassa Louhulassa, siten maksoimme ”väkivelkasilla” heidän töitään. Saatuamme omat heinämme seipäille, menimme kaikki kynnelle kykenevät Kiviselle heiniä seivästämään ja myöhemmin kasaamaankin. Sellainen vuoro- eli väkivelkatyö oli kylällämme silloin yleistä. Siten, ja talkoita järjestämällä saatiin kootuksi tarvittavan kokoiset ihmismäärät.

  Kun meillä oli hevonen ja hyvät kärryt, oli heinien kokoaminen helppoa ja suhteellisen nopeaa. Taisin itse ajaa omaa hevosta, mutta ainakin kerran, kun hevosemme oli Louhulassa, tuli Kivisen Aimo hevosineen meille poikiensa kanssa. Me äidin kanssa puolestamme autoimme Kivisten seivästyksessä ja myöhemmin heinien kasuussa.