Kevätrippikoulussa

Taustaksi rippikoulun vaiheille muutama sana Pastori Varosesta pappina ja ihmisenä.

Talven aikana hän tuli Pihtiputaalle, ajankohtaa en huomannut, mutta kun piti käydä pappien seuroissa, Varonen tuli hyvin tutuksi. Kun hän oli puhumassa, poikkeuksetta hän piti kaksi puhetta tilaisuutta kohti. Jos hän puhui ensimmäisenä, oli toisena kirkkoherra Aittokallion vuoro, mutta Varonen aloitti sen jälkeen ikään kuin keskustelun kaltaisesti. Kun kukaan ei vastannut, eikä niin ollen keskustelua syntynyt, jatkoi pastori yksinpuheluaan, niin että se laajeni toiseksi puheeksi. Kumpikin puhe oli lisäksi pitkiä, melkein tunnin mittaisia. Erään kerran Aittokallio puhui itse ensimmäisenä, niin että Varosen puhe seurasi toisena. Silloin ei pastorimme pitänyt kahta puhetta, mutta se yksi jatkui yli puolentoista tunnin ajan.

  Opetuksessaan Varonen oli melko lähellä elävää kristillisyyttä, vain alku oli erilainen. Ainakin kerran oli Matti Tiainen ja toiset uskovaiset kysyneet, mistä hän on uskonsa saanut. Ilmestyksiä ja näkyjä oli kertomansa mukaan ollut pastorin uskon alku ja lähtö. Sellaisen papin oppiin menin kevät rippikouluun.                                                                       

  Lehdestä, seurakunnan ilmoituksista, luin ilmoituksen, että poikien kevätrippikoulu alkaa maanantaina 29 päivänä huhtikuuta. Menin Siloman aamuautossa Ohtolaan eväineni, josta kävelin Jukolaan ilmoitetuksi kellon ajaksi. Pastori Juho Varonen tuli paikalle jotenkin hermostuneena. Huokaili ja päivitteli, joidenkin poikien hankala käytös vielä lisäsi pastorin hermostuneisuutta. Hetken huokailtuaan hän alkoi puhumaan. Mitähän minä oikein teen teidän kanssanne? Mitä minä teen teille? Minä en nyt joutaisi pitämään tätä rippikoulua, minulta menee kaksi päivää viikossa Kärväskylässä keskikoululaisten uskonnon opetukseen, niinä päivinä en ollenkaan pysty pitämään rippikoulu tunteja. Kun kirkkoherra Aittokallio lähti pois, minä jäin tänne yksin papiksi, minulla ei ole kaveria. Ei ole toista pappia pitämään rippikoulua niinä päivinä, kun minä olen pois. Kanttorilla ei ole niin paljoa tunteja, ne päivät niistä täyttyisi, ettekä te täysiä päiviä jaksa laulaakaan. No, pidetään nyt kuitenkin tämä päivä ja katsotaan, mitä teemme jatkossa. Harmi kun se Aittokallio ilmoitti rippikoulun alkavaksi, ilmoitti minulle mitään sanomatta, minulta kysymättä. Jos olisi kysynyt, olisin sanonut, että vasta kesällä minulla on aikaa, kun on oppikoulun tunnit loppuneet. Silloin vasta joutaisin pitämään teille koulua.

  Pitkän puhuttelun jälkeen pastori alkoi kuulustella meidän katekismuksen osaamistamme, eivät monetkaan pojat osanneet papin haluamalla tavalla. Toisen tunnin alussa hän ilmoitti ykskantaan, että jos joku haluaa tulla toisen papin rippikouluun, voi vallan hyvin lähteä pois ja tulla sitten uudelleen, kun toinen pappi on Pihtiputaalle tullut. Siinä vaiheessa askartelin kovin mielessäni pois lähtemistä. Reisjärvellä alkaisi opistolla rippikoululeiri, aivan uudenlainen rippikoulun muoto, jollaista ei ennen ollut järjestetty. Kovin teki mieli sinne mukaan, jäädä pois Varosen koulusta ja ilmoittautua Reisjärven opistolle. Oli kuitenkin kaksi, tavallaan kolmekin estettä, etten sitä uskaltanut tehdä. Ensiksikin, olin jo käynyt yksillä rippikoulusta ensimmäisen puoliskon. Toiseksi leiri opistolla on maksullinen ja se on ilmoitettu tarkoitetuksi oppikoululaisille.

 

  Jäin siis Varosen rippikouluun, siinä olikin kokemuksia monelle, eikä ehkä vähiten minulle. Minun kokemukseni olivat kuitenkin osin toisen kaltaisia, kuin kavereiden. Huolimatta siitä, että kävimme samaa, saman papin pitämää rippikoulua. Ensimmäisen päivän aamupäivän pastorimme käytti oppilaiden kuulusteluun, vaikka jo syksyllä ja kaksilla kinkereillä olimme kuulustelut käyneet läpi. Osaamattomuutta, todellista tai teeskenneltyä, vielä ilmeni melkoisesti. Kuulustelun perusteella meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Huonoimmin menestyneet Varonen lähetti koteihin, kehotuksella tulla sitten uudelleen, kun tulee toinen pappi. He saivat myös mahdollisuuden tulla takaisin, jos oppivat paremmin läksynsä.. Keskitasoiset myös lähetettiin koteihinsa lukemaan, saavat tulla viikon kuluttua uudelleen, jos ovat siihen mennessä oppineet vaaditut kohdat katekismuksesta. Kolmas ryhmä sai jäädä, koulua jatketaan kirkossa seuraavana päivänä, siis tiistaina. Sinne meninkin Ohtolassa vietetyn yön jälkeen, ja oppitunnit jatkuivat rauhallisina. En enää muista paljoa, miten ja mitä pastori meille opetti, mutta tyylinsä muistan melko hyvin. Varosen opetus oli pitkälti aivan oikeaa, oli nuorelle pojalle eräänlainen lisäoppitunti, kun yritin pysyä selvillä jäljillä niinkin oikeaa sivuavasta opetuksesta. Kuitenkin kevään rippikoulu sujui aivan ennalta arvaamattomalla tavalla.

  Kun rippikoulu alkoi huhtikuun 29 päivänä ja jatkui seuraavana, lähdimme tiistain iltana koteihin. Keskiviikko oli Vapunpäivä, meille eräänlainen puolivapaa. Aamupäivän pehmensin säkkeihin kovettunutta apulantaa, kun isä sitä kylvi, päivällä nostimme perunan siemenet itämään normaalin tapamme mukaisesti. Illan aikana ajoin polkupyörällä Ohtolaan yöksi, ollakseni torstain aamuna valmis jatkamaan rippikoulua. Sitä kesti vain yhden päivän ajan, illalla pyöräilin kotiin yöksi. Perjantai ja lauantai kuluivat Ilolan laanissa parkkuulla. Kotona levätyn sunnuntain jälkeen taas maanantain aamuna postipikalinjassa rippikouluun, jota nyt kesti myös tiistaipäivän ajan.

  Keskiviikkona hain Reisjärven Siipolasta pitkiä, riihessä puitujen rukiiden olkia, joita käytimme patjojen täytteenä. Hevosella sen reissun ajoin tavan mukaan, eihän muita kyytejä meillä ollutkaan. Torstain ja perjantain vietin taas kirkolla rippikoulussa, lauantaiksi kotiin roskien ja sonnan ajoon. Kevään ukkonenkin sinä päivänä kulki kotimme yli.

  Rippikoulua pidettiin jatkossa kirkon maantien puoleisessa siivessä, jossa sitä ei moneen vuoteen ollut pidetty.  Joitakin kohtia muistan siitä rippikoulusta, yritän muistella niitä tähän malliksi. Kun pahimmat häiriköt olivat pois, Varonen osoittautui melko mukavaksi, leppoisaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi. Asiallinen ja vaativa hän oli, mutta jos olimme kunnolla, mitään asiattomia ryöpytyksiä tai simputusta ei tapahtunut. Pastori saattoi jopa kertoa joitakin muistoja elämänsä vaiheilta, nekin tavallaan opetuksen esimerkkeinä ja sinänsä mielenkiintoisia. Nuorena miehenä hän oli ollut työssä kutomossa vaihtamassa lankarullia koneeseen. Oli ollut melko rankaa ja tarkkuutta vaativaa työtä. Kone oli vauhdissa heittänyt pois tyhjentyneen rullan, vaihtajan piti salaman nopeasti vauhdikkaan koneen pysähtymättä asettaa uusi täysi rulla tilalle. Yhdessä koneessa oli lukuisa määrä rullia, jotka aina vuollaan tyhjenivät, lensivät pois ja uusi oli pantava saman tien tilalle, että kone saattoi siepata siitä langan pään kankaaseen iskettäväksi.

  Tämän tapauksen pastori kertoi esimerkkinä käsitykseensä, että jos joku ei halua olla sydämestään kirkon jäsen, voi yhtä hyvin erota, papeille se ei olisi ongelma. Ainakin hän voisi hoitaa papin tehtävät kutsumustyönä ja hankkia elantonsa vaikka ruumiillista työtä tekemällä, jos seurakunnan jäsenet jäisivät niin vähiin.

  Kristinopista hän kertoi ja opetti monta kohtaa hyvin, oivalsin niillä tunneilla, että juuri noin tuokin asia on. Samalla poistui hiljainen kammoni luterilaisen kirkon piispojen muotoilemaa katekismusta kohtaan, kun opin ymmärtämään, että oppikirjan pohjana on Lutherin laatima ja hyväksymä oppi kaikkineen. Muutamia Varosen opetuksia jouduin kuitenkin torjumaan, kerron yhden esimerkin.

  Varsinaista kertomusta en enää muista, mutta lopun ja päätelmän muistan sitäkin paremmin, olenhan joutunut samaa asiaa avaamaan muutamille uskovaisille myöhempinä vuosina. Pastori oli keskustellut jonkun ihmisen kanssa yhteistä ymmärrystä löytämättä. Lopulta oli keskustelu kumppani sanonut melko pahasti papille, siis Varoselle.  Tähän oli pastori vastannut, että tuosta sinä et selviä. Meille rippikoulutunnilla hän jatkoi kysymällä: Mistä tiesin, ettei hän selviä?  Vastauksena kysymykseensä kertoi saman tien meille: Siitä tiesin, kun hän pilkkasi Pyhä Henkeä. Tämä viimeinen lause oli aivan eri tavalla, mitä olin kuullut Jumalan valtakunnassa opetettavan.

  Niin sujui rippikoulu melko rauhallisesti, enimmät toisen ryhmän oppilaat tulivat toisena maanantaina, mutta silloin olin isän mukana aloittamassa hakkuuta Kymin metsässä. Kun palasin taas rippikouluun, koulua jatkettiin rauhallisen ilmapiirin vallitessa.

 Varosen oppikoulutuntien vuoksi olin ensin Ilolan laanin parkkuulla välipäivinä, sen loputtua aloitimme metsän hakkuun Kymin metsässä. Laurilassa oli kortteerimme, mutta Karhunpiilon läheisessä metsässä hakkasimme. Niistä töistä kirjoitan myöhemmin enemmän, tähän väliin vain tämän verran, koska se alkoi jo rippikouluni aikaan.