Marssi kasarmille

Junalla Kuopioon

Olin aamulla hoitanut ja lypsänyt lehmät, kiirehdin aamupäivän junalle Muurakseen, koska en tiennyt yhteyksistä iltapäivän junalta. Myöhästyminen seuraavan vuorokauden puolelle olisi tiennyt hankaluuksia perillä, ehkä rangaistuksia tai ylipalvelustakin, enkä halunnut niiden vuoksi riskeerata viimeiseen tinkaan. Paljoa ei olisi kotiin jääviä auttanut, vaikka olisin lähtenyt vasta lehmien iltahoidon jälkeen. Lähtö siinä vaiheessa olisi aiheuttanut ensimmäisen riskin viimeiselle junalle ehtimisessäkin, sillä 12 km kävelyssä saattoi tulla yllätyksiä. Minulla oli muutenkin tapa varmistaa jatko mahdollisten myöhästymisten varalta, ja aamupäivän junan jälkeen tuleva toinen juna iltapäivällä oli silloin sopiva ehtimisen varmistus.

Haapajärven asemalla näin, että jatkojuna lähtee vasta iltapäivällä. Olisi siis useita tunteja odottamisen aikaa, enkä halunnut sitä käyttää pelkästään joutilaaseen lorvimiseen. Kävelin Haapajärven Rauhanyhdistykselle katsomaan, ja siellähän oli sopivasti päiväseurat alkamassa. Usko Typpö siellä oli Jumalan sanaa selittämässä ja taivaallisia lahjoja Jumalan runsaasta varastosta jakamassa. Kun tiesin junan lähtöajaan, istuin lähellä ovensuuta kelloa vilkuillen, että ehtisin kävellä sen reilun kilometrin ennen junan lähtöä. Olin varmaan lähtiessäni pyytänyt synninpäästöä kotiin jääneiltä ja itse heitä siunannut kalleimalla evankeliumilla. Sellaisen kotievankeliumin varassa olin saanut siihen asti uskoa ja taivalta tehdä, nyt oli edessä tilanne ettei pitkään aikaan olisi tilaisuutta nojata kotona evankeliumin matkasauvaan. Pieni huolen häive kalvoi mieltäni, että miten uskallan vaikka seuroissa yleistä evankeliumia kerjätä, tai keskustelussa minulle vierailta uskovaisilta. Siinä Haapajärven silloisen seurahuoneen ovensuussa rohkenin ensi kerran eläessäni nostaa käteni synninpäästöä pyytämään ja sen päästön sain selvänä kuulla kohdalleni. Niin saatoin vapain mielin lähteä asemalle, jonne juna kohta saapuikin.

En enää muista, oliko junaa vetämässä höyryveturi, vaikka oletan kyseessä olleen kiskobussi, joita lättähattu nimelläkin silloin kutsuttiin. Paljoa en muista matkastakaan, armeijalta saamani littera kelpasi hyvin kyydin maksuksi. Jossakin Kiuruveden ja Iisalmen välillä tuli useiden minuuttien viivästys, ei saanut selvää oliko koneissa jotakin vikaa vai oliko kiskoilla esteitä. Oletin siinä olleen ihmisen kiskojen välissä, tai muuta sen kaltaista hämminkiä, jonka selvittelyyn tarvitsivat aikaa. Iisalmesta jatkettiin pienen odottelun jälkeen höyryveturin vauhdissa pikajunalla Kuopiota kohti. Ainakin minua, ehkä muitakin poikia jännitti vähän, miten osaisi perillä mennä oikeaan joukkoon.

Marssi kasarmille

Jännittäminen osoittautui turhaksi, asemalla olivat vastaanottajat, pitkän kepin päissä oli selvä kyltti jossa varuskunnan nimi. Vaikka oli iltayö, selvisi jokaiselle tulevalle alokkaalle mies, jota seuraten pääsimme perille. Muodostelmassahan meidän piti marssia, yritin itsekin pysyä tahdissa seuraamalla edellä marssivan jalkoja, tapa joka myöhemmin osoittautui virheelliseksi. Olin kotona katsonut Päivämiehestä Kuopion Rauhanyhdistyksen osoitteen Mäkikatu 10, ja sen nimisen katukilven ehdin nähdä marssimme aikana pikaisella silmäyksellä. Kun pian sen jälkeen kaarsimme kasarmialueelle, mietin että ainakin seuramatka olisi kohtuullisen lyhyt. Lopulta se ilmeni lyhyemmäksi kuin silloin osasin arvata, sillä kasarmimme ja Mäkikadun välillä oli vain yksi korteli.

Puolen yön tietämillä pääsimme tai jouduimme saunaan, joka tuntui melko turhalta, olinhan käynyt kotisaunassa edellisenä iltana. Vielä turhemmalta tuntui joutua parturin tuoliin tukan leikkuuseen, mielestäni Pakolan Matti oli tehnyt hyvää ja tarkkaa työtä muutamaa päivää aiemmin. Löytyi päästäni silti leikattavaa, vaikka kaikkia hiuksia ei muutamia kymmeniä vuosia +vanhempaan tapaan leikattukaan. Saunassa puimme armeijan vaatteet yllemme ja meidät ohjattiin tupaamme lyhyttä yötä nukkumaan. Aivan oudolta ei saamani yläpeti tuntunut, olihan tottunut sellaisiin niin tielaitoksen kuin rautatiehallituksenkin parakeissa.

Sotilasmuistiosta: Allekirjoittaneelta katosi 15.10.1961 seuraavat: Vapaus, Siviilivaatteet, Kauniit siviilihaaveet, Siviilihymy, Siviiliheila, Pitkä tukka, Siviililuonto ja yleensä melkein kaikki kokonaan. Rehellistä löytäjää pyydetään palauttamaan ne viimeistään 11.6.1962 mennessä osoitteella Kalervo Kantola, Muurasjärvi Karmala. Palkkio luvattu.