Seikkailukursseja

elokuuta 14, 2018

Aluksi muutama kuva Esko Hietalan ohjaamasta veteraanijumpasta Muurasjärvellä

Lomasurkee Korpilahdella

Avustettua kiipeilyä kallioilla

Kiipeilyä Korpilahden kallioilla

Ajoin vaimoni kanssa Jämsään Pylkönmäen kautta. Sieltä lähti kyytiimme vävymme äiti, ajoimme lyhintä tietä Jämsään, jossa vävyn äiti ja vaimoni eriytyivät diakoniakurssille, minä annoin ohjata itseni siihen ryhmään, joka opiskeli illan aikana seikkailun teoriaa.
Seuraavana aamuna lähdimme oppimaan teoriaa käytännössä.

Kolme kuvaa hiljaisen kansan kahvilasta Suomussalmelta

Vaarunvuorella seikkailukurssia

Runokurssin metsäretkellä

Avustettua kalliokiipeilyä

Tosi seikkailija saa
ylöspäin nyt yrittää,
hän polun kätköön katoaa,
Vaarulle kun kiipeää

Tosi seikkailija on
onnellinen, huoleton.
Vuoren peikko odottaa
vastuksien voittajaa

Vastuksien voittaja
katsoo alas vuorelta,
sata saarta salmineen
piirtyy pintaan Päijänteen

Luontopolun kulkijaa
hiljaisuuskin lumoaa,
elämysten ihmemaa
Vuotijärvi odottaa

Toive täyttyy, huomataan
päällä Vaarun valtavan,
synkän metsän, onnenmaan,
vuoripeikon asuman

Vaarun peikko

Nousu Vaarunvuorelle

Lomasurkeen maastoon oli järjestetty yllätystehtävä. Henkilöauton etupyörät oli ajettu osittain ojaan, ympärillä oli muistini mukaan kurpitsoita ja muita puutarhan tuotteita sekaisena sielä sun täällä. Pienen auton lavalla makasi nainen epämääräisessä asennossa, tiedottoman näköisenä. Kaksi ryhmämme naista kokeili pulssia ja kertoivat sen tuntuvan selvänä. Sen kuultuamme jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kun kukaan ei reagoinut, hönkäisin huolestuneena, että pitää soittaa 112 numeroon. Siihen "potilas" heräsi, nousi istumaan, ja antoi meille palautetta.
Minulle hän sanoi, että jonkun pitää tällaisessa tilanteessa ottaa johto, sinä(minä) sen otit, mutta turhan myöhään. Ei saisi odottaa niin kauan. Vastasin tietäväni sen, mutta odotin mielestäni pätevimmän ottavan johdon, siksi odotin että pulssia koetelleet naiset pätevimpinä vastuun ottaisivat. Kun havaitsin, ettei kukaan ottanut aloitetta, oivalsin että minun on se otettava. Ymmärsin kyseessä olevan harjoitus ja että auto ja kurpitsat olivat rekvisiittaa. Vaikka kysyin hätänumeroon soitosta, en olisi niin pitkälle mennyt. Kuiteenkin harjoitukset tulee ottaa yhtä vakavasti, kuin kyseessä olisi todellinen tilanne.
Harjoituspotilas myösi sanani oikeiksi, ja neuvoi hakeutumaan kotipaikkakunnallani ensiapuryhmään. Niin sitten tein, kerron siitä enemmän toisessa yhteydessä.