Opaskurssin harjoitusvaellus

Talvella meitä opaskurssilaisia kulki mukana ainakin kymmenen, ehkä enemmänkin. Talvella ensiapukurssilla oli runsaasti osanottajia, sillä enemmän kuin meitä opaskurssilaisia, mukana oli nuoria partiolaisia (vaiko 4H kerholaisia?) Retkiruokakurssit Petäjämäen majalla olivat antoisia, kun majan takan hiilloksella paistoimme ja grillasimme syötävää.Kun sitten tuli aika varsinaisen harjoitusvaelluksen, oli joukkomme supistunut neljään. Minunkin lähtöni vaikutti epävarmalta, sillä sairastuin kuumetautiin. Huolestuneena soitti minulle reisjärveläinen vaelluksen vetäjä Jussi Puranen ja kysyi pääsemistäni mukaan. Jos en olisi päässyt, olisi vaellus peruuntunut, sillä Suomen Latu ei järjestä niitä harjoituksia neljää pienemmille ryhmille. Puolisairaana lähdin, lähdin kuitenkin. Olin ostanut ohjeen mukaisia varusteita, trangian ostin pihtiputaalaisesta liikkeestä. Olisi sen ja rinkan voinut lainatakin, mutta ostin koska ajattelin käyttäväni niitä useana vuotena myöhemminkin. Käytännössä huomasin ostaneeni liian suuren rinkan, tavaraa siihen mahtui, tarpeetontakin.

Ohjeen mukaiset varusteet: Rinkka tai reppu, makuupussi ja alusta, kartta Iso-Kotajärvi, kompassi, puukko, pilli, sadevaatteet, iso muovinen jätesäki, ruoka ja muu tarpeellinen lisävarustus.
Ryhmävarustus: ensiapuvälineet, saha, kirves 2 kpl, vahvaa narua 20 m, narun pätkiä, laavuvaate, teltat (2henk/teltta) Trangia (2 henk/keitin)

Alkumatkan Reisjärven keskuskoululta ajoimme autoila, pysäköimme autot ja siitä alkoivat kävelyosuudet. Kävelimme ensin Ahveroiselta Iso-Kotajärven ja Kuivajärven välistä kannasta Pikku Valkeisen ja Raja-Käyräsen lounaiskärjen kautta Iso-Hiisijärven eteläpuolelle. Siellä valmistimme ja söimme ruoan ennen suunnistukseen lähtöä.
Ensimmäinen iso lepo ja ruokailu trangialla valmistetusta ruoasta

Aluksi oli suunistustehtävä yöpynispaikkaan Mäntyjärveltä Ahveroiselle

Suunnistimme pareittain ensimmäiseen yöpaikkaan, Saarijärven eteläpuoleisen Ahveroisen rantaan. Jännittyneenä, mutta vain pienellä säikähdyksellä selvisin illan yöpuulle, Paten lainaaman ja pystyttämän teltan suojaan.

Yön jälkeen suunnistusta jatkettiin kohti ruokapaikkaa avoimessa maastossa

trangian sysytys

Jokaiselle nimetty ennakkotehtävät, jotka esitimme ja purimme osana iltaohjelmaa.

Tutkittiin karttaa

trangian sysytys

Pate kuivasi kenkäänsä

Suunnistimme kohti Lummelampea, Helena taisi luottaa paikallistuntemukseensa, hän paineli suolta löytynyttä polkua niin. että minulla oli vaikeaa pysyä mukana. Minä katsoin kartasta kompassin avulla, että pitäisi eritä polulta oikealle. Olin noin 30 metriä Helenan jäljessä, olin kuulevinani oikealta huutoja, mutta päättelin ne kuumeisen houreeksi.
Näin oikealla myös ison kiven, joka myöhemmin osoittautui ensimmäisen rastin paikaksi. Helena nousi matalalle mäelle ja alkoi siinä tutkimaan karttaansa. En ehtinyt Helenan luokse, kun puhelimeni alkoi soida selässäni olevassa rinkassa. Tavoitin karttaa tutkivaan Helenan ja pyysin, että hän ottaisi puhelimen rinkkani taskusta. Itse en sitä saanut rinkkaa riisumatta.Puhelin soi uudelleen ja Helena vastasi. Toinen ohjaajista kehotti kävelemään polulla lyhintä reittiä Lummelammelle ja tekemään siellä tulen.

Aukealla näki ellei mäki estänyt

Rinkat painavat

Teimme tulen ja jäimme odottamaan. Pitkän odotuksen jälkeen retkeläiset saapuivat. Ensi töikseen Pate valitti matkan vaikeutta. suolla oli ollut kaadettuja puita eri suuntiin, niiden yli hyppiminen oli ollut vaikeaa osittain pehmeällä suolla.

Keskusteluissa selvisi, että edellä lähteneet ohjaajat olivat kävelleet oikealta ohi rastiksi aiotun kiven, me Helenan kanssa taas vasemmalta. Me kävelimme ohi, seuraava suunistuspari ja ohjaajat kohtasivat toisensa kiven luona. Siinä he näkivät meidän kävelevän ohi ja alkoivat huutaa. En siis kuullut väärin enkä kuvitellut huutoja, vaikka niin oletin. Pate tiesi minun puhelimeni mutta ei numeroa. Se löytyi tiedustelusta edellä kerrotuin seurauksin. Ohjaajat päättivät muuttaa suunnitelmaa, vaihtaa suunnistuksen kunnon kävelyksi. Koska olimme Helenan kanssa kävelleet ohi, saimme luvan jatkaa edessämme ollutta polkua Lummelammelle, jossa vietimme illan ja nukuimme yön. Illanvietossa purimme kotitehtävät ja kerroimme vastaukset.

Minun tehtäväni oli kertoa puukon, kirveen ja sahan käytöstä ja niiden varomääräyksistä. Kotona tehtävään valmistautuessani satuin löytämään artikkelin, jossa kerrottiin veitsien historiasta. Taannoiset kauppasaksat,eli Hansa-kauppiaat toivat Suomeen veitsiä, joista käyttivät nimeä puuk. Artikkelin mukaan siitä alkoi puukkojen historia Suomessa.
Kirveistä kerroin tarinan jatkokoulusta, opettaja varotti halkomasta puita pitkäoksaisten puiden oksien alla. Kirves saattaa osua yläpuolella olevaan oksaan ja ohjata lyönnin lyöjän vartaloon. Sillä tavoin toteutuisi vanha, osin vitsiksi tarkoitettu varotus: elä lyö kielees. Joku on käsittänyt sen varotuksen kirjaimellisesti, mutta tietty viisaus siinä on. Sopii olla varovainen terävien esineiden kanssa.
Maastoretkille ei kannata ottaa suuria sahoja, mutta pieni ryhmää kohti on paikallaan. Sillä on nopeampi katkaista puu kuin kirveellä. Katkaisuun sopii mainiosti esäni isän valitus, kun halkojen katkaisuun piti alkaa käyttämään sahaa ja kirveen käyttö kiellettiin. Vanhoilla miehillä oli oma tapansa katkaista puu kirveellä ja samalla halkaista se. Jääköön tapa nyt lukijan arvattavaksi.

Kerron sen kuitenkin, ettei jää arvattavaksi. Ennen halot tehtiin suurista koivuista. Koivu kaadettiin konkeloon, siis vinoon, toista puuta vasten. Siinä nakutettiin kirveellä yläreunasta, kunnes oli hakattu puun keskivaiheille. Siinä lipsautettiin kirvestä siten, että yläosa lohkesi haloksi. Vähän aikaa nakutettiin slaosaa, kun se puun painaessa katkesi. Halkoja ei silloin tehty huonoista, vaan hyvistä, suurista koivuista.

Lummelammin rannalla lettujen paistamista

Lummelammpi iltahämyssä

Lettu paistuu Lummelammin rannalla

Nuotiolla keittämisestä pidin esitelmän, kerroin siinä omia keittokokemuksiani isän kanssa metsätöissä ollessamme. Kerroin ainakin kaurapuuron keittämisestä, myös ettei perunoita kannata ottaa vaellukselle. Jos niitä ottaa, on paikallaan keittää ja syödä ne alkuvaiheessa. Tikkupullat ja muuutamat muut herkut halusin muistaa.

Ruokatauko

Ruokatauolla

Vaelluskoulun oppilaat

Nukuimme teltoissa kolmena ryhmänä, Pate ja minä, Helena ja Maria sekä ohjaajat, kuvassa Pate teltan kimpussa

Iltanäkymä Lummelammelle

Aamulla varhain lähti Jussi kävelemään kuin salaa. Oletin hänen lähteneen kotiinsa, mutta olin väärässä. Se selvisi vasta päivällä, kun löysimme hänet Kuivajärven rannasta.Kaikki toiset olivat opasvuoronsa tehneet, minulle jäi viimeisen aamun vuoro.Mietin miten sen aloittaisin. Vähän matkaa käveltyäme pysähdyin ja esittelin partiopillini ja muutamia partiovihellyksiä. Kävelin edellä, Pekka Auvinen jäljessäni. Muut retkeläiset jättäytyivät jälkeen, niin Auvinen antoi ohjeen, että ilmoittaisin tauon lepoa ja kuulumisten kertomista varten. Noudatin ohjetta ja saimme kuulla, mistä jälkeen jääneet olivat keskustelleet ja miksi jäivät jälkeen.

Vaelluksen lopuksi Vesistön ylitys rinkkalautalla