Isä sairastui syksyllä

  Ei isän terveys häävi ollut milloinkaan, mutta syksyllä tuli järkyttävä yllätys. Töitä tehtiin yleisti naapurien kesken porukalla ja väkivelkasilla, Naapuriapu korvattiin tekemällä työtä vastavuoroisesti. Tällä tavoin isä meni Koskelan Antille kyntämään  Päivä kului raskasta auraa ohjatessa ja kiskoessa. Illan suussa alkoi isä sylkeä verta, sitä tuli jatkuvasti. Kiire soittaa taksi, Tiitisen Martti vei lähimpään lääkäriin. Reisjärven kunnanlääkäri Alavalkama tutki tilanteen, katsoi mahdottomasti itse hoitaa ja passitti Jyväskylään keskussairaalaan Siellä kiireesti leikkauspöydälle ja vatsa auki. Vatsahaava oli käynyt pahaksi, vatsalaukku piti poistaa melkein kokonaan.

  Kun isä oli pois kotoa, äiti pisti tuulemaan. Meille oli tilattu höyläkone, se tuli ja taloon höylättiin lautoja ulkoseiniä varten ja verantaa varten makkarapanelia. Sisäkaton tekoon äiti tilasi haltex-levyjä sekä pyysi Keitaan Matin ja  Nurkkalan Reinon niitä kattoon kiinnittämään. Sitä työtä seurasin mielenkiinnolla aina iltaisin koulun jälkeen. Matilla oli, maalarin opin saaneena omat konstinsa. Huokoista  kuitulevyä varten hän valmisti liimaliuoksen, jolla siveli ja kyllästi levyt. Sillä tavoin ne vaatisivat vähemmän maalia ja maalauksen saa tasaisemman. Sellaisella huokoisella levyllä kun on taipumus imeä maali sisäänsä varsin epätasaisesti ja pinnasta tulee kovin laikukas. Tämän estoon olivat maalarit kehittäneet sen liimasivelyn.

  Aikanaan isä palasi kotiin, pitkän aikaa hän vain lepäsi, mutta aloitti vähitellen keveitä töitä. Ruokaa piti syödä usein ja vähän kerrallaan. Kertoi ensimmäisestä ateriastaan leikkauksen jälkeen. Hoitaja oli tuonut pienen kahvikupin verran lientä. Mitä tuo on aikamiehelle, oli isä arvellut. Kehotuksen mukaan kuitenkin juonut sen, ja maha olikin täysi, kuin olisi syönyt isonkin aterian. Ehjistä vatsalaukun kohdista oli kurottu uudenalku, niistä sitä vähitellen kasvatettiin. Sen tähden piti syödä usein ja vähän kerrallaan, sillä paljoa siihen ei mahtunut.

  Isän ollessa sairaalassa minä aloin kulkea koulumatkat isäni Regulus-pyörällä Satulan eteen runkoon sidottiin iso vaatemytty, jonka päällä istuin ajaessani. Niin kuljin miellyttävästi ja löysinpä siitä ”vaihteenkin” , edessä oli ohjaustangossa kääntyvä koukku ehkä valon kiinnittämiseksi, sitä kääntelin ajaessani ja niin pääsin taas autolla ajon makuun. Aiemmin olin juossut Ristimäen metsäpolulla ja puukapula toimi ohjaustankona.

  Myöhemmissä keskusteluissa isä pahoitteli minulle äidin menettelyä sisäkaton teossa. Hänen mielestään rahoilla olisi pitänyt kaivattaa ojia maantien taakse pellolle. Isä olisi mielestään itsekin jaksanut tehdä kattoa, mutta ojan kaivu oli hänen mielestään raskasta sairaalle miehelle.