Suviseurat Messuhallissa

Toukokuun puuhia

  Huhtikuun lopulla varastoin reet kesän ajaksi ladon viereen Rauhalan lähelle.  Vapunpäivänä oli meillä siemenperunoiden nostaminen itämään tuvan sisälle seinän viereen. Töiden ohessa saatoin seurata Jungan vähittäistä vapautumista jääpeitteestään, joka lopulta tapahtui sunnuntaina toukokuun kolmas päivä. Samana päivänä kävin Vilhon kanssa seuroissa Reisjärvellä, seurojen jälkeen ajoimme pyörillä ensin Leppälahden ja Kinnulanrannan kautta Vuohtajärven ympäri. Siinä tuli jo pyörälenkkiä melkoisesti, mutta illan tultua ajelin Savijärven tien ympäri ja Uusiperän kautta kotiin, kun oli asiaa käydä Hyvösellä. Kaukollahan oli viimeistelyä jäljellä syksyisestä pellon teosta. 

  Satunnaisesti erilaisia töitä tehtyämme, pääsimme vihdoin kevään rankimpaan koitokseen, sonnan ajoon pellolle. Äiti oli pyytänyt Koskelan Orvokin kaverikseni lantalaan, kaikkiaan 40 reilun puolen kuutiometrin kuormaa ajoimme perunamaille maantien taakse ja Rauhalan suunnan pitkille saroille. Tallista ajoin sonnan myöhemmin, siinä oli kaverina luomassa Nurkkalan Reino, samoin talvella ajettujen pattereiden siirrossa kuormiin pitkin peltoa pitkillä saroilla. Kun tuli aika hajotella sontakuormat, kavereiksi tulivat Reinon lisäksi Rauhalasta Lyyli, Kaarina ja Irene. Niin saattoi Turusen Kalevi karhita traktorilla sonnat sisään, siis melkoisen määrän kuivahtaneita peltoja                            

  Kivisellä parkkasin viimeiset puut kesäkuun 6. päivänä, välitöinä tehden siinä meni aikaa paljon, mutta samallahan vältyin vaikeilta niveltupen tulehduksilta. Päästyäni kotiin viimeisten puiden parkkuusta, tuli Kivisen Juhani pyytämään avuksi lautojen sahuuseen. Lähdin Kiviselle ja kannoin Juhanin kaverina parruja ja lautoja taapeliin kuivamaan sitä mukaan, kuin niitä sirkkelistä valmistui. Iltasaunan jälkeen kotona nostin verkot ja päästelin tiukkaan tarttuneet kalat niistä.

  Sunnuntaina Vilho pääsi ripille, siis konfirmoitiin Pihtiputaan kirkossa ja sai ensimmäisen ehtoollisensa. Äiti ja Anitta olivat siellä mukana, tavan mukaan linja-auto kuljetti väkeä Muurasjärveltä Pihtiputaalle ja takaisin. Se erikoispyhien kuljetus oli alkanut vähän ennen minun rippikouluani ja jatkui siihen saakka, kun yksityiset henkilöautot olivat yleistyneet niin, ettei tilattuun kyytiin jäänyt tarpeeksi matkustajia. Vilho oli käynyt rippikoulunsa silloisessa kirkkoherran pappilassa, jossa myös seurakunnan virasto silloin sijaitsi. Koulua piti sama pastori, Juho Varonen, joka oli yksin pitänyt minunkin rippikouluni. Varonen oli omalla tavallaan vaativa pappi, mutta tuskin hänen oli tarvinnut Vilhoa nuhdella, olimmehan kotona oppineet kuuliaisuutta ja rauhallista käytöstä. Se sai tosin muutamat kaverit nimittämään Vilhoa pikku Varosen nimellä.

  Vilhon vanhempi kaksoisveli Kaarlo, kävi rippikoulunsa Suolahdessa, jossa hän oli sairaalassa hoidettavana. Hänen konfirmaationsa oli siellä juhannusviikon tiistaina, äiti kävi siellä poikansa juhlassa. Sen tarkempaa muistoa minulla ei siitä ole, mutta muistelen äidin kulkeneen linja-autossa, kenties postipikalinjassa, josta ehti muutaman tunnin ajaksi viipymään, kun sama vuoro palasi Jyväskylästä Muurasjärven kautta Haapajärvelle.

  Maanantaina 8.6. tahkosin aamulla kirvestä, kun Juhani tuli pyytämään vielä sahuutyön kaveriksi, jonne lähdinkin taapeleita tekemään. Illan tultua aloitin kotona sialle aitauksen valmistuksen, meillähän oli useana vuotena otettu porsas kasvamaan  kesän ajaksi, ja niin oli otettu silloinkin. Aidan tein valmiiksi tiistaina aamupäivällä ja keskiviikkona, jolloin siirsimme äidin kanssa sian navetasta sinne ulkoaitaukseen. Tiistaina iltapäivällä oli Hyvösen Kauko viimeistelemässä alasuota, siellä olin juurikoita kasaamassa traktorin jäljessä.

  Salpietarin kylvö heinikoille oli välityötä silloin, kun muilta puuhilta kerkesin. Kiviseltä löytyi lisää parkattavaa, niitä kymmenjalkaisia eli "kymppejä," joten sielläkin kuljin ajoittain. Parhaita suoria hakoja ajoin suolta pihaan, Vilho sahasi niistä polttopuita. Vaikeammin pilkottavia piti  polttaa suolla, kun niitä ei malttanut ajaa eikä oikein kannattanutkaan. 
 

                      Juhannusseuroissa

  Silloin olivat juhannuksena isot seurat Reisjärvellä. Perinne niille oli pitkä, kymmenien vuosien takaa. Meilläkin oli perinteenä käydä silloin siellä seuroissa. Oikeastaan perheemme historia oli alkanut joskus 1930 -luvun lopulta juuri Reisjärven juhannusseuroista, olivathan äiti ja isä siellä jonakin juhannuksena tutustuneet. Perinteisesti juhannus oli ollut 24 kesäkuuta, Johanneksen päivänä, mutta jossakin 1950 -luvun puolivälissä oli ajankohta vaihdettu lähimmäksi lauantaiksi, jolloin keskelle kesää tuli kaksoispyhä, ja arkiviikko yhtenäistyi.

  Ajoimme Vilhon kanssa Reisjärvelle polkupyörillä vastatuulessa, mutta onneksi tuulen vastaisuus ei paljoa vauhtiamme hidastanut. Alkuvirsi oli menossa kirkkoon päästyämme. Silloin seurat pidettiin kirkossa myös päivisin ja iltaisin, ravintola toimi Rauhanyhdistyksen talossa, Puistolassa. Sinne ei olisikaan isojen seurojen väkimäärä mahtunut, mutta ravintolana se toimi hyvin, kun osa tarjoilusta hoidettiin ulkona. Väliakan alussa ja lopussa vallitsi kirkon ja Puistolan välillä vilkas jalankulkuliikenne, kun seuravieraat kävelivät Puistolaan ja takaisin. Jokaisella väliajalla emme Puistolassa käyneet, eihän meillä ollut juuri rahaakaan siellä mitään ostaa. Moni muukin vietti väliajat kirkossa Siionin lauluja laulaen, ja niitä kuuntelin mielelläni, saatoinpa itsekin hyräillä mukana kehnolla lauluäänelläni. Laulamassa oli varmasti monia kaltaisiamme vähävaraisia, mutta myös vaikeasti liikkuvia vanhuksia ja nuorempiakin. Monella oli kotoa tuotuja eväitä mukana, ja niitä saattoi syödä kirkon penkissäkin istuen.

  Silloin oli Herran Pyhän Ehtoollisen vietto yleisimmin viimeisen seurapäivän iltana, niin oli niissäkin juhannusseuroissa. Ehtoollisen vieton jälkeen pyöräilimme kahdestaan Vilhon kanssa kotiin. Köyhänperällä tuli vastaan nuori mies, pysäytti mopedinsa ja kysyi: "Tokko ollut menoja kirkolla?" "En tiijä," vastasin, mutta aivan kuin sisäinen ääni olisi vaatinut jatkamaan: "On ollu ja mennykkin jo." -:"Elä nyt valehtele, kello vasta vähän yli kymmenen, ei nyt mitenkään." -:"Kyllä menny on. Niitä oli koko eilisen ja tämänkin päivän." -:"Mit...?" -:"Siellä on ollu seuroja:" -:"Seuroja, voi per...", kirosi poika ivallisesti. -:"Niin seuroja," sanoi Vilho, "olisit sinäkin tullut seuroihin."

  En rekisteröinyt, jatkoiko poika keskustelua millään tavoin, käynnisti kuitenkin mopedinsa ja kaasutti Reisjärven suuntaan.

             

  Olisihan sinne ollut mukava lähteä ja nähdä pääkaupunkiakin, mutta meillä ei ollut varaa matkoihin eikä yöpymiseen kalliissa Helsingissä. Messuhallin suviseurat jäivät siis meiltä kaikilta kokematta, äitikään ei uskaltanut sinne lähteä, vaan pysyttelimme kaikki kotipuuhissa. Yksi seuralähetys, kolme puolen tunnin puhetta saimme sentään kuunnella radiosta, muita radiolähetyksiä silloin ollut, mutta olihan sekin hyvä sentään, ja sen Yleisradion lähetyksen kuuntelimme. Lähellä loppua lähetys katkesi, kuulutuksessa kertoivat Helsingistä katkenneen sähkövirran.

  Seurat pidettiin Messuhallissa, koska läheltä Helsinkiä ei löytynyt sopivaa kenttää suviseuroille. Ne olivat ainoat tappiolliset suviseurat seurojen tähänastisessa historiassa. Kun kaikki toiminnot majoitusta ja ravintolaa myöten oli tilattu eri yrityksiltä, seurojen järjestäjät joutuivat maksamaan niille, koska toimintojen tuotto ei vastannut odotuksia eikä laskelmia. Osallistujien määrä oli huomattavasti aiempia vuosia vähäisempi. Olen myös kuullut, että orastavat eriseuran taistelut osaltaan kylmensivät monia saarnoja, mutta myös kuulijoiden vastaanottotaitoa.