Kotonakin oli tehty töitä

 Äidin terveys oli sen kesän aikana hyvä tai ainakin tyydyttävä, työinnostusta oli riittänyt, innostusta joka oli tarttunut myös nuorempiin veljiini, ainakin vanhimpiin heistä. Aiemmin laadittu kivenraivaussuunnitelma pääsi toteuttamisen vaiheeseen, kun päätös myönnetystä valtion avusta, eli kivenraivauspalkkiosta oli saatu. Kun omalla kylällä, Keskiaholla oli raivaukseen sopiva vaunu, tarvitsi antaa vain lupa saapua työhön, kun Rauhalan viereisten peltosarkojen lukuisat kivet siirtyivät röykkiöksi vanhan rantapenkereen alapuolelle. Työn mitään vaiheita en päässyt näkemään, näin vain rantakuivan penkalle kertyneet kivikasat. Vilho eniten muisteli työn eri vaiheita, mutta hänen kertomuksiaan en tullut tallentaneeksi enkä niistä kerrottavaksi asti muista.

 Kun maanantaina elokuun toisena päivänä aloitin rukiin niiton, aikomus oli niittää ja kuhiloida ruis. Niittämisen välillä sidoin ja kuhiloin lyhteitä. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä vielä työhön rautatien rakennukselle. Kun sitten tiistaina katselimme ohra- ja heinänsiemenpeltoa, näkyi selvästi, että niidenkin kimppuun olisi käytävä. Keskiviikkona niitin lopun rukiista, lisäksi yhden ohrasaran niitin ja heinänsiemenet melkein kaikki. Torstaina ajoin Siloman autossa Alvajärven Kokkomäen soramontulle, josta pääsin sorajunassa Kutemaiseen. Ennätin juuri ruokailuun kuljettavaan autoon, jossa Koivulahteen. Kuittasin tilin, hain työkaluni työpisteestä ja luovutin ne varastoon.

 Ajoittain työn ohella heitimme huulta miesten kanssa ratatyömaalla maksetuista heikoista palkoista, ja kun joku miehistä uhkasi lähteä pian pois, myötäilin miesten juttuja, uhaten itsekin lähteä. Eräs Kinnulan mies arveli, että et sinä minnekään lähde täältä, eikä sinulla ole täällä mitään hätää. Ehkä se käsitys perustui siihen, että taisin olla nuorin joukossa, ja siitä huolimatta palkkatasoni oli lähellä vanhempien miesten palkkoja, mahdollisesti ylikin muutamien osalta. Kun sitten olin hakemassa työkalujani, muistutin niistä lähtöaikeista ja niiden toteuttamisesta niitä miehiä, jotka vielä jäivät sinne. Lähtöni syynä ei ollut kehno palkka, päinvastoin palkkarahojani olisi tarvittu kotona kipeästi.

Kotona tarvittiin myös työpanostani, ja väikkyihän mielessäni lupaus päästä syksyllä uudelleen nelostien työmaalle, joka olisi lähempänä kotiani.

 Luovutettuani työkalut ja petivaatteet, kuitattuani tilin viimeisiltä viikoilta, pääsin sorajunan kyydissä Pihtiputaalle, josta postipikalinjassa Muurasjärvelle ja kävellen kotiin. Perjantaina valmistelin uutta ruismaata levittämällä siihen kalkkia, jatkoin välillä ohran niittämistä ja seivästämistäkin
.

  Reisjärven opiston seuroissa

  Silloin Reisjärven opiston maakunnalliset seurat pidettiin elokuun ensimmäisen viikonvaihteen aikana. Lauantaina kävin seuroissa Vilhon kanssa kahdestaan, sunnuntaina koko perhe oli siellä. Tuskin meillä muita kulkemisen keinoja oli, kuin polkupyörät, ja niitähän meillä sentään oli. Ehkä pienimmät, Anitta ja Tuomo, ehkä Penttikin, pääsivät jonkun isomman kyydissä, mutta Pekka ja suuremmat pojat osasivat ajaa itse. 

   Puintia vaihtelevasti

  Monenlaista puuhaa riitti, välitöinä vuolin heinäseipäitä ja kaivoin niihin reikiä. Kylältä hain hevosella apulantaa ja kovalevyjä, levyistä tein tuvan vintille jyvähinkaloita, ja hyviä niistä tulikin. Lainasin hevosen Kiviseltä, samaan vauhtiin ajoin ruismaalle kesän aikana kertyneet sonnat. Veimme traktorikuorman rukiita Turuselle puitavaksi, niin saimme rukiin siemeniä peltoon kylvettäväksi. Turusen Martti kävi karhihtemassa ruispellon, johon sain kylvää siemenet saman kesän sadosta.

 Lehon suolle menin seivästämään ohraa ja kauraa lauantaina. Maanantaina samalla suolla löin seipäitä pystyyn ja tein hattulyhteitä täytettyihin seipäisiin. Välillä niitin ja seivästimme omat kaurat, kunnes kuun puolivälissä keskiviikkona alkoi puintien sarja. Ensimmäinen puintitalo oli Juureinen, pihassa puimme rukiit ja ohrat ja sain ajettavakseni Juureisen hevosen. Torstaiksi oli Jalmari pyytänyt puimaan Kekkoselle, jossa puitiin kaikki viljat yhtenä päivänä. En muista, oliko Jalmari ajanut viljat kasaan puintia varten, se vaikuttaa todennäköiseltä, koska olin koko ajan hankomiehenä nostamassa puitavaa viljaa syöttöpöydälle.

 Kekkosen puinnin jälkeen ehdin kotona kylvää yhdelle saralle rukiin siemenet, perjantaina jatkoin kylvämistä. Kaikkiaan neljä sarkaa laitettiin rukiita kasvamaan Rauhalan suunnalle puoliväliin. Kylvämisen jälkeen kävin sanomassa Turusella, että rukiin siemenet saisi käydä karhihtemassa maahan, eli siementämässä kuten asia silloin ilmaistiin. Hain Kiviseltä hevosen, jolla hain Kekkoselta heinäseipäitä Koskelaan ja toin kaksi kuormaa rukiin olkia Turusen puimalasta meille. Iltatöinä viimeistelin hinkaloita talomme vintille.

 Lauantaina menin kymmeneksi Leholle puintiin, aluksi sain ajaakseni talon hevosta, mutta pienen vaurion jälkeen jatkoin pellolla hankomiehenä. Lehon hevonen oli nuori ja vireä, vaikka muuten erittäin hyvä ajettava. Vaikka Kivisen hevonen, jota olin myös ajanut, oli vireä, oli se maltillisempi lähdöissä kuin Lehon hevonen. Olin eniten tottunut oman Tähtemme maltilliseen menoon ja rauhallisiin lähtöihin. Ensin lähdössä töytäisi aisan pää irti koneen syöttöpöydän jo siinä vaiheessa, kun valmistauduin irrottamaan ohjaksia aisan päästä, johon Aarne oli ne kiertänyt. Hevonen oli lähdössäkin nopeampi, kuin osasin arvata. Olin saamaisillani Aarnen tekemän sidoksen auki, kun hevonen jo lähti liikkeelle. Sellaiseen nopeuteen en ollut varautunut, eivätkä ohjakset olleet kunnolla käsissäni, kun hevonen käveli täyttä vauhtia niin, että kärryt menivät sähkömoottoria kohti. Vaikka viime hetkellä sain hevosen hallintaani, teimme ratkaisun, etten enää jatka harjoittelua puinnissa sillä kerralla sen hevosen kanssa. Ajoin pellolle, jossa Martti Kokki oli tekemässä kuormia. Patistin Martin tehtävien vaihtoon, jäin itse tekemään kuormia ja Martti ryhtyi ajamaan Lehon hevosta. Kauan emme voineet puintia jatkaa, kun alkoi sataa ja puinti piti keskeyttää päivällisen jälkeen.

 Seurasi sateinen viikko, välillä oli silti poutakin, ja poudilla jatkoimme Lehon puintia. Polkupyöräni vaihteissa oli ongelmia, kävin pajalla lisäämässä yhden esteprikan, että vaihteet menisivät oikein. Seurauksena oli kuitenkin, ettei pienintä vaihdetta saanut päälle, vaikka ajamaan sillä pystyi suuremmilla vaihteilla. Saunan kiukaan kerkisin kunnostamaan sateiden aikana ja jyvähinkaloita valmistelemaan. Puolen viikon tienoilla jatkoimme Lehon puintia, tiistain iltapäivällä aloitettiin, puitiin loput rukiit ja aloitettiin ohrien puinti. Keskiviikkona jatkui työni riihiladossa, tavallaan puintityön toisessa päässä, olki- ja ruumensilppuja polkemassa lietson puhaltaessa niitä sinne kaiken aikaa. Välillä kävin syytämässä ruumenia ja olkia lietsoon, vaikka ne käytännössä menivät lietson imuun heti pudottuaan koneen puistelijalta, joskus sattui isompi olkinippu, jota piti käydä jakamassa. Ruumenilla oli pidempi matka lietsolle, ja niistä raskaimmat jäivät herkästi kasaksi välille. Onnelassa jatkoimme puintia parin tunnin ajan, siellä loin viljaa kuormiin. Seurasi koneen vienti Tähtelään, jossa kone asennettiin peräkärrylle ja puitiin rukiita muutama kuorma, ehkä tunnin tai kahden sitä puintia riitti. Tarkoitus oli tulla meille, mutta alkanut sade muutti suunnitelmaa.

 Sadeaikoina ajoin kiviä Kivisen hevosella, mutta perjantaina oli poutaa, ja puolilta päivin päästiin valmistelemaan puintia. Kivien ajon ohella tarkkailin viljaseipäiden kosteutta, ja päivän ollessa puolessa, kävin Leholla kertomassa, että piakkoin voisimme aloittaa puinnin. Paavo kävi Vehkalassa hakemassa Einon ja traktorin, jolla he toivat koneen meille. Me lähdimme eri suuntiin hakemaan puintiväkeä. Minä kävin ilmoittamassa Juureisella, toiset hakivat Matin Rauhalasta ja Kivisen Aimon. Ohrat ehdimme puida sen iltapäivän aikana ja rukiitkin melkein. Puimatta jäi Kivisen Aimon ottama iso ruiskuorma ja pellolle muutamia kuhilaita. Lauantain vastaisena yönä satoi taas, mutta aamu valkeni kirkkaan poutaisena. Yöllä kastuneiden viljojen puintia pääsimme jatkamaan iltapäivällä, ja saimme meidän loput viljamme puiduiksi ja heinänsiemenet lopuksi. Lauantaina ehtivät viedä koneen meiltä Rauhalaan, ajatuksella puida sunnuntaina heidän viljansa. Kalle Keisanen, joka hoiti vaimonsa kodin asioita, oli kaikki arkipäivät sidottu kauppaansa, siksi hän järjesti Rauhalan puinnit sunnuntaiksi. Kun Matti oli ollut meidän puinneissa auttamassa, pyysi hän ja Kalle minua vastaavasti Rauhalan puintiin avuksi. Tiesin Rauhalan tilanteen muutenkin vaikeaksi, Matti ei muuten juuri välittänyt kotinsa töistä, vaikka olikin hyvä työmies naapureilleen. Lyylistä, vanhasta ja sairaasta naisesta ei ollut porukan töihin, vaikka yksinään puuhasi monenlaisia touhuja. Pääasiassa pihan ja navetan työt olivat Irenen vastuulla, vaikka yhteistyö Matin kanssa kangerteli jatkuvasti. Niinpä neuvottelin Kallen pyynnöstä äitini kanssa, ja elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran olin mukana pyhäpuinnissa.

 Meidän viljamme puitiin siis lauantaina, mutta osa niistä oli kosteita, että piti saada kuivattaviksi, ja sellainen pikakuivuri oli hankittu Ahon ja Keskiahon yhteiseen omistukseen, ja oli sijoitettu tilojen rajan tuntumaan. Sain luvan viedä viljamme sinne vuoroa odottamaan, mutta kyydin saanti tuotti vaikeuksia. Kävin sunnuntain iltana ilman tulosta kysymässä kyytiä Lahnalasta, Niemeltä ja Turuselta. Turusella ei ollut ketään kotona, joten siellä kävin uudelleen maanantaina varhain aamulla. Koko aamun puoli yhdeksään asti kiertelin eri taloissa, samoin etsivät muutkin kotiväkemme. Lopulta oli tärpännyt, kun Louhulan puimakone oli ollut käytössä Kainulaisella, ja Paavo oli mennyt hakemaan sitä pois. Siellä oli ollut puinti vielä kesken, niin ei ollut Paavo kehdannut vielä konettaan viedä pois, vaan lähtenyt tyhjän kärryn kanssa kotiinsa. Siitä tieltä oli äiti saanut Paavon kiinni ja melkein kaikki jyvämme kyytiin. Viimeiset jyväsäkit olivat mahtuneet Rannan Paavon kuljettamaan maitoautoon, ja niin pääsivät jyvämme odottamaan kuivausvuoroa.

 Minä jouduin keskeyttämään kyydin etsinnän, kun menin Juureiselle puintiin, jossa menikin koko päivä, samoin tiistain aamupäivä. Ajoin puinnissa Juureisen hevosta, niityllä puimme melkein koko maanantain, illan lähestyessä siirrettiin puimakoneet Juureisen pihaan, jossa ehdittiin puida heinänsiemenet ja osa sekuleista. Tiistaina ennen puinnin aloittamista kävin Aholla odottamassa, että Veikko Hietala tulisi viemään kuivatut viljamme sieltä pois. Kun ei tullut puoli kahdeksaan mennessä, lähdin Juureiselle puintia jatkamaan. Juureisen puinnin jälkeen vietiin kone Eerolaan, jossa ehdimme puida osa rukiista ennen sateen alkamista. Saunaa odotellessa tein töitä Eerolan kellarissa, kannoin ja heittelin puita, pinosin tiiliä ja muuta sen kaltaista tekemistä.

    Louhulan puinnit

 Lehtoperällä oli lähinaapureissa kaksi saman kokoista ja saman merkkistä ESA 45 puimakonetta. Louhulan kone oli muutamaa vuotta vanhempi ja selvästi kuluneemman näköinen, olihan sillä aikanaan puitu huomattava osa Lehtoperän ja Junganperän puinneista, kunnes Lehon veljekset ja Vehkalan Eino olivat ostaneet yhteisen, samanlaisen koneen. Ensimmäinen Lehtoperän puimakone oli tiettävästi Kivelässä, ja se oli Matin isännyyden aikana kiertänyt melkein koko Muurasjärven pohjoisreunan puinnit, meilläkin se oli käynyt isän eläessä 1940 -50 lukujen vaihteessa. Silloin sitä pyöritti raskas, ilmeisesti petrolikäyttöinen maamoottori. Isännyyden vaihduttua Kivelässä Erkille, ei Erkki enää ainakaan laajemmin lähtenyt naapureiden puinteihin. Siinä vaiheessa hankkivat Louhulan veljekset oman puimakoneen. Koulumatkoja kulkiessani muistan sitäkin pyörittäneen maamoottorin, mutta silloin vuoden 1960 syksyllä heillä oli pihan puimalassa sähkömoottori voimakoneena.

  Edemmäksi pelloille ei sähköliittymiä ollut vedetty, niillä puidessa he pyörittivät konettaan harmaalla Ferguson traktorilla, joka heillä oli yhteinen Pekkarilan väen kanssa. Traktoria voi käyttää vain yhdessä paikassa kerrallaan, niinpä sen ollessa Pekkarilassa, eivät Louhulaiset voineet puida niityillään. Sinä aikana jouti Louhulan puimakone Kainulaiselle, jotka hoitivat puintinsa omalla väellä omaan tahtiinsa. Sieltä oli Paavo lähtenyt hakemaan konettaan, mutta kun ei saanut vielä, pystyi viemään meidän jyvämme Aholle kuivattaviksi. Aikanaan sitten Louhulan kone vapautui omiin puinteihin, ja ensimmäinen puintipaikka oli Syvälahdessa, aivan Rauhalan rajan tuntumassa. Muutaman puintitunnin jälkeen sade keskeytti työn sen ja seuraavan päivän ajaksi. Sadeperjantaina vein Juureisen hevosella keveitä jyviä Hyppöselle jauhettaviksi, Hyppösen hevosella ne myöhemmin hain kotiin. Tein sialle uuden kaukalon, ja veimme sian ulkoa karsinasta navettaan. Ne sikojen siirrot olivat inhottavia, kun sikaa piti vetää takaa ja eläin pelkäsi ja huusi kimeällä äänellä, vaikka sille ei mitään pahaa tehtykään. Sivullinen siitä olettaa, että siirrettävää elukkaa rääkätään pahasti.

 Lauantaina aamulla aloitin vihantarehun niiton ja seivästyksen, tosin sain vain kaksi seivästä, kun tuli lähtö jatkamaan Louhulan puintia Syvälahden pellolle. Jos oikein muistan, poljin koko ajan ruumenen ja silpun seosta pienessä pariladossa, jonne Paavon ihmeeksi sain mahtumaan melkein kaikki Syvälahden pelloilta kertyneet pehkusilput. Saman päivän aikana ehdimme siirtää koneen Louhulan puimalaan, hakea sinne ja puida kaksi traktorikuormaa Louhulan Huonoltasuolta, siitä mutkasta Lahnamäen alta.