Rankojen karsintaviikko

Maanantaina tein kaksi kirvesvartta, tahkosin kirveet ja puukot Vilhon pyörittäessä tahkoa. Kävin kylällä ja illalla kunnostin sahoja, vaihdoin ladin metsäsahaan, rantesahan jaoin ja viilasin. Sitten kuljimme Vilhon kanssa rankoja karsimassa viikon ajan Kivisen peltoraiviolla. Samalla raivasimme vesakot ja katajat pois. Kuivaneita puita kertyi mukavasti aiemman hakkuutyön latvoista, tuoreitakin rankoja saimme, isoja leppäpuita ja pienempiä koivun vesoja. Kun karsimme rankoja reilun kilometrin päässä kotoa, lähdimme sinne aamuvarhaisella, karsimme parin tunnin ajan ja kymmenen tietämissä kävimme kotona syömässä, samalla saimme sopivan lepotauon. Illalla jatkoimme työtä kohtuullisen myöhään, torstaina lopetimme hiukan aiemmin, kun oli sian karsinasta tyhjennettävä lanta pois. Lauantaina Vilho loukkasi polvensa viedessään maitotonkaa telineelle, hän ei ollut metsässä sinä päivänä vaan oli kotona auttamassa äitiä töissään. Minäkään en mennyt metsään syönnin jälkeen, vaihdoin kivet saunan kiukaaseen ja illan tultua nautimme taas hyvistä löylyistä.

Sunnuntaina kävi äiti kirkossa Pihtiputaalla, siellä oli Jumalanpalveluksen jälkeen kirkonkokous, jossa valittiin jäseniä kirkkoneuvostoon ja kirkkovaltuustoon. Muurasjärven kylän ihmiset olivat aktiivisia, kun oli tavoitteena saada oma kyläkirkko ja hankkeelle myönteisesti suhtautuvia ihmisiä seurakunnan päättäviin elimiin.

Maanantaina, lokakuun viimeisenä päivänä olimme vielä rankoja karsimassa. Pakkanen puri Vilhon jalkoja niin, että hänen piti käydä kesken päivän kotona vaihtamassa sukat jalkoihinsa. Siihen asti olivat yhtiöt ostaneet ainespuutavaran 8 sm latvaläpimittaan, vain Pohjanmaan Puu yhtiö osti senttiä ohuempaan, 7 sm mittaan. Sinä syksynä olivat muutamat yhtiöt alkaneet ostaa erillistä pienpuuta 5 sm mittaan asti. Kivisen Aimo oli rankapalstamme läheisyydestä myynyt paperipuita, ja kun silloin alkoi kelvata ohuempikin puu, hän katkoi ja karsi samaan aikaan pienpuita edellisenä talvena jääneistä latvoista.

Polkupyöräni vaihteisto

Minulla oli ollut ongelmia keväällä asennetun polkupyörän vaihdenavan kanssa, kun se on melkein koko ajan konstaillut, toimittuaan hyvin vain muutaman viikon. Asiaa muistellessani ihmettelen, miksi en ymmärtänyt viedä pyörää Vesteriselle, jossa vaihderumpu oli asennettu. Kaiketi sillä jotain takuuta olisi kuulunut olla, vaikka mitään takuulappuja en muista saaneeni. Ensin kesän kynnyksellä vein pyörän kyläsepän, Jussi Ruuskan käsittelyyn. Jonkinlaiseen kuntoon Jussi pyörän saikin, vaikka ilmeisesti ensi kerran eläessään sellaista pyörän vaihderumpua käsitteli. Aivan tyytyväinen en ollut toimintaan, en muista mikä ongelma siihen tuli, mutta jokin oli syynä, koska vein pyörän Matti Vesalaisen, Inkerin siirtolaisen ja taitavan koneiden korjaajan kunnostettavaksi. Venäjällä insinööriksi opiskelleella Matilla oli taitoja myös polkupyörien napoihin, en tiedä oliko hänellä kokemusta juuri sen kaltaisista navoista kuin oli pyörässäni, mutta kuntoon Matti pyörän sai.

Kunto ei ollut pysyvää, vaan ennen pitkää ilmeni ongelmia. Lopulta uskalsin alkaa itsekin availla minulle entuudestaan käsittämätöntä rumpua. Kun pyörästä puhkesi takakumi, piti takaratas irrottaa kumin paikaamista varten. Samalla päätin avat oikuttelevan vaihdenavankin katsoakseni, mikä siellä oikein temppuilee. Jotain sainkin selville, kasasin navan ja kokeilin, eikä vaihteisto liikkunut lainkaan. Avasin uudelleen ja kasatessa laitoin vaihdetta liikuttavan ristikon toisin päin, sillä tajusin liikkumattomuuden syyn. Nyt vaihde toimi, mutta tuntui kovin jäykältä ajaa. Vielä kolmas avaaminen ja laakerin löysääminen, jonka jälkeen pyörä ja vaihteisto toimivat aivan oikein.

Töitä navetan vaiheilla

Äiti kävi Reisjärvellä lääkärissä, hoidin lehmät aamulla, Vilho hoiti illalla. Aamuisen lehmien hoidon jälkeen hain hevosen Kiviseltä, syönnin jälkeen ryhdyin työhön. Hain suolta pihaan kuorman turvemättäitä. Viisi kuormaa vein Rauhalan luokse pitkälle saralle lantapatterin pohjaksi, jonka päälle ajoin sontaa. Ahtassa lantalassa tein kuormat yksin, Vilho kävi kaverina purkamassa. Hevosen vein yöksi Kiviselle, hakeakseni sen takaisin keskiviikkona, jolloin ajoin lantalan tyhjäksi. Vielä ajoin turvemättäitä navetan taakse patteriksi, yhden turvekuorman laitoin lantalan pohjalle virtsaa keräämään.

Navetan idän puoleinen päätyovi oli mennyt rikki, entisten asuinkäyttöön tarkoitetun oven vaneri ei kestänyt navetan kosteutta. Pönkkäsin ulkopuolelle kärryjen keikkalavan pystyyn, kun lava ei ylettynyt aivan oven yläosaan, naulasin sinne lautoja lisäkorkeudeksi. Oven ja lavan väliin ahdoin olkia eristeeksi. Perjantaina ennen aamiaista pesin kärryn lavat, olihan se likaantunut lantaa ja turevetta ajaessa. Pesutyö jatkui syönnin jälkeen tuvan, eteisen ja kamarin lattioiden pesulla. Pistäännyin postilla, siellä oli vain Yhteishyvä meille. Illalla alustin taikinoita, vehnäs eli pullataikinan ja rieskataikinan. Äiti ei kai jaksanut alustaa, mutta taisi sentään leipoa ja paistaa. Saunassa kävimme, olihan pyhäinpäivän aattoilta. Lauantai oli jo silloin vakiintunut pyhäinpäiväksi entiseltä kiinteältä paikaltaan.

Seuroissa ja häissä

Pyhäinpäivänä oli Kojolanperällä, Niilo Lehtomäellä kahdet seurat, päivällä ja illalla. Ajoin ensin polkupyörällä Kojolan taloon, jossa Iida-täti silloin asuivat saunakamarissa. Vein sinne äidin paistaman rieskan, mutta palasin saman tien rautatien länsipuolelle Niilo Lehtomäen taloon seuroihin. Palasin seurojen jälkeen Iida-tädin luokse iltaseuroja odottamaan. Iltaseurat olivat samassa, Niilo Lehtomäen talossa kuin päivälläkin. En varmaksi muista, mutta taisivat puhujat viettää väliajan seuratalossa. Silloin puhujina Keitaan Matti, Matti Tiainen, toisena Matti Aho Reisjärveltä. Oli menossa Pihtiputaalle suunnattu lähetysseuraviikko. Niilo Lehtomäki lähti aikoinaan polkupyörällä Kuopion suviseuroihin, olisi varmaan polkenut perille, mutta sateinen sää ja pyörän vaurio keskeyttivät matkan niin, että hän nousi pyörineen linja-autoon.

Sunnuntaina oli häät Mustosella, mahtoivat olla serkkuni Inkerin häät, vaikka se on vain oletukseni. Tuskin heillä silloin oli muita avioliittoikäisiä, olihan Aini mennyt naimisiin muutamaa vuotta aiemmin, ja Pentin ja Lyylin lapset olivat vielä nuoria. Olivatpa häät kenen tahansa, äiti sinne meni Vilhon kanssa, minä jäin kotiin hoitamaan eläimiä, lukemaan ja kuuntelemaan radiota. Äiti oli häissä mukana, varmaan keskusteli tapansa mukaan vilkkaasti ihmisten kanssa. Istuttiin ruokapöydässä, joku puhui tanssimisesta, toi haitarin ilmeisesti soittamisen aikeissa. Äitihän ei lähtenyt häihin lainkaan, mikäli tiesi kyseessä olevan tanssihäät. Kun hän meni, oli hän varma ettei siellä tanssita. Kun sitten käsitys osoittautui vääräksi, jätti äiti syöntinsä kesken ja lähti pois. Meni yöksi Ruotoselle, vaikka ilmeinen aie oli yöpyminen Mustosella.

Olen tapausta muistellessani miettinyt, että reagoihan äiti sittenkin aavistuksen varran tarpeettoman rajusti. Sellainen oli usein äidille ominaista, että hän toimi pikaisesti hetken mielijohteesta, ja tiettyyn mittaan se onkin oikein ja uskovaiselle sopivaa. Mutta tekikö yllättävä lähtö kesken aterian terveellisestä suolasta myrkyllistä salpietaria. En kirjoita tätä äitiä moittiakseni, vaan opiksi meille kaikille, ettemme kovin rajuilla tempauksillamme tee hallaa Jumalan työlle. Ratkaiskoon arvoisa lukija, söisikö sentään lautasensa tyhjäksi ennen lähtöä. Joka tapauksessa Ruotosella olivat kiitelleet äidin lähtöä, ja samaa mieltä olen minäkin, kirjoitin sen silloin päiväkirjaani. Kokemukset vuosien aikana ovat silti opettaneet, että maltti on usein valttia, ja että harkiten hyvä tulee. En tiedä miten ne häät olivat jatkuneet, millainen niissä oli tunnelma. Jostakin syystä kanssakäymisemme Mustosten kanssa vähenivät, sen sain tietää että muutaman vuoden kuluttua he luopuivat tilasta ja muuttivat muualle. Myöhemmin Lyyli asui leskenä Kivijärvellä, työskenteli sikäläisessä leipomossa ja kulki uskovaisena uskovaisten seuroissa. Äiti on hänet ehkä siellä joskus nähnyt ja keskustellut kanssaan, vaikka varmaa tietoa ei minulla ole sellaisesta.

Menossa oli Pihtiputaan syksyinen lähetysseuraviikko. Haapajärven apulähetystoimikunta oli myöntänyt vuosittain Pihtiputaalle yhden viikon ajaksi lähetysseuroja, siis yhden viikon ajaksi kaksi vierailevaa puhujaa. Muurasjärven Rauhanyhdistyksen johtokunta oli ratkaissut niin, että otettiin vain yksi puhuja, toisena puhui paikallinen saarnamies Matti Tiainen. Menettelyllä saatiin seuroja kahden viikon ajaksi, joka usein jaettiin kahdeksi viikon jaksoksi, toinen syksyllä toinen keväällä. Koska seurapaikoja oli vaikea löytää muilta kyliltä, lankesivat useimmat seurat pidettäviksi Muurasjärvellä, niin silloinkin. Niilo Lehtomäen kotona pidetyt seurat jo mainitsin, sunnuntain seurapaikoista minulla ei ole merkintää, saattoivat olla jossakin muulla kylällä. Maanantaina kävimme koko perhe seuroissa Pellonpäässä, tiistaina olin Vilhon kanssa Hyvösellä. Keskiviikon seuroissa Ketolassa äiti, Pekka ja Pentti kävivät jalkaisin, minä Vilhon kanssa polkupyörillä. Keskiviikon seurat olivat Takalassa, hieman kaukana jalkaisin käydä, mutta Vilhon kanssa kävimme siellä pyörillä.

Seuroja jatkui vielä sunnuntaina, Jumalanpalveluksessa, joka radioitiin Ylivieskan kirkosta, saarnasi Sulo Isokoski. Päiväseuroissa Mauno Lahtisella, Kallionperällä, iltaseurat oli järjestetty Hietalaan, Keitaan talon naapuriin.

Viikon töitä

Vaikka kävimme seuroissa iltaisin, päivällä teimme normaaleja arkitöitä, joskin työpäivät olivat tavallista lyhyempiä. Maanantain aamuna lypsin ja hoidin lehmät, kun äiti oli tullut kotiin hääreissulta Ruotoselta, kävin hakemassa kaupasta pyörääni sisäkumin. Iltapäivällä karsin rankoja Kivisen maalla, sieltä palattuani vaihdoin pyöräni sisäkumin, niin että pääsin pyörällä iltaseuroihin.

Tiistaina olimme Vilhon kanssa omassa metsässä, karsimme rankoja ja hakkasimme halkoja siellä. Seuraavina kolmena päivänä kävin työssä Lamminmäellä, Reijo kävi minua hakemassa, ja niin lähdin. Reijo katkoi puita ulkona, puut putosivat sirkkelin terästä vinon ikkunaulokkeen kautta suoraan kellariin kasaan, jossa heittelin niitä peremmälle. Yhden traktorikuorman haimme metsästä katkottavaksi, saimme sen katkontapaikalle traktorin takarenkaan tyhjennyttyä ilmasta. Sen yhden kuorman katkoimme keskiviikkona, torstaina katkoimme kasasta aitan takaa rankaläjästä. Haimme sieltä hevosella kuorman kerrallaan ja katkoimme uuden talon kellariin. Kun Timo joutui ajamaan navettatöiden jälkeen, alkoi työ sujua nopeasti. Muutaman pintakuorman katkottuamme veimme sirkkelin liiterin eteen, mutta välillä raivasimme pihasta hevosen kanssa ylimääräisiä lautoja pois.

Vielä perjantaina jatkoimme raivaamista vähän aikaa, kunnes jatkoimme pintojen katkomista. Iltapäivällä vaihtui Timo vähäksi ajaksi katkomaan, Reijon otettua hevosen ohjakset ja ajamisen huolekseen. Viimeksi perjantain iltana tasasimme Lamminmäen uuden talon ympäristöä. Lauantaina menin toiseen paikkaan, Junganmäelle, jonne Eeva oli äidiltä minua kysynyt. Ensi työnäni tein Junganmäellä sahapukin, että pääsin katkomaan halkoja ja pilkkomaan niistä hellassa ja uunissa poltettavia puita. Illemmalla karsin lähimetsästä koivujen latvoja rangoiksi, sitä jatkoin maanantainakin aamupäivän ajan. Iltapäivällä jatkoin taas halkojen pilkkomista. Koko sen viikon ajan kuljin Junganmäellä, lauantaina puolen päivän aikaan loppuivat halot, loppupäivän aikana kannoin läheltä metsästä mäntyjen latvoja ja pilkoin niistä poltettavia puita. Erikoisemmin jäi Junganmäeltä mieleeni Eevan valmistamat, voimakkaan sipulimausteiset ruoat, jollaisiin en ollut kotona tottunut.