Saariselän reissu
Eräänä syksynä varasin lomaviikon Saariselälle, mukaan lähti vaimoni ja vaimon sisko, vanha Saariselän kävijä, joka kertoi tuntevansa paikat. Asuimme Kermikässä, päivisin teimme retkiä tuntureille ja kerran Inariin
Yön jälkeen päivällä kävimme Iisakkipäällä. Tunturi on lähellä Saariselän hotelleja.
Ylitimme sillan Iisakkipään polulla.Portaatkin kävelimme.
-Ja leveitä pitkospuita.
ja laskeutuivat kuruun.
Maaruskaa oli vähän siellä täällä-
Kävimme Isalossa yhtenä päivänä, mieluilin käydä Inarissa ja ehkä Utsjoellakin, mutta kyydittävät panivat vastaan.
Mielelläni olisin käynyt katsomassa myös Pielpajärven kirkkoa. Sekään ei sopinut kyydittäville.
Koulussa opimme laulun Vanha kirkko yksin erämaassa. En silloin tiennyt, että laulu kertoo Inarin vanhasta, hylätystä kirkosta. Sen tiedon sain paljon myöhemmin.
Halusin nähdä Lapin ruskaa, mutta myöhästyimme. Ruskan rippeitä näimme Ivalossa.
Toiseksi viimeisenä lomapäivänä kävimme <<kiilopäällä ja UKK kansallispuiston portilla.
Melkoinen urakka oli kiivetä Kiiilopäälle, vaikka reitti on loiva ja jyrkemmissä paikoissa on portaita. Polun varren penkit antoivat tilaa istua ja levähtää.
Kiilopään alarinteessä voi kulkea myös pyörätuolilla.
Liekö talven jäät työntäneet kiviä kasoihin?
Kiilopään alarinteillä kasvoi nuoria mäntyjä.
Yön jälkeen päivällä kävimme Iisakkipäällä. Tunturi on lähellä Saariselän hotelleja.
Ylitimme sillan Iisakkipään polulla.Portaatkin kävelimme.
-Ja leveitä pitkospuita.
Porot arastelevat, mutta lähtivät pian vauhdilla alas tunturin rinnettä.
ja laskeutuivat kuruun.
Maaruskaa oli vähän siellä täällä-
Kävimme Isalossa yhtenä päivänä, mieluilin käydä Inarissa ja ehkä Utsjoellakin, mutta kyydittävät panivat vastaan.
Mielelläni olisin käynyt katsomassa myös Pielpajärven kirkkoa. Sekään ei sopinut kyydittäville.
Koulussa opimme laulun Vanha kirkko yksin erämaassa. En silloin tiennyt, että laulu kertoo Inarin vanhasta, hylätystä kirkosta. Sen tiedon sain paljon myöhemmin.
Halusin nähdä Lapin ruskaa, mutta myöhästyimme. Ruskan rippeitä näimme Ivalossa.
Toiseksi viimeisenä lomapäivänä kävimme <<kiilopäällä ja UKK kansallispuiston portilla.
Melkoinen urakka oli kiivetä Kiiilopäälle, vaikka reitti on loiva ja jyrkemmissä paikoissa on portaita. Polun varren penkit antoivat tilaa istua ja levähtää.
Kiilopään alarinteessä voi kulkea myös pyörätuolilla.
Liekö talven jäät työntäneet kiviä kasoihin?
Kiilopään alarinteillä kasvoi nuoria mäntyjä.
Iso turvekammi Kiilopään parkkipaikan lähellä
Kotimatkalla pysähdyimme Kemissä
Kommentit
Lähetä kommentti