Metsien raivausta

Nämä kuvat ovat kokeiluja, muutamaan vuoteen en ole lisännyt kuvia blogeihini, menetelmä on unohtunut ja kannaltani pahinta, on muuttunut niistä ajoista kun viimeksi blogiani päivitin. Jospa kuitenkin oppisin kuvia lisäämään, ei kai se kovin paljoa poikkea entisistä.
Tähän blogiin kopioin aiettani enemmän vanhoja muistelmiani, tarkoitus on kertoa maastomuistoista, kuten blogin nimkin ilmaisee. Maanviljellijänä ja metsätöissä olen toiminut mielestäni maastoissa, mutta kun jäin eläkkeelle, ajattelin tutustua retkioppaan toimiin ja jos mahdollista, opastaa ihmisiä vaellusten saloihin ja ihmeelllisyyksiin. Tämän päivityksen jälkeen pyrin kertomaan, miten kävi aikeelleni.
 Jos jaksat lukea näitä sepustuksia, toivon että kertoisit mielipiteesi saman tien. Niistä vaiheista ei minulla ole muistiinpanoja muuta kuin pääkopassani. Kuvien ja auton ajokirjan mahdolliset tiedot ehkä virkistävät muistiani. Tänä iltana tuskin kirjoitan enempää, keskityn nyt muihin asioihin vähäksi ajaksi.
 Alle kokeilin kopioi/liitä menetelmällä. Traktori on Lintuhaudankankaalla ojaan auenneen lähteen äärellä.

Kun olimme myyneet lehmämme ja hiehomme, oli minulla aikaa töihin, jotka olivat kummitelleet mielessni vuosikausia. Tein toki ainakin Kivisellä aitoja sekä muita kiireellisiä töitä, mutta omaan metsään suuntautui askeleeni aina, kun aika muilta töiltä antoi myöten.
Raivasin vuoosien aikana kertyneitä rästejä, pian päädyin taimmaisen kankaan oikealle sivulle. Siellä oli tiheä metsä, 4 -- 6 metrin pituisia, paksuimmat käsivarren paksuisia puita. Tiheiköstä en mahtunut tunkeutumaan läpi, siksi kaadoin pienimpiä puita sen verran, että mahduin tunkeutumaan läpi. Silloin ei minulla ollut raivaussahaa, raivasin siksi moottorisahalla, pienimmät puut löin poikki vesurilla. Kun rasiin kaadetut puut olivat kuivahtaneet, karsin ne rangoiksi kasoihin. Suurimmasta kasasta sain hakea talvella kaksi pientä kuormaa traktorin reellä.

 Kun aloitin luopumistuella, tuen ehtoihin kuului, etten saa tehdä metsissämme myyntihakkuita. Suunniteltiin avata kauan sitten kaivettuja, mutta osittain tukkoon vyöryneitä ojia. Ojalinjoilta piti hakata kaivamista haittaavat puut. Koska en saanut itse hakata, pyysimme metsänhoitoyhdistyksen miestä ojalinjojen puiden poistoon. Itse sain kaataa ja kerätä polttopuut, mutta en myytäviä ainespuita.
 Siinä oppi lukemaan maastoja, erityisesti, kun sain samoihin aikoihin oppia eri kursseilla. Ylimmässä kuvassa ollaan marjamatkalla lähellä Metsä-Karmalan tilaa.  

Marjaretkellä

 Kivirakkaa Metsä-Karmalassa. samoin alakuvissa, ilmeisesti muinaisrantaa

  Silloin kun vielä sain istuttaa taimia, kohtasin teeren pesän keskellä mäkeä. Emo lähti lentoon edestäni, katsoin pesään ja näin munat. Sen jälkeen kiersin pesän noin 10 metrin päästä. Siihen jäi aarin verran istuttamatonta aluetta, istutin sen viimeisenä, kun muu alue oli istutettu. Katsoin silloin pesään, ei siinä munia ollut, oli vain vähän munan kuoria. Toivottavasti isot teeret ja poikaset selvisivät ja tuottivat jälkeläisiä.
  Kolme alimmaista kuvaa ovat sen Teerimäen rinteestä. Nimesin mäen siltä löytyneen pesän mukaan. Kuvassa näkyvät männyt olen karsinut pystyyn, voitteko kuvitella, että olen joskus ne istuttanut tuohon mäkeen? Tuossa on melko karu mäki, siinä ei ollut paljoa raivaamista, mutta raivata piti sekin vähäinen, että hyötypuille tuli kasvamisen tilaa.

Kun pääsin raivaamaan tiheintä pusikkoa, pyysi Esa Paananen avukseen suunnittelemaan ja rakentamaan ratsupolkuja hevosille. Esa teki polkuja Karangan suunnalle, joka sopi hyvin hänen kotinsa piiriin. Olisin mielelläni lähtenyt, olihan minullakin tavoitteena omat retkipolut. Esan polkuja rakentaessa olisi rakentunut polkuja omaankin käyttööni. En lähtenyt Esan puuhiin, vaikka mieleni teki. Pidin tärkeänä purkaa metsänhoitorästejä, jos ne olisivat joutuneet tarkastukseen, voin vain arvailla seurauksia.
  Raivaus jatkui, kaikki metsät piti käydä läpi. Lainasin raivaussahan Kiviseltä, sillä raivasin kapean kaistaleen Niittyahon takana. Kokemus oli niin hyvä, että päätin ostaa raivaussahan itselleni.
  Kylällä käydessäni kävelen sahakauppaan, siellä myyjä esittelee sahaa, joka oli sen ostaneelle liian raskas. Siinä on niin sanotut mukavuusvaljaat, sitä on käytetty vain pari tuntia. Sen ostanut palautti sahan liikkeeseen ja vaihtoi kevyempään, saman merkkiseen sahaan. Epäröin vielä, vaikka se luvattiin minulle reilulla alennuksella.
  Kotona mietin asiaa ja lopulta päätän ostaa kyseisen sahan. Tunsin silloin olevani elämäni kunnossa, ja vaikka saha on hiukan painava, mukavuusvaljaat tasoittaisivat vaikutelman. Kävelen kauppaan toisen kerran kuullakseni, että minulle tarjottu saha on myyty toiselle asiakkaalle.Ostin aivan uuden raivaussahan, maksoin siitä hiukan enemmän kuin oli niukasti käytetystä pyydetty edellisellä viikolla. Useita hehtaareja silä sahalla raivasin, kuten oli tarkoituskin.