Maastomuistoja

Kannonkoskella ja Jyväskylässä Eräs syys siihen, että ehdotin äidille käyntiä Kivijärvellä, taisi olla saamani kutsu Jyväskylään Asutusliiton koulutustilaisuuteen. Katsoin Kannonkosken seurojen sopivan menomatkalle, josta seurojen jälkeen voisin jatkaa Jyväskylään. Lähdin matkaan Muuraksesta aamujunalla, sopivasti ehdin Kannonkosken kirkkoon Jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. Päivä- ja iltaseuroissa sain kuunnella Jumalan sanaa, yöksi pääsin samaan taloon, missä olin yöpynyt Viitasaarelta suuntautuneella seuramatkalla parisen vuotta aiemmin. Maanantaina kiirehdin junaan jolla ajoin Jyväskylään Asutusliiton kokoukseen ja luottamusmiesten koulutustilaisuuteen. Jäsenkerääjä tehtävän vuoksi minut oli sinne kutsuttu, esitelmiä kuunnellessa ja keskustelujen aikana selveni ja avartui moni seikka. Uskoin olevani paremmassa valmiudessa jäsenkeräykseen, kun oli enemmän tietopohjaa. Toiminnanjohtaja Häkkinen lupasi tulla avustamaan keräyksen aloituksessa tai lähettää edustajan sitä v

Kahden viikon reissulle Palstalla oli arvioni mukaan puita kahden viikon ajaksi, lähdinkin Marian-päivän jälkeen sillä mielellä, että seuraavalla kotimatkalla saan työkalut ja muut tarvikkeet mukaani. Sen jakson aikana vasta minulle selvisi, että Siirtolan Lauri on todellinen työnantajani. Siihen asti olin kuvitellut olevani Ykspihlaja yhtiön työssä, mutta kyseessä olikin Lassin hankintakauppa, jonka hän toteutti ostamillaan puilla. Minulle tilanne oli tavallaan huvittava, vaikka tärkeintähän asiassa oli työ ja palkan saanti ajallaan, ja ne tuntuivat olevan kunnossa. Huhtikuun ensimmäisen viikon lopulla, perjantaina, sain palstan hakatuksi. Tein hiihtoreissun Elämäjärvelle Siirtolaan, kun vein moottorisahan ja muut työkalut sinne. Palasin yöksi Kinnusrannalle, lauantaina hiihdin toisen kerran Elämäjärven yli jäätä myöten. Repussani kulkivat keittoastiani ja jäljelle jääneet evääni. Siirtolassa katkoin moottorisahalla muutaman suurehkon rangan. Lassin autossa pääsin kirk

Raamattu ja Päivämies   Olen kertonut miten kansanedustaja Jämsen kysyi rahan tarvettani ja miten vastasin, ettei minulla ole siitä puutetta. Olin tosiaan oppinut säästäväiseksi, ja kun oli tavoite, säästäminen oli helpompaa. Kaupungilla työkeikoilla, kun kuljettaja poikkesi baariin kahville, ostin itselleni halvemman mehun ja pullan, en siis jäänyt suu tyhjäksi. Samoin sotilaskodissa, kun harvoin siellä kävin, ostin mehua ja munkin, enhän silloin juonut kahvia lainkaan. Kun en tupakoinut, ei sitäkään kulua ollut, niin minulle säästyi rahaa siinä, missä monet pyysivät sitä kotoaan. Säästyneellä rahalla saatoin toteuttaa ainakin kaksi toivettani. Pitkäaikainen toiveeni oli oman raamatun saaminen, lopulta pystyin ostamaan sellaisen keskikokoisen, vanhan käännöksen Biblian eräänä iltana Rauhanyhdistyksen seurojen väliajalla. Siitä sainkin pitkäaikaisen seuralaisen myöhempien vuosien ajaksi. Olihan sotilaskodissa useitakin Raamattuja, mutta halusin lukea vanhaa käännöstä, jota Kaar

Lauantaina 24.2. oli Helsingin Rauhanyhdistyksellä niin sanotut järjestetyt kanssapuheet, tilaisuus jossa luettiin joku kohta Raamatusta ja keskusteltiin sen pohjalta. Keskustelun jälkeen pääsin ensimmäiseen Helsingin aikaiseen iltakylääni. Olin käynyt muutaman kerran iltakylässä Kuopion kuukausina, mutta iltakylä nimeä en siellä oppinut. Ajan oloon Helsingissä nimityksen opin, joskin usean kerran olin mukana kylissä ilman, että tajusin olevani ”iltakylässä.” Ensimmäinen varsinainen iltakyläpaikkani oli Pohjois-Haagassa, jossa kävimme nuorten joukolla Matti Vainikaisen asunnolla viettämässä hänen nimipäivänsä iltaa. En muista ketkä sinne pyynnön esittivät, varmaan ainakin Matti itse. Menomatka sujui nopeasti raitiovaunussa, ilta samoin keskustellen ja laulaen. Joillekin kyselijöille sain kertoa nimeni ja kotipaikkani. Kun olin kertonut olevani Muurasjärveltä, esittäytyi eräs tyttö Helinä Pentikäiseksi, Haapajärvellä aiemmin olleen kappalaisen tyttäreksi. Keskustelimme Kassa

  Urakoitsija oli tehnyt puroon sillan betonista ja täyttänyt sen osittain routivalla maalla. Roudan liikuttavaa vaikutusta ei kuitenkaan sallittu penkereeseen, eikä ainakaan sillan rakenteisiin. Routahan saattaisi särkeä jopa betonirakenteitakin. Siksi routiva maa oli kaivettava pois ja tila täytettävä routimattomalla soralla. Kun käytettävissä ei ollut kaivinkonetta, sellaisen käyttö tai kuljetus olisi hankalaa, jouduimme lapioilla kaivamaan pois routaherkän maan. Siksi piti kiskotus keskeyttää ennen sillan avaamista, aivan sillan äärelle. Lapioimme maata teräskuuppaan, joka harakan nosturilla siirrettiin penkereen sivulle. Ainakin kaksi kuuppaa oli käytettävissä, kun toista tyhjennettiin, täytimme me lapiomiehet toista. Niin menetellen ei tullut luppoaikaa sen kummemmin harakalle kuin miehillekään.   Noin kahden päivän ajan tyhjennettiin silta-arkkua, perjantaina illansuussa pääsimme sitä täyttämään. Kannoimme penkereen sivuilla kiviä ja sepeliä kuuppiin, jotka harakka nost