Perunoiden ja viljan korjuuta

Omakin viljamme joutui korjattavaksi, oli tosi hienoa, että olin isän eläessä oppinut niittämään viljaa. Siinä minulle oli mieleistä työtä, eikä kukaan tullut sanomaan, että liikaa rasitatte tuota poikaa. En tuntenut itseäni rasittuneeksi, olin päinvastoin iloinen, että saatoin ja osasin tehdä työtä joukon vanhimpana miehenä, kenties samalla hiukan opettaa samalla nuorempiani. Elokuun lopulle silloin meni ohran niitto ja seivästys, ruis oli kasvanut harvahkona, niin ainakin osan siitä seivästimme, kun ei saanut tehdyksi hyviä lyhteitä.

  Niitin viljat, yritin ehtiä myös seipäitä lyömään, kun äiti seivästi, saaden joskus pienemmät pojat avukseen. Vilho oli innokas lyömään seipäitä, mutta emme ajan oloon oikein luottaneet hänen työhönsä, kun ne tahtoivat kaatua melko pian täyttämisen jälkeen, tai viimeistään sateen alettua.

  Välillä kävin seivästämässä ohraa Mattilassa, Matti halusi tai suostui perimään heinän hintaa työllämme. Matti oli todella nuuka viljankin kanssa, ohran tähkät piti oppia piilottamaan korsien sekaan niin, ettei montakaan tähkää jäänyt näkyviin lintusten syötäväksi. Oppihan siihen kun oli tiukka opettaja, taitoa käytin myöhemmin omilla viljelyksillä. Matti itse niitti, kunnes sinne tuli Salmen leikkuupuimuri, joka pui pystyssä pysynyttä viljaa sarkojen yläpäissä ja mahdollisesti muuallakin. Minä sain tehtäväkseni niittää puimurin jäljiltä sarkojen päitä ja kivien reunuksia. Suutari Toivo Turpeisen vaimo, Olga oli lisäkseni Mattilan viljaa seivästämässä. Varmaan siellä oli muitakin silloin, kun minä en ollut paikalla. Mattilassa ei kukaan tahtonut viihtyä työssä kovin pitkää aikaa, moittivat ruokavälejä pitkiksi, eikä aina saanut ruokaa lainkaan. Matilla oli maatila Sievissä, Mattilassa hän kävi ajoittain hoitamassa viljelytöitä, mutta kun nuuka mies oli yksin, ei tahtonut olla malttia, aikaa eikä varojakaan työläisten syöttämiseen.                                                   

  Viljan korjuu vaikuttaa muisteltuna melko sekaiselta ja vaihtelevalta puuhalta, kun oman pellon lisäksi kävin ainakin Mattilassa, Kivisellä ja Louhulassakin. Selvää siitä aikanaan silti tuli, vaikka vielä puintien alettua niitettiin ja seivästettiin kauraa monissa paikoissa, meilläkin. Meillä oli kauran seivästys alkanut, kun Louhulan Paavo kävi pyytämässä puintikaveriksi Juureiselle. Puinnissa tarvitaan vähintään päivän poutaa ennen aloittamista, ja tietysti työn aikana, sateella ei puinti onnistu.

  Menin Juureiselle hevosellamme, ajoin sillä viljaa pelloilta puimakoneen luokse ja nostelin siinä vähitellen syöttöpöydälle, että syöttäjä saattoi työntää tasaista viljavirtaa koneen kelalle. Ensin Juureisella puitiin kaikki ohrat, sitten rukiit. Iltapimeällä pääsin kotiin saunan jälkeen, kuuluihan puintipäivän päätteeksi sauna pölyyntyneille uurastajille. Hevonen jäi Louhulan pellolle syömään.

 Tiistaina 16.9. olin Louhulassa kauroja seivästämässä, illalla toin sieltä hevosemme kotiin, koska oli meille suunniteltu puinti keskiviikoksi. Välillä näytti uhkaavan kostealta, mutta puinti onnistui kuitenkin. Louhulan koneella puimme, Paavo syötti viljaa koneeseen. Ajoin pellolta viljaa hevosellamme, Juureisen Martti oli hevosineen toisena. Leppäsen Irja ja Terttu, sekä Koskelan Lilja tekivät pellolla kuormia ja haravoivat jälkeen karisseet viljat mukaan. Koneen loppupäässä Jaakko Väntönen Tienpäästä kantoi olkia suovaan, Leppäsen Antero vaihtoi täyttyneet jyväsäkit tyhjiin. Meidän Vilho auttoi siinä, missä tarvittiin. Niin saimme viljat laareihin, oljet ja ruumenet suovaan talvea odottamaan.

    Koska meillä oli ollut ihmisiä työssä eri taloista, vuorovelkaperiaatteen vuoksi jouduin osaltani heidän töihinsä. Ainakin Hyppösellä ajoin hevosellamme viljaa puimakoneen luokse. Heillä oli sähkömoottori pyörittämässä Karjalasta tuotua puimakonetta. Hyppösen puinti oli jaksottaista, koneen seistessä haettiin kuormat kahdella hevosella, jotka puitiin perätysten. Kone pysäytettiin taas kuormien hakemisen ajaksi, ja luonnisti puinti silläkin tavalla.

  Aloitimme kuokkimalla perunoiden noston, välillä piti käydä naapurienkin perunapelloilla. Lopulta meidän perunammekin nostettiin Louhulan koneella, poiminta talkootyönä.