Iso-Räisälän maatila

Tila sijaitsee Reisjärven kunnan Kalajan kylässä ja sen omistaa Reisjärven kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys, lyhyesti sanottuna Reisjärven kansanopisto. Ensimmäinen tiedossa oleva tilan omistaja oli Eljas Röhänen ja vaimonsa Aune, heidän jälkeensä Matti Räisälä vaimonsa Johannan kanssa. Tila joutui heidän aikanaan vaikeuksiin niin, että pinta-ala ja irtaimisto vähenivät. Matti Räisälän kuoltua 1919 tila siirtyi hänen poikansa Antin ja vaimonsa Elsan omistukseen. Heidän aikanaan tilaa kunnostettiin monipuolisesti, päärakennukseen tehtiin toinen kerros ja koko rakennus vuorattiin. Aittarakennus siirrettiin toiseen paikkaan ja se kunnostettiin samalla. Navetta rakennettiin vuonna 1941. Samana vuonna Antti kuoli ja isännyys jäi hänen vaimolleen Elsalle, joka lahjoitti tilan Pohjois-Suomen kristilliselle orpokotiyhdistykselle vuonna 1947. Vuonna 1954 tila siirtyi Reisjärven kr. Kansanopistoyhdistykselle. Päärakennus toimi harjoitteluni aikana naisoppilaiden asuntolana, muut rakennukset palvelivat entisissä tehtävissään.

Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin Reisjärven kirkkoherran, Arvi Jussilan kertovan saarnassaan, että Elsa ja Antti Räisälä olivat saaneet parannuksen armon eräiden helluntaihäiden seuroissa. Joka tapauksessa testamentin tilan siirtymisestä kristillisyytemme käyttöön oli kirjoittanut Antti Räisälän oma käsi, kuten testamentin allekirjoituksesta ilmenee. Lahjoittaessaan tilan orpokotiyhdistykselle, Elsa toimi lapsettoman avioparin yhteisen sopimuksen mukaisesti. Harjoittelukesänäni Elsa-täti asui Tipulan läheisessä Tätilässä ja käyskenteli usein opistonkin pihamaalla.

Maatilalla on kaksi erillistä peltopalstaa. Pihapalsta talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä, suopalstalle on matkaa kilometrin verran, takalaitaan pidemmästi. Pieni alue metsää on suopalstan etureunassa, varsinainen metsäpalsta muutaman kilometrin päässä Levonperän maantien takana. Peltoa tilalla oli 17,93 hehtaaria, metsämaata 70,59 hehtaaria ja joutomaata 34,78 hehtaaria. Teiden ja tonttien pinta-ala oli silloin 2,24 hehtaaria, lisäksi vesijättömaata 3,3 hehtaaria. Se oli merkitty luonnon laitumeksi, mutta jäi myöhemmin veden uudelleen nostamisen jälkeen järvien pohjaksi. Suomutaa ja savea tai hiesua ovat tilan pellot maalajeiltaan. Kesän aikana niitä ei käytetty peltolohkojen maan parannukseen, eikä valmistettu turvepehkua. Hiekkamontulle oli tilalta matkaa noin 4 km, kesän aikana hiekkaa haettiin vain suopalstan tien osittaiseen hiekoitukseen.

Lähimmät kauppaliikkeet sijaitsivat tilan alueella, meijeri, mylly ja saha kirkonkylässä, jonne matkaa on noin 10 km. Lähin mylly oli Levonperällä noin 5 km päässä. Suora linja-autoyhteys oli Haapajärvelle, josta edelleen junalle Haapajärven asemalle. Linja-autoilla pääsi helposti kaikkiin lähialueiden merkittäviin kaupunkeihin, Ouluun, Kokkolaan ja Jyväskylään. Jäsenenä tila kuului ainakin karjantarkkailuyhdistykseen, Ay-yhdistykseen, Keski-Pohjanmaan keinosiemennysyhdistykseen, Sianjalostusyhdistykseen, Osuusteurastamo Karjapohjolaan, Reisjärven Osuuskassaan, Osuuskauppa Suomenselkään, Osuuskunta Metsäliittoon, Reisjärven metsänhoitoyhdistykseen ja Hakasaaren maamiesseuraan. Tarvikkeet tilalle ostettiin pääasiassa Osuuskauppa Suomenselältä, vain pieniä määriä erikoistavaroita ostettiin muista liikkeistä. Tuotteiden suurin ostaja oli Reisjärven kansanopisto, esimerkiksi perunasato meni opiston käyttöön, lukuun ottamatta tarvittavia siemenperunoita. Maidon menekki opistolle riippui toiminnan vilkkaudesta, myös yksityistä tinkimaitoa myytiin, Reisjärven Osuusmeijeri vei muilta ostajilta yli jääneen maidon. Teuraseläimiä on myyty sekä opistolle, että Osuusteurastamo Karjapohjolalle. Vilja käytettiin eläinten rehuksi.

Töihin käsiksi

Kun poikien asuntolaan vapautui tilaa, saimme Unton kanssa asunnoksemme ovea lähimmän huoneen. Vaatteidemme kuivaus- ja säilytyspaikaksi meille osoitettiin toinen sauna kellarista, jonne pääsi portaita asunnon eteisaulasta. Lyhyt oli matka suoraan aulaa ja käytävää keittiöllekin, josta saisimme aamukahvin juodaksemme. Niistä tuokioista muodostui joka aamuinen ja hauska juttelutuokio Unton ja minun välille, monta hupaisaa keskustelua niiden aikana ehdimme käydä. Alku oli luonnollisesti jäykän puoleista asioihin ja paikkoihin tutustumista.

Aamuisin aloitimme normaalisti työt kahdeksalta, ennen sitä ehdimme pukeutua ja juoda aamukahvin. Kiirehdimme talouskeskuksen, siis Tipulan pihaan, jossa Heinolla oli asunto ja jossa aamuiset työnjaot tapahtuivat. Aluksi järjestelimme paikkoja ja tavaroita, samalla tutustuimme järjestelyihin. Maanantaina ja tiistaina, 4 – 5.5. levitimme käsin kylväen väkilantoja heinikoille. Keskiviikkona oli vuorossa perunoiden valinta itämään. Siemeniä tarvittiin melkoisesti, kun opiston keittiölle kasvatettiin runsaasti perunoita. Helatorstain jälkeisenä perjantaina jatkoimme lannoitteiden levitystä. Lauantaina peittasimme viljan siemeniä, tavoite oli estää nokitautien aiheuttamaa vaivaa ja sadon vähenemistä ja siirsimme navetalle kuivikepehkuja. Illalla oli hyvä tilaisuus pestä saunassa iholtaan lyijypitoiset peittausainetartunnat, myös pestyillä työvaatteilla oli aikaa kuivua sunnuntain aikana.

Maanantaina ja tiistaina perkasimme piiriojia sekä ajoimme suolta kantoja, sen jälkeen alkoivat aitojen korjaukset. Välillä kävimme metsässä hakkaamassa halkoja, myös uusia paaluja valmistimme eläinten aitoja varten. Niitä töitä jatkoimme sellaisina päivinä, joina ei muita töitä ollut tai muihin töihin ei syystä tai toisesta pystynyt. Toukokuun 12 päivänä keräsimme sekuli- ja kauralohkolta puiden juuria ja liekorunkoja. Edellisenä kesänä salaojitetulla lohkolla niitä oli paljaana runsaan puoleisesti. Seuraavana päivänä aloitimme sekulipellon muokkauksen, vuoropäivin Unton kanssa ajoimme traktoria ja muokkasimme peltoa. Ennen siementen kylvöä, 15 päivänä, levitimme alueelle väkilantaa. Sekoitimme traktorin peräkärryssä suunnitelman mukaiset määrät yksiravinteisia lannoitteita, sitä seosta kylvimme kolmisin, kaksi miestä kylvi lannoitetta omasta vakastaan. Kolmas sekoitti väkilannat lavalla ja annosteli seoksen kylväjien vakkoihin. Sinne missä kylvimme Y-lannoksia, otimme lannoitteen suoraan säkistä ja niin pystyimme kylvämään jokainen yhtä aikaa. Vihdoin 20 – 21 päivinä kylvimme sekulin, ohran kauran siemenseoksen suopellon kolmoslohkolle. Pellon puiden ja vetovantaita tukkivien irtoturpeiden vuoksi kylvimme suon viljat tilan omalla, kiekkovantaisella hevoskoneella, joka oli sovitettu traktorilla vedettäväksi. Ohrat kylvettiin uudemmalla, traktorivetoisella vetovannaskoneella. Kirjoitin harjoittelukirjaan maininnan, että kiekkokoneen edut tulivat esille sekulin kylvössä. Kun johtaja Tuomikoski kesällä tarkastuskäynnillään luki sen, hän kysyi minulta, mitä etuja katsoin kiekkovantaissa olevan. Olin jo kansakoulun jatkokoulun ammattijaksolla oppinut, että etuna on vähäisempi tukkeutuminen. Sen kerroin sitten johtajalle, enkä muita etuja tiennytkään. Haittana kiekkovannaskoneilla oli ja on korkeampi hinta ja suurempi paino, erityisesti hevosvetoisilla koneilla paino on haitta. Vielä oli vuorossa pellon jyräys, sen tehtävän hoidin perjantaina 22 toukokuuta.

Vapaan ajan puuhista

Aamuisin aloitimme työt yleensä kahdeksalta ja teimme yhdeksän tunnin työpäiviä. Useimmat opiston opettajista viettivät kesälomaansa, osa asunnoissaan opistolla, osa kauemmaksi koteihinsa tai jatko-opintoihinsa vetäytyneinä. Silloin tunsin vain harvoja opiston henkilökunnasta, vielä vähemmän tiesin heidän tehtävistään. Aluksi näin vain nimiä ovissa, mutta en tiennyt nimien henkilöistä paljoakaan. Kevään ja kesän aikana ne hahmottuivat vähitellen, eräs ensimmäisistä oli Hannes Kamula, jonka olin oppinut tuntemaan opiston matkasihteerinä ja jonka asunnossa Haapajärvellä kävin talvella ompeluseuroissa. Aluksi ihmettelin Hanneksen usean päivän viipymistä opistolla, kunnes selvisi hänen hoitavan talonmiehen tehtäviä varsinaisen talonmiehen loman aikana.

Meillä oli säännölliset ruokailuajat, aamukahvi ennen työhön lähtöä keittiöllä, normaalit ruoka-ateriat kello 11.00 ja 16.00. Päiväkahvin saimme niiden välillä ruokalassa tai keittiössä, jos oli vähemmän kahvin tarvitsijoita. Iltapala annettiin myöhemmin, usein vain Unto ja minä söimme sen toukokuun alkupuolella. Koska ruoan ja kahvin tarvitsijoita oli vähän, niitä valmistamaan riitti yleensä yksi henkilö kerrallaan. Raili Kuorikosken, silloisen pääemännän työpanos riitti yhteen arkiseen vuoroon. Omat vuoronsa teki muutama muukin henkilö, heidän joukossaan erään reisjärveläisen perheen nuori tyttö, johon tunsin kiintyväni ja mietin, miten pääsisin juttusille. Erään iltaruokailun aikana tämä tyttö istui syömässä muiden joukossa ja kun puhe siirtyi Tipulan yläkertaan ja kulkemiseen sinne. Hän kertoi joskus unohtaneensa avaimen asuntoonsa, ja oli pesäpalloharjoituksista palattuaan kiivennyt palotikkaita parvekkeelle, josta avoimen ikkunan kautta käytävään ja asuntoonsa. Jukka Tervo istui samassa ruokapöydässä ja kysyi, miksi et herättänyt minua oven avaajaksi, sinullahan on laillinen pääsy yläkerran asuntoosi, ettei tarvitse palotikkaisen kautta kulkea. Keskustelu päättyi toteamukseen, että palotikkaiden kautta yläkertaan pääsy on mahdollista, mahdollista siis myös kylän poikien pääsy tyttöjen asuntoihin, vaikka alakerrassa asuu muutamia opettajia. Minulle se keskustelu paljasti, ettei kyseinen tyttö taida ollakaan uskovainen, koska urheiluseuran harjoituksissa kulkee. Varmuudeksi kysyin asian myöhemmin Jukalta, ja kun Jukka asian varmisti, jouduin taas tappamaan sisimpäni orastavaa rakastumisen tunnetta. Useita kertoja tuskailin sisimmässäni tytön nimeä, voi Mirjami, voi Mirjami. Onnekseni mainittu tyttö jatkoi keittiöllä vain toukokuun ajan, ja onneksi opistolla vilkastui toiminta seuraavien viikkojen aikana. Kun opistolle tuli muuta toimintaa, unohtui mieleni tuska melko pian.

Opistorakennuksen ja asuntosiiven välissä on matala osa, josta laskeutuivat portaat kellariin, jossa poikien saunat sijaitsivat. Alkovissa, portaiden yläpäässä oli pöytä, pelilautoja ja nappuloita. En muista oliko siinä shakkinappulat, ainakaan emme sitä pelanneet. Pelilaudan toisella puolella oli shakin ja tammipelin peluuseen sopiva ruudukko, toisella puolella oli myllypelin kuviot. En muista pelasimmeko paljoakaan tammea, mutta myllystä jäi mieleeni pelit erään Pirkko nimisen opettajan kanssa. Kyseinen Pirkko oli kotitalouden opettaja, joka oli jäänyt opistolle toukokuun ajaksi puutarhan kevättöitä tekemään. Hänellä oli asunto asuntosiiven opettajien asuntojen puolella alakerrassa, aulan läpi kulkiessaan hän jäi pelejämme seuraamaan, tarttuen lopulta itsekin pelikaverikseni. Melkoiseksi myllyn pelaajaksi hän osoittautuikin, hävisin solkenaan kaikki pelit hänen kanssaan, mutta samalla seurasin ja opin pelityyliään. Muutamana iltana sillä tavoin pelasimme, kunnes hän kyllästyi voittamaan ja vetäytyi omiin oloihinsa. Vietin sen jälkeen illan yksin selvitin Pirkon pelin juonen, samalla laadin vastasuunnitelman.

Myllypelissähän pyritään asettelemaan nappuloita kolmen riveiksi, ja aina sellaisen saatuaan voi ottaa laudalta haluamansa vastapelaajan nappulan. Rajoituksena on vain, ettei toisen täydestä nappularivistä saa ottaa. Taitavat myllyn pelaajat ovat oppineet rakentamaan ”sahoja” joissa uuden suoran saa joka välissä vain yhtä nappulaa siirtämällä. Lautapeleissä on aloitusvuorolla hiukan erilaiset mahdollisuudet edetä, niin on myllyssäkin. Taitavilla sijoituksilla ja siirroilla voi häiritä toisen aikomuksia, mutta myös altistaa omat nappulansa. Suunnittelin yhden illan aikana siirrot sekä avaajan että jatkajan varalle ja uskoin pystyväni niillä voittamaan. Kun Pirkko seuraavan illan koittaessa oli menossa opiston puolelta asuntoonsa, pyysin häntä pelaamaan. Pirkko esteli, ettei sinusta kuitenkaan ole vastusta. Pyysin ainakin yhden pelin ajaksi ja Pirkko suostui. Pelissä kävi kuten olin ajatellut, sain estetyksi Pirkon sahojen rakentelun, samalla kun itselläni oli kolme, neljäkin sahaa samaan aikaan. Havaittuaan häviävänsä, Pirkko tarttui kesken pelin lautaan ja löi sen nappuloineen pöydän pintaan niin, että osa nappuloista lensi portaisiin ja kellarin saunojen eteen asti. Sieltä niitä seuraavana aamuna herättyäni keräsin ja kasasin takaisin aulan pöydälle.

Kun opistolla ei ollut leiriä eikä kurssia, olivat illat joskus pitkästyttävän hiljaisia. Silloin löysin ruokalan päästä, isosta luokasta pianon, jolla aloin tapailla säveliä nuottikirjan mukaan. Kun olin alkuun päässyt, menin sinne joskus aamukahviakin odottamaan. Aamukahvin saimme keittiön puolella, yleensä juomassa olin kahdestaan Unton kanssa. Sen sijaan ruoka-ateriat söimme ruokalassa, vaikka meitä vähimmillään oli vain muutama. Yleensä Heino kävi päivällisellä, samoin navetalta karjakko Taimi ja hänen siskonsa Eeva, joka harjoitteli silloin opistolla. Joskus saattoi joukkoon tulla työvuorossa ollut emäntäkin keittiöltä. Kerran Raili Kuorikoski, aamuvuorossa ollut emäntä, ihmetteli ruokalan takaa aamulla kuulunutta soittamista. Jatkoi vielä, että oli niin huono soittaja, että hän itsekin osaisi soittaa paremmin. En kehdannut silloin kertoa, että minä olin se soittaja.

Työt navetassa

Navetassa työskentelivät karjakko Taimi Näsänen ja harjoittelijana hänen nuorempi sisarensa Eeva Näsänen. Heidän vapaapäivinään joko Unto tai minä tuurasimme vapaan viettäjää. Navetan työt aloitettiin aamulla aiemmin kuin maatilan peltotyöt, siksi sinne piti herätäkin aiemmin. Harjoittelukirjassa oli tila navetan työjärjestykselle, kopioin siitä muutamia tietoja.

Karjassa oli neljä kantakirjattua lehmää, Lykky 124920 A, Heluna 134825 AA, Ansa 168164A ja Hellä 168166 A. Heluna ja Lykky olivat karjan parhaat lehmät. Lehmille annettiin syötäväksi kotoisia rehuja, ohra ja sekulijauhoja, kuivia heiniä, AIV-rehua tai syksyllä juurikasvien naatteja. Ostorehuina ainakin väkirehuseokset, vehnälese ja melassi. Heinät säilytettiin navetan päällä, josta pudotettiin ruokintapöydälle. AIV-rehu sitä varten tehdyssä tornissa, jauholaatikot olivat navetan nurkkauksessaan, kanala oli järjestetty väkirehuvarastoksi. Rehujen käsittely ja jako selviää työ- ja ruokintajärjestyksestä.

Aamulla kello 6.00 meno navettaan. Sytytetään tuli karjakeittiöön padan alle, annetaan lehmille väkirehut ja tuorerehut, luodaan lanta. Pestään lehmien likaantuneet kohdat, annetaan heinät tuorerehujen tultua syödyksi, lakaistaan navetta, ruokitaan porsaat. 6.20 aloitetaan lypsy, runsasmaitoiset ensin. Juotetaan pikkuvasikat, mitataan maito tinkiläisille. Loppumaito, (korkearasvaisin) jäähdytetään meijeriin lähetettäväksi. Tinkiläisten maito jäähdytetään omissa astioissaan, mitatut maidot merkitään heti taulukkoon. Pestään lypsykone. 7.30 aamukahvi.

Kahvin jälkeen 7.45 lisätään lehmille heiniä, pestään lypsy- ja maitoastiat sekä lypsinliinat. Siirretään maito- ja lypsinastiat säilytyspaikkoihin, jonka jälkeen vasta kaadetaan pesuvesi lattiakaivoon ja siivotaan karjakeittiö. Juotetaan vasikat ja ruokitaan siat. Harjataan lehmät. 8.30 viedään meijeriin menevä maito laiturille, tarvittaessa laituri lakaistaan. Kuivitetaan parret ja karsinat. Lakaistaan ruokintapöytä, (oma luuta) käytävät, sikala ja tarvittaessa navettapiha. Tarkistetaan, että lehmillä on riittävästi vettä. Onko kaikki kunnossa? 9.30 suljetaan ovet, haat sisäpuolelta kiinni, pääoven lukko lukitaan avaimella. Avain säilytetään pikkueteisessä naulassa, asuinrakennuksessa. Rauha navetassa.

Iltapäivällä 15.00 alkavat navettatyöt, sytytetään tuli padan alle. Ruokintajärjestys sama kuin aamullakin. Kello 16.00 alkaen ruokitaan siat ja vasikat, luodaan lanta, harjataan lehmät, lakaistaan lehmien aluset ja käytävät sekä sikala. Lypsy alkaen vähämaitoisista, juotetaan vasikat. Pestään lypsykone, lypsinastiat ja muut välineet. Puhdistetaan karjakeittiö sitten kun lypsinastiat on siirretty säilytyspaikkaan. Puhdistetaan maitohuone, kuivitetaan lehmät, vasikat ja siat. Lakaistaan rehupöytä ja käytävät. 18.15, onko kaikki kunnossa? Suljetaan navetta, avain pikkueteisen naulaan.

Iltatarkastus kello 20.00. Käydään sikalassa ja navetassa. Tarkastetaan että tuli on sammunut padan alta, ellei niin sammutetaan. Onko kaikki kunnossa? Viikkosiivous perjantaisin. Karsinat tyhjennetään maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Siat ruokittiin opiston keittiöltä tulleilla ruoan tähteillä, ellei se riitä, keitettiin perunoita. Ruoka kuljetettiin karjakeittiöön ja säilytettiin erikoisissa kannellisissa astioissa. Aamulypsyn jälkeen ruokittiin siat, ensin imettävät emakot, sitten lihotussiat, kasvavat siat ja joutilaat emakot. Aamiaisen jälkeen luodan karsinat, muutetaan kuivikkeet, pestään ruuhet ja lattia, pyyhitään pölyt. Yhdeksältä suljetaan sikala. Iltaruokinta samassa järjestyksessä kello 15.00 alkaen. Iltatarkastus kello 20.00.

Lantala oli tallin ja navetan välissä siten, että lantalan läpi voi ajaa traktorilla. Pariovet siis kummallakin puolella. Virtsakaivo oli lantalassa, sen navetan puoleisessa osassa niin, että se jäi sivuun ajoväylästä ja sen tyhjennys oli suhteellisen helppoa. Kuivikkeina käytettiin olkia ja kevätpuolella, niiden loputtua sahanpurua. Lanta työnnettiin kourussa lantalan ovien luo, josta se heitettiin suoraan lantalaan. Erikoisempia hoitotoimia ei lantalassa tehty, koska lanta ajettiin pellolle pattereihin melkein sitä mukaa kuin sitä tuli.

Jäiden otosta talvella kertoi tilanhoitaja meille. Läheisellä padolla oli veden pinta nostettu korkealle, siinä vesi jäätyi ja kun vettä laskettiin, jäi jääkansi koholle muutamassa kivisessä luodossa. Kun jäähän teki moottorisahalla alkurailon, saattoi traktorin peräkärryn työntää jääkannen alle. Siinä oli helppo rautakangilla lohkoa jääkuorma suoraan peräkärryyn ja viedä jäälatoon puruilla peitettäväksi. Sieltä jäitä haettiin kesän aikana päivittäin maidon jäähdytykseen.